Lepäävä silta

Lepäävä silta

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Liukuharmistus



Ruotsalaiset julkisivu-ihmiset ovat  pakottaneet omakotitalon  omistajan maalaamaan  talonsa  vähän " ruotsalaisemmin" . Liukumaalattu talo ei  kansankodin päättäjille oikein  kelpaa.  Räystään alla on  oranssia ja  alempana keltaista.

Ahdasmielistä, sanon minä.

Minulla on taas  meneillään lepakoiden aiheuttama  liuku"harmistus", eli  tunne, joka alkoi eilisessä Kestavan Kehityksen työryhmän kokouksessa ja joka tunne on nyt kovaa vauhtia kasvamassa  siihen mittaan, että vaimo siirtää minut  autotalliin asumaan ja ulkoruokintaan.

Koko  aamu on kulunut siihen, että  olen suunnitellut  biojätteen tarkkailuun  telinettä, jonka päälle biojätevaaka sopisi, ja jonka  puntarin päälle  sitten sopisi  oppilaitoksen biojäte. Meillä sitä kertyy noin 300  g - 1,9 kg päivässä. Asiaa on tarkkailtu ja asiasta on pidetty kirjaa monta vuotta jo.  Muissa yksiköissä  vaihteluväli  on 5  - 30 kg  päivässä.

Nyt meidän pitää tarkkailla sitä  vaakasysteemillä niin, että kissankokoiset  ledikirjaimet ovat   seinällä ruokalan puolella ja keittiön puolella. Vaaka ehtii olla meillä yhden viikon. Sinä aikana saatamme saada sen  toimimaan, kunhan saamme  jotenkin  vähennettyä sen  punaisen ämpärin painon.

No, kokouksessa lankesi osalleni 5 muutakin  juttua, jotka kaikki olivat  saman tasoisia. Työni tulee siis tarjoamaan uskomattoman paljon aiheita tämä blogin kirjoittamiseen.  Pitää ensin kumminkin saada tämä ahdistava  tunne jotenkin huuhdeltua   pois.

4 kommenttia:

  1. Minullakin oli tänään kokous. Pohdittiin moniammatillisessa työryhmässä tulevan tapahtuman kulkua ja vaihdettiin ajatuksia edellisestä vastaavasta.
    Minua muuten naurattaa ihan hillittömästi tuo moniammatillinen työryhmä, se kuulostaa niin ylinykyaikaiselta.
    Käytin kokouksessa kirkollisen vihkimisen jälkeen pidettävästä tilaisuudesta kielenkäyttööni pinttynyttä termiä muistotilaisuus, ja pari paikallaolijaa ei ollut tässä yhteydessä sitä kuullut, ja kaunis naispastori hymyili niin, että päivä oli sillä pelastettu.
    Muun ajan käytin laatiakseni luetteloa tilanteeseen saatavissa olevista musiikkikappaleista, ja sähköpostitin listan muille läsnä olijoille.
    Sitten otin reppuni, tungin kannettavan tietokoneeni sinne, menin ulos, avasin huollosta hakemani polkupyöräni vaijerilukon ja poljin 24 km kotiin.

    Se puhdisti. Siksi kerroin tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan itsekin turvautua johonkin samankaltaiseen juttuun.

      Päivä sujui teollisuusretkeilyllä. Yksi heitti linja-autossa toista pullolla silmään.

      Mutta muuten ihan pirteä reissu

      Poista
  2. JR
    yritä taluttaa se kestävän kehityksen ryhmäsi sinne josta jo vihjasinkin taannoin: http://www.kohtuusvaarassa.com/
    Pääset itse vähemmällä.

    ps
    ahdistavan tunteen huuhtelussa: muista kohtuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä sujui teollisuusretkeilyllä. Yksi heitti linja-autossa toista pullolla silmään.

      Mutta muuten ihan pirteä reissu

      Ps. Liika on aina liikaa, mutta kohtuus on ehdottomasti liian vähän

      Poista