Lepäävä silta

Lepäävä silta

perjantai 9. syyskuuta 2016

Perimmäisiä kysymyksiä


Aloitin työssäni uuden opetusaineen. Asiakkaat olivat  viime vuodesta tuttuja. Oli jännittävää mennä luokkaan. Mietin, kuinka nuoriso on muuttunut vuodessa. Mietin samalla sitäkin, olinko itse muuttunut vuodessa ja kuinka  nuoriso vanhaan tuttuun  tällä kertaa suhtautuisi.

Sanoin huomenta.

Sanoin, että onpa mukava taas nähdä teitä

Erityisopiskelija  nosti päänsä kännykästä. Muut opiskelijat jatkoivat virtuaalisen maailman  selaamista. Nyökkäsin erityisopiskelijalle, jotta tämä tietäisi minun panneen merkille  hänen  mielenkiintonsa.

- Kuule Robert, oletko saanut viime aikoina naista tarpeeksi?

Olin varautunut lähes kaikkeen mahdolliseen. Olin varautunut jopa tähän kysymykseen, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin väistellä vastaukseni  kanssa.

Nuoren miehen kaulan perusteella  saattoi päätellä, että 16 - vuotiaan ongelmat tässä asiassa ovat pienempiä kuin 60 - vuotiaan. Toisaalta, kun keskimäärin suomalaisessa perheessä  vingutetaan lakanoita noin 2,7 kertaa viikossa, oli sangen selvää, että tämä kysyjä, tämä nuorimies, oli myös lehtorin kiintiötä käyttänyt sumeilematta. Hylkäsin   vastauksen.

Seuraavaksi mieleeni tulivat kauhuskenaariot 1930 - luvun genetiikasta. Ajattelin huomauttaa, että lisääntymisinto näyttäisi olevan käänteisesti verrannollinen mitattuun älykkyysosamäärään. Hylkäsin tämänkin vaihtoehdon nopeasti. Kyseinen nuorimies on aika lahjakas monissa toisen asteen oppiaineissa. Lisäksi minut on kasvatettu moraaliseksi ihmiseksi, jonka kuuluu liittyä Lions Klubiin ja auttaa kaikkia Meidän Herramme muurahaisia  parhaan kykyni mukaan.

Niinpä totesin nuorelle miehelle, että ainahan sitä tietenkin enemmän voisi olla. Ja että tämä sama asia  varmasti  askarruttaa  meitä molempia. Tosin hieman eri syistä.

Edessä on kokonaisen osaamispisteen verran opintoja tässä aiheessa. Lukujärjestyksen tekijänä aion siirtää nämä oppitunnit perjantai-päiville. En siksi, että näin lopputuloksena olisi jotenkin stimuloituneempi  viikonloppu. Aion siirtää nämä tunnit perjantaille siksi, että minulla on aavistus siitä, että olut maistuu näiden oppituntien jälkeen perjantai-iltaisin taivaalliselta, lähes naisen veroiselta.

Ja mikä minä olen nuortamiestä moittimaan. Kaikki uudet oppimisstrategiat peräänkuuluttavat vuorovaikutusta  ja oppimisen kaksisuuntaisuutta. Pitää olla avoin ja altis.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Puutarhan öiset valot




                                                 Ne eivät syö mitään

                                                 poikkeavat elintavoiltaan

                 niiden aikuisuus

                                                                   ylösalaista lentoa

                                              ja rakentavat pienistä kivistä

                                              karvoituksen

                                              ja neljä siipeä

tiistai 30. elokuuta 2016

Taide




Jatkamme edellisen teeman  ja kirjoituksen inspiroimina eläinmaailman  asioista. Delfiinien lisäksi  ihmiskunta on saanut iloa myös muista  luontokappaleista, joita se on kesyttänyt, eli saattanut  itsensä kaltaiseksi ja  mukavasti käsiteltäväksi.

 Tässä taannoin  julkisuudessa esiteltiin itärajanpinnassa  asusteleva mieshenkilö, joka oli  ottanut kavereikseen karhuja. Niiden kanssa tämä sympaattinen  mies  harrasteli sitten  kaikkea mahdollista  karhun elämään kuuluvaa, mutta myös ihmisen  elämään kuuluvaa. Olipa esillä myös  videoleike, jossa eräs karhu, Juuso nimeltään, maalasi taidemaalauksia  pyöriskelemällä maalissa ja sen jälkeen  maalauskankaan päällä.

Juuso-karhun maalaukset ovat ihastuttaneet ympäri maailman, mutta kaikki eivät ole niistä tohkeissaan. Taiteilija Tiina Huhtinen-Siistonen protestoi karhutaidetta vastaan tässä taannoin sangen  mauttomalla tavalla matkimalla Juusoa luomistyössä.

Valkeakoskelainen Huhtinen-Siistonen julkaisi viime viikolla Facebookissa videon, jossa hän levittää kahdelle levylle maalia ja pyörii uimapuvussa maalausten päällä. Minuutin työn tuloksena ovat taideteokset ”Juuso-karhun uni I & II”.  Hintaa teoksilla on useita tuhansia.

Minusta tuntuu, että teosten korkea hinta johtuu siitä, että Juuson tekemä taide on kolahtanut tosi voimakkaasti taiteilija Huhtinen-Siistosen  mieleen ja sieluun. Tämän kokemuksen pakottamana hän on  joutunut käyttäytymään niin kuin on käyttäytynyt.

Taiteilijana hän näin käsittääkseni samalla  antaa suuren  tunnustuksen Juuso - karhulle taiteen synnyttämisestä, sillä eikö juuri taiteen yksi suurista  kriteereistä ole hätkähdyttäminen, kyseenalaistanimen ja kokijan pois tolalta saattaminen. Näin tämä ihmispoloinen itseasiassa  omalla käyttäytymisellään  johdattaa tämän todistelun  juuri tarkoitustaan  vastakkaiseen suuntaan.

Muutenkin taiteilijan  luomistyö on vain  kalpea aavistus Juuson  vastaavasta. Taiteilijan  uimapuku on valittu kovin konservatiivisesti ja  sen peittävyys on  tukahduttavan  laajaa. Samaa tukahduttavuutta on nähtävissä myös taiteilijan  ilmeessä ja asennossa. Taiteen tekemisestä puuttuu säkenöivyys, eroottisuus  ja  burleski.

Kuvaa katsoessa nolottaa.  Delfiinikin  olisi värimatolla poukkoillessaan saanut  ilmeikkäämpää jälkeä aikaan. Puhumattakaan  Reidar Särestöniemestä, joka tuon kaltaista sai aikaan pelkällä pensselillä ilman  itsensä tahrimista.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Veera, Delfi, Leevi ja Eevert

Olen  euforisena ja elämää nähneenä  riemuinut koko illan ja yön. Ihmisyhteisön kummallisuuksille ei näytä loppua näkyvän. SOTE - uudistus hinkkautuu hiljaa etennpäin. Maassa on  kymmeniätuhansia  turvapaikanhakijoita ja  satojatuhansia työttömiä.

Media on ottanut kuitenkin lemmikeikseen  muutaman  vedessä uivan nisäkkään. Media on  suoltanut koko vuorokauden kuvasarjoja, joiden dramaattisuus on samaa luokkaa, kuin että maan hallituksen  jäsen olisi salamurhattu taikka sota  naapurivaltiota vastaan syttynyt.

Puheenvuoro on annettu ihmisille, jotka ovat marginaalissa ja vieraantuneet elämästä.

Minä itse pidän  kauhistuttavana asiana  sitä, että noin iso meressä elävä  laji valjastetaan  ihmisen pälyiltäviksi  altaaseen. En ole heitä koskaan käynyt Tampereella katsomassa. Ei kiinnosta  sellainen sirkus. Minusta on hyvä, että delfiineistä päästiin eroon. Olisi  ollut ihan  siedettävä ajatus sekin, että ne olisi laskettu vapaaksi jonenkin Välimeren kolkkaan. Tietenkään ne eivät olisi  vankeuden jälkeen enää osanneet  saalistaa, eivätkä olisi hengissä pysyneet, mutta olisi se kuolema ollut  ainakin säädyllinen.

Kreikkalainen eläintarha kuulostaa yhtä mukavalta kuin irlantilainen  raittiusseura. Vähän siis ahdistavalta.

Miksi siis media on ryhtynyt  nostamaan tätä kummallista  siirto-operaatiota ykkös-uutisekseen? Ilmeisesti  siksi, että parempaakaan ei ole. Ilmeisesti siksi, että lehdistön ja Yleisradion piirissä on havaittu  tiedonvälityksen muuttuminen ja oma marginaalinen rooli siinä. ALMA-MEDIA on tietenkin aina harrastanut tätä. Suuri kummastelun  aihe on Yleisradion  kiinnostus tämän luokan  tapahtumaan.

Delfineillä on siis söpöt ihmismäiset nimet. Samaan aikaan  suuret massat antavat lapsilleen koirien ja kissojen nimiä, sikälis kun eivät  löydä sopivaa julkkista tai räppäriä lapsensa nimen esikuvaksi. Ilmiö on tietenkin ikiaikainen. Ilmari Kianto kirjoitti jo  asiasta aikoinaan seikkaperäisesti.

No, ensi vuonna Suomeen saadaan oikeita Panda-karhuja  15 vuoden  vuokrasopimuksella. Mahtaako tuo eteläpohjalainen pikkukaupunki  tajuta, minkälaisen härdellin se saa aikaan. On puhuttu 15 hoitajan tuomisesta Kiinasta.. Minua kiinnostaa se, kuinka monta kymmentä vartijaa ja turvamiestä sellainen toiminta työllistää ?

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Osuuskaupan tytölle


Paneuduimme nuorten miesten kanssa tässä taannoin kulttuuriin oleellisesti liittyvän luovuuden käsitteeseen.  Mopo-ikäisen nuoren miehen käyntiin saattaminen vaatii kuitenkin lähes aina jonkin sortin  esiharjoituksen, jolla vireystasoa nostetaan. Ilmiö on sama, kun metsälle lähdettäessä  annetaan pystykorva- koiran haistaa haulikonpiippua.
Tämän  kertainen virtaharjoitus oli runon kirjoittaminen. Runo piti  otsikoida ja osoittaa Osuuskaupan tytölle.

Harjoitus tarjosi  runsain määrin iloa ja raikasta  arkilyrikkaa  käyttöömme. Erityisen iloinen olen siitä, että niin monet kirjoittajat osasivat spontaanisti purkaa sisimpänsä tuntoja ja jakaa meille  kielen sulosointuja.

 Kirjallisuuden opiskelijana perehdyin omaksi ilokseni myös  sisältötulkintaan siinä määrin kuin runousopin alkeet  ja kirjallisuustieteen perusopinnot  minulle  taitoa ja intoa siihen antavat.

Kirjoittajat laittavat suuren painon palveluammateissa toimivan  henkilöstön  pukeutumiselle  ja  huolitellulle  minuudelle. Olevainen on usein kirjoittajien  metaforana sille, että  lihan pitää olla tuoretta ja  kahvi  väkevää


” HIUKSESI OVAT KUIN ELOVEENA PAKETISTA

HUULESI OVAT KAAREVAT KUIN LENKKIMAKKARA

JA RINTASI OVAT PYÖREÄT KUIN KALKKUNAN

 RINTAPAISTI.”


” SINISESSÄ ESSUSSA HYMYILIT MINULLE”
 

Kirjoittajat käyttävät runsaasti aikaa ja sanoja  sille, että he korostavat kohdehenkilön ominaisuuksia  luontokokemuksien  avulla. Aurinko ja uusi päivä vuorottelevat jäävuorien kanssa.  Jörölle opiskelijalle  ei aina ole  luonteenomaista se, että hän  ammentaa  kaukaisia  mielikuvia  läheisten asioiden tulkiksi.


” SILMÄSI LOISTAA LÄMPÖÄ LAILLA AURINGON

HYMYSI ANTAA PÄIVÄÄN UUDEN VALON

LÄMPÖSI HUOKUU ULOSPÄIN SULATTAEN JÄÄVUOREN”


Usein laulaja runossaan törmää kuitenkin epätoivoon ja hallitsemattomaan kaihoon. Epäilemättä tässäkin säkeistössä suolan merkitys on jotain salattua ja meille käsittämätöntä.  Kirjoittaja haluaa viimeisessä säkeessä jättää kuitenkin toivon vielä elämään.

” SUOLASTAKIN LEIVÄN PÄÄLLE TAHTOISIN

MITÄS MUUTA SULLE MAHTAISIN, OI

KULTAKUTRI”
 

Ilahduttavaa oli se, että   monessa paperissa tehtävänanto avasi freudilaiset luukut ammoisen auki. Kuluneet metaforat avautuivat   tässä vihreässä bonus-maailmassa raikkaina ja reippaina. Kirjoittajan hahmo siirtää monessa säkeessä aloitteen palveluhenkilökunnan  vastuulle ja  käy verbaalista keskustelua ja houkuttelee lukijan  mukaansa uskaliaaseen  maailmaan, joka muuttaa  kohteen keskeiset toiminnot päinvastaiseksi; ostaminen muuttuu  antamiseksi

” ONKO TÄNÄÄN HALPAA LIHAA TARJOLLA

MUNIA VOISIN MYÖS OSTAA

JA ILLALLA NE PANNULLA PAISTAA ”


Ja viimein yltyy viimeisessä säkeistössä uudeksi tarinaksi
 

 ” HALUAISITKO SINÄKIN MAISTAA ? ”

 
Harjoituksen riemukkuus kulminoituu ehkä parhaiten seuraavan kirjoittajan  eleettömään ja  pelkistettyyn  muotokieleen.

” KUULEPPAS TYTTÖ, KERROPPAS MINULLE

MISSÄ HYLLYSSÄ ON SAAPAAT SULLA”


Lukija ei voi kuin ihastella.  Hätäinen tulkinta ilman muuta rajoittuu siihen  seikkaan, että osuuskaupassa on vielä maatalousosasto, jossa myydään kumisaappaita. Kysyjä voi  viitata  myös mahdolliseen tulevaan  parisuhteeseen, jossa on tärkeää selviytyä  arkipäivän pienistä ongelmista. Kumisaappaiden paikka voi olla kynnyskysymys.

Kysyjä voi tietenkin miettiä myös kumisaappaiden metaforailmiötä ja  vihjailevasti näin  lähestyä palveluhenkilöä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

perjantai 19. elokuuta 2016

Vietiin kuokka hommiin


Aamun opetus oli piristävää ja monipuolista. Katsottiin nuorten miesten kanssa  ensin  videolta miten ei pidä  touhuta ja sitten mentiin touhuamaan  niin kuin pitää touhuta. Laitettiin Ville hyttiin ja laskettiin rampit alas.
 
Kun katsojia on  tarpeeksi ja  alla kuusitoista tonnia rautaa, suurinkin hulivili hetkeksi hiljenee.  Kobelco nousi sentin tarkkuudella oikeaan kohtaan.  Ritilä hetken  natisi, mutta asettui sekin  sitten taakkansa alle hiljaiseksi.  Sidottiin miehissä  kuokka  paikoilleen.
 
Lopuksi sitten mitattiin huolellisesti kuorman korkeus.
 
 
 
 


keskiviikko 17. elokuuta 2016

George Suttner


Ihmisen mieltä kaivelevat usein  pienet asiat. Kaivelu-kokemus  on   hyvin subjektiivinen ja merkittävä. Ulkopuolisen on sellaista  hankala käsittää. Joku on mielestään menettänyt kokonaisen  kesän turhien asioiden murehtimiseen. Toinen on taas hukannut  sateenvarjon, joka oli edesmenneen sukulaisen lahjoittama. Joku kolmas on maannut  sunnuntaipäivän julmetussa krapulassa.

Minä olen  menettänyt luultavasti iäksi yhden Suttnerin. Keväällä  hänen maalauksensa " Vasen" , siis maljakko, vaasi, oli myynnissä Bukowskin taidehuutokaupassa. Olin saita ja kitsas  ja annoin  periksi juuri ratkaisevalla hetkellä. Hintakin jäi  sangen  alhaiseksi. Tein kuitenkin päätöksen, joka  oli peruuttamaton.

Nyt tuo maalaus on sitten  jonkun toisen seinällä. Maalaus ei ole  erityisen  merkittävä Suttnerin töiden joukossa. Maalaus ei ole erityisen  suurikaan ja sen kehyksissä on kulumaa.  Yhtä kaikki, tuo maalaus kiehtoi minua keväällä salaperäisesti ja kiehtoo edelleen. Koko loppuelämäni joudun nyt elämään muistoissani.

Voin etsiä korviketta tuhansien taulujen joukosta. Tulen ehkä löytämään jotain  yhtä mukavaa, mutta  lopullinen ratkaisu voi olla vain unohtaminen tai asian kanssa eläminen