Tänään minua kummastuttaa se, että monet ihmisen nautinnoista ovat kontekstisidonnaisia. Jos ostan suomalaisesta kaupasta turskaa, se ei toimena ja puuhana kuulosta juuri miltään, se turskan jäädytetty file ei näytä juuri miltään , eikä Suomessa se turska maistu oikein miltään. Turska on suorakaiteen muotoinen pakastekala pala, joka saa vähän väriä, kun sitä paistaa pannulla.
Bacalao Espanjassa valmistettuna on aina hätkähdyttävän hyvää ja maukasta. Se on sananakin vihjaus raikkaasta sitruunasta, ihanasta basilikasta ja kermaisesta kastikkeesta.
Kuvassa taustalla on merikrotteja. Sana on hurja sekä suomeksi, että espanjaksi. Silti, jos saisin valita, sana Rape on paljon mukavampi ruokalistassa kuin merikrotti.
Olen syönyt elämäni parhaan pasta-annoksen Italiassa, pienessä kaupungissa lähellä Slovenian rajaa. Kaikkialla muualla olen syönyt makaroonia ja kastiketta. Olen syönyt elämäni parhaat kalat Espanjassa ja Tsekissä. Ne ovat maistuneet upeilta, koska niiden kanssa on juotu valkoviiniä ja niiden nimi on ollut forelli. Suomessa olen juonut piimää ja syönyt muodottomaksi lihotettua kassilohta.
Kuten huomaatte, mieleni tekee pilkille ja paistamaan ahvenia voissa ja ruisjauhoissa. Pitää vain keksi niille joku hyvä nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti