Lepäävä silta

Lepäävä silta

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Menen retkeilylle teollisuuden pariin

Nuoriso on odottanut herkeämättä tätä aamua  ja teollisuusretkeilyä. He tuskin ovat  edes osanneet nukkua  internaatin  asuntolassa. Uskoisin, että jo nyt, puolituntia ennen määräaikaa,  koko ryhmä on ulkona odottamassa  linja-autoa.

Monilla on varmasti mukana kamera ja  muistilehtiö muistiinpanoja varten. Olen antanut heille  ryhmittäin tehtäviä, joiden perusteella he  illalla  retken  päätyttyä tekevät retkeilyraportit.

Koko eilinen  päivä sujui  jännityksen vallassa. Nuoret kysyivät minulta  kymmeniä kysymyksiä  tulevasta  retkeilykohteesta ja sen laitteistosta. Heitä kiinnosti tuotantolaitoksen prosessi, mutta ennen kaikkea henkilöstöpolitiikka, palkkaus ja  työsuhdeerot. Olin helisemässä heidän kanssaan.

Iltapäivällä soitin jo liikennöitsijälle, että  luultavasti kysymyksiä on niin paljon  itse tuotantolaitoksella, että suunniteltu aikataulumme ei pidä ja joudumme  lykkäämään  paluuta puolella tunnilla. Liikennöitsijä sanoi uuden hinnan minulle ja minä siihen suostuin, sillä mikäpä minä olen nuorison tiedonjanon  patoajaksi ja esteeksi.

Ihana päivä edessä. Linja-autossa  soi musiikki vienosti ja  nuoret pelaavat laivanupotuspeliä. Saa nukkua rauhassa. Silloin tällöin joku  nuorista käy  näyttämässä jotain yksityiskohtaa  tuotantolaitoksen prosessista, mutta  minä mutisen unisena, että  malttakaa, malttakaa, kohta ollaan perillä.

No niin, sitten lähti sanoi Annikki Tähti.

 Ja hyvää huomista aprillipäivää jo näin etukäteen.

3 kommenttia:

  1. Jr

    Menkää Piippoon Okuun! Siellä jaetaan naruja tutustujille.

    Yhtä köyttä vedätte - jos ei pahempaan ole tarvetta.
    Jotenkin kyllä etiäinen kuiskii toista.

    VastaaPoista
  2. Palasimme takaisin turneelta. Linja-auto jäi ehjäksi. Myös tuotantolaitoksen pyörät pyörivät edelleen. Uusi työvuoro pääsi hyvin liikkeelle. Pientä säpinää kumminkin saimme aikaan.

    Kaksi oppilasta aloitti tappelun tehdassalissa. Jouduin menemään taas väliin ja uskottelemaan heille, että tontut katselevat koneiden joukosta poikia ja ensi jouluna jäävät lahjat saamatta.

    Kohta tappeli kaksi muuta poikaa. Jouduin huutamaan, mutta koska kaikilla oli korvatulpat korvissa, huutoni ei aiheuttanut säpsähdystä muissa kuin tehtaan työväessä, jotka tehtaan melukuormaan kuulumatonta huutoa säikähtivät. En uskaltanut mennä enää tappeluun väliin, sillä toissa viikolla sain vastaavassa tilanteessa niin paljon siipeeni, että piti käydä työterveydessä näyttämässä vammoja ja papereita tekemässä.

    Vaikeuksia tuli linja-biilissä. Nuoriso oli varannut mukaansa runsaasti energiajuomia. Kun niiden nauttiminen yhdistetään siihen, että nuoret eivät saaneet tupakkaa viiteen tuntiin, riehuminen oli valtaisaa.

    Tällä' kertaa erityisoppilas ei heittänyt ketään linja-autossa pullolla. Tällä kertaa pahoinpitely oli sanallista. Laskimme linja-autokuskin kanssa vittu-sanoja ja tulimme siihen tulokseen, että jos saisimme jokaisesta sukupuolisanaston sanasta euron, kummankaan ei tarvitsis enää työtä tehdä tässä elämässään ja hansakat voisi tämän reissun jälkeen laittaa tiskiin.

    Minä taidan soitella muutaman puhelun muutamalle huoltajalle. Taidan ehdottaa, että jos vaikka tämän kevään yhteisvalinta onkin jo ohi, lisähaussa ja täydennyshaussa heidän jälkikasvunsa voisi kokeilla onneaan jossain toisessakin toisenasteen oppilaitoksessa. Sellainen rikastuttaisi sekä heidän, että minun elämääni.

    VastaaPoista
  3. Nuorissa on tulevaisuus.

    Jotenkin näistä sinun kuvauksistasi tulee mieleen kaikista kamalimmat rippikouluryhmät.

    Niiden kohokohdista muutama.
    Kun tulin kesän -97 konfirmaatiosta, löysytin solmion, päästin pitkän pierun ja sihautin tarkoitusta varten varaamani A-olut sixpakin ensimmäisen korkin auki, istuin sohvalle, join puoli pulloa yhdellä hörppäyksellä, ja ajattelin että taas tästä selvittiin.

    Joitakin vuosia myöhemmin, seuraavassa työpaikassa, oli vaikea ryhmä. Istuivat tuppisuina, eivät riehuneet, vaan passiivisella vastarinnalla lannistivat opettajat. Leirillä muuan hiljainen, kiltti poika löytyi vessasta oksentamasta, asian lähempi tutkinta paljasti, että lapsi oli juonut 0,75 litran pullon isältään varastamaansa Finlandia Vodkaa. Suurimman osan oli oksentanut ulos, joten apuun hälytetty pojan isä arveli ehdottaessani vatsahuuhteluun viemistä, että eiköhän tuo ole enimmät pois oksentanut, antaa olla vaan että saa poika kunnon krapulan ja muistaa paremmin viinan kirot.

    Muuten ne on olleet suunnilleen normaaleja. Yhden kerran olin suruissani läheiseni hiljattain tapahtuneen kuoleman vuoksi huonosti valmistautunut, ja kahdentoista minuutin jälkeen sanoin porukalle: Menkää pois siitä. En halua nähdä teitä enää.

    Mutta kaikista ihmeellisintä on se, että monet noista takavuosien vihoviimeisistä saatananpaskiaisista ovat käyneet koulunsa, menneet töihin, ja joillekin olen häämarssitkin myhäillen käynyt soittamassa. Pappi on kastanut vielä useamman lapsen, ja minä olen harmitellut kun meitä lukkareita niin aniharvoin kasteelle pyydetään.

    Mutta niinhän se on, että tyvenellä on mukavaa muistella sitä, millaista myrskyn silmässä oli... Siellä myrskyn silmässä saattaa vilttihatuttaa raskaimman jälkeen.

    Yhtä asiaa olen ihmetellyt. Tietooni ei ole tullut meidän rippikouluissa kovien huumeiden käyttöä.

    VastaaPoista