Harrastukset
liittyvät usein ihmisen ammattiin. Siinä mielessä siis on olemassa kulttuurin
homologiaa. Itse harrastuksiin liittyy taas usein keräilyä. Keräily todistaa ja tunnustaa tavallaan harrastuksen
mitattavaksi suureeksi. Harrastukseksi
ei riitä se, että on kiinnostunut Eino Leinon runoudesta. Sinulla pitää olla
myös Einon teoksia ensipainoksina.
Lääkäriystäväni
kerää hautaustoimistojen mainoskyniä.
Hän selittää keräilyn liittyvän oman ammattinsa katvealueeseen. Hän on
kiinnostunut kaikesta, mikä sijaitsee hänen ammattinsa laidoilla. Hän
voisi keräillä yhtä hyvin ambulanssien rekisterinumeroita, mutta se olisi vähän vaivalloista ja lapsellista. Kynä
muistuttaa häntä siitä asiasta, että kun hän ei mitään enää voi tehdä, joku
palvelee asiakasta vielä senkin jälkeen.
Minun tekisi mieli
kerätä siltoja. Ne viehättävät minua, sillä ne alkavat jostain ja päättyvät
johonkin. Usein ne päättyvät vieraaseen maahan. Toisella puolen jokea kaikki on
aina erilaista. Sinne pääsemiselle on funktio. Perhokalastaja näkee oivan
onkipaikan joen takana. Sulhasmies
soutaa morsiamen luo. Kulkija nojaa kaiteeseen ja katselee vettä.
Siltoja on
kuitenkin ihan liikaa. Niiden kaikkien etsiminen ja kokoelmiin liittäminen on
mahdoton ajatus. On pakko rajata mieltymyksiään. On keskityttävä kivisiltoihin
tai puusiltoihin. On keskityttävä riippusiltoihin taikka ponttonisiltoihin. Tai
voisi keräillä pelkkiä rautatiesiltoja.
Aina on
kuitenkin mentävä jostakin johonkin. Hautausurakoitsija
on tuonen lautturi, joka ojentaa sinulle
kynän kiitokseksi tapaamisesta ja hyvästä sopimuksesta. Hän
toivoo, että kynän toimisi hyvin ja kun
sitten aika tulee, kynän teksti ohjaisi sinut, taikka omaisesi hautaustoimiston
ovelle palvelujen äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti