Kosto

Opiskelija saapui naama ruvella. Kyselin aamutuimaan , miten  kaverille oli käynyt ja tuleeko  poliisijuttu. Nuorimies  sanoi, että ei ole poliisijuttu ja että kaverille ei käynyt mitenkään. Mutta ensi viikonloppuna käy.

Toivoa sopii, että lehtori ei joudu käräjille laittoman uhkauksen  todistajana. Niinpä olen taas  tänään maanantaina erityisen kiitollinen siitä, että kuuloni on heikentynyt, enkä kaikki asioita  kuule. Näkönikin on heikentynyt, joten en ihan kaikkia asioita  näekään.

Koko viikonlopun mietin sitä, kuinka selviän nuorten kanssa taas tämän päivän  oppitunneista. Olen kehitelly  mielessäni erilaisia skenarioita, joita voi tapahtua ja toteutua ja  niihin  sitten   mekanismeja, joilla niistä voi luovia eteenpäin. Turhaa yhtä kaikki. Nämä nuoret yllättävät  minut kerta toisensa jälkeen.

Kosto  näyttäisi olevan selviytymiskamppailun väline. Nämä nuoret eivät ole juurikaan etääntyneet savannin Masai-heimon nuorista. Kamppailu ja etsiminen on  alituista. Nuoren on voitettava  asemansa joukossa, todistettava oikeutuksensa ja strutsinsulkahöyhen  - koristeilla ja keihäällään  hurmattava  naisensa. Nyt käytetään karvanoppia takaikkunoilla, kevytmetallivanteita ja jumalatonta jumputusta autostereoista. Huomatkaa, tämä jumputus  on  suora linkki rumpujen kuminaan ja historiaan.

Veri elementtinä on  ainoa , joka on laimentunut ja lientynyt. Nykymaailmassa  kolme naarmua naamassa oikeuttavat kostoon. Ennen  piti saada vähän  enemmän  haavaan  syvyyttä.