Lepäävä silta

Lepäävä silta

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Reformi



Reformi reformin perään. Mikään ei enää saa olla ennallaan. Näyttää siltä, että vain alkoholilainsäädännön reformi  takkuilee ja siinä asiassa halutaan kaikki pitää samana kuin  vuosikymmenet on ollut. Vanhaa miestä semmoinen hymyilyttää.
 
Minä puhun edelleen mielelläni uskonpuhdistuksesta. Reformi on jotenkin salattu ja  kummallinen termi. Koulutuskuntayhtymä sitä kyllä halulla käyttää, sillä työnantajani on  tiukasti ministeriön talutusnuorassa.

Ammatillisen koulutuksen kohtalona on  siis läpikäydä reformi. Minua  pelottaa. reformeihin on tapana liittyä usein  erinäinen määrä uskonsotia, ja jos vaikka niissä kaikissa ei veri konkreettisesti lennäkään, niin tappioita tulee silti.

Tässä uudessa reformissa  varsin uutta ja raflaavaa on se, että kun opiskelijat eivät mieluusti teet  työtä opintojen eteen  tässä nykyisessä järjestelmässä  oppilaitoksen huomassa, heidät reformissa karkotetaan työnantajien  hoiviin oppimista  harrastamaan. Olen keskustellut työnantajien kokemuksista työssäoppimisen  osalta ja uskoni reformin autuaaksi  tekevyyteen on horjumassa. Tunnustaudun ortodoksiksi ja katolilaiseksi ja pelkään näitä uusia ” lutherin oppeja” .

Reformin jälkeen  opiskelijat voisivat  aloittaa opintonsa oppilaitoksessa koska tahansa. Kahdeksan kuukautta ainakin  on tarjolla ja  viikot vielä päällä. Jokaisena aamuna  voi luokkaan pöllähtää uusi  tiedonjanoinen nuori. Opettajan on huolehdittava siitä, että hän pääsee kärryille, taikka  menee  työpaikkaan oppimaan ammattia. Tulokkaat eivät  tällä hetkellä osaa kirjoittaa, eivätkä laskea. Prosenttilaskua osaa opetuksen jälkeen ehkä puolet. Osa nuorista ei muista syntymäaikaansa.

Kun reformisysteemi hio näistä  nuorista jossain tietyssä  työpaikassa osaavan ammattilaisen  johonkin yhden työpaikan tarpeisiin ja  menetelmiin. kyseisen  työntekijän  on tarkoin pidettävä kiinni siitä työpaikasta, sillä ei ole sanottua, että sen työpaikan menetelmät  enää kelpaisi seuraavassa työpaikassa.


No, nämä nykyisetkin opiskelijat tulevat ja menevät miten sattuu. He nukkuvat yli kymmeneen, mutta heräävät ennen ilmaista ateriaa, kuin ihmeen kaupalla. He tulevat kuitenkin luokkaan 10 minuuttia ennen lounastuntia, jotta joukossa on mukavampi mennä aterialle. Reformista ei ole heille mitään hyötyä. He eivät edes tiedä, mikä sellainen on. Heitä kiinnostaa  kaksi v- kirjaimella alkavaa sanaa, koska  reformi ei ole onnistunut uudistamaan ja modifioimaan, eikä myöskään hyödyntämään  sitä darwinistista valssia, joka nuorten päässä tahtia elämälle lyö

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kiertonopeus



Paavola meni käytävään ja mietti, kenelle voisi ilmoittaa postista. Ihmiset olivat kokouksissa ja kaupungilla ja seminaareissa. Ovia oli paljon kiinni. Osa oli vielä lomilla. Hän käveli pitkin käytävää ja toivoi, että ei joutuisi jakamaan asiaa kenenkään yhdentekevän kanssa. Hän halusi tämän jakaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa.

Hän ei löytänyt ketään koko käytävältä. Huoneet olivat lukossa, ihmiset menossa, lappuja oviin liimattuina. Post it. Hän oli yksin töissä tänään. Kaikilla muilla oli säästettyjä vapaita ja muita juttuja.

Paavola tunsi voimattomuutta ja yksinäisyyttä. Hän meni huoneeseensa ja katsoi postin mukana tullutta lappua. Hän oli nyt saanut viimein omansa Niemistöltä. Hän oli jo hetken toivonut, että sitä ei tulisi, mutta toisaalta hän oli onnellinen, että se oli myös hänelle lähetetty. Häntä pidettiin nyt vertaisena, eikä kukaan voisi ajatella, että hänet on säästetty tältä jutulta jonkun syyn vuoksi. Olen turvassa toisten kanssa samassa veneessä.

Paavola katsoi lappua.

-      Suuri kanahaukka lentää viimeisenä päivänä tämän kanatarhan päällä ja iskee sieltä taivaasta niskaamme. Autuas se, joka silloin omistaa kirkkaan ja kimmeltävän, sinertävästä lasista tehdyn tyhjän viinapullon. Sillä voi saalistajan karkottaa. Ripustakaa siis huoneittenne nurkkaan kiiltävät ja kimmeltävät cd – levyt taikka viinapullot. Autuas se, joka säästyy ja tämän uskoo.

Muiden lapuissa oli puhuttu myös tuhosta, mutta kanahaukasta ei kukaan ollut maininnut mitään. Mäkisen lapussa oli varoitettu monistuskoneessa asuvasta Baabelin portosta, joka  luikertelee sieltä Mäkisen kimppuun ylitöiden  synkkinä hetkinä ja vie Mäkisen lapsilta isän. Moni sanoi, että Mäkinen oli sen jälkeen ollut ylitöissä entistä useammin.

Niemistöä oli käsketty lääkäriin jo viime viikolla. Se oli kieltäytynyt sinne menosta ja sanonut olevansa ihan terve. Käytävällä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sen syöpä oli nyt uusinut ja että etäpesäkkeet olivat nousseet aivoihin asti.

Häntä ahdisti tyhjä käytävä ja Niemistön huoneen ovi. Hän pelkäsi ovea ja sitä, että se avautuu.  Hän ei ymmärtänyt, mitä hän olisi sanonut Niemistölle, jos se olisi äkkiä tullut ulos huoneestaan ja kävellyt Paavolan huoneen ovelle ja jäänyt siihen nojamaan.

Hän ajatteli, että hänen silmänsä alkaisivat vaeltelemaan pitkin nojaavaa miestä ja tutkimaan löytyisikö taudista ulkoisia merkkejä. Hänen katseensa juuttuisi Niemistön käteen ja siinä olevaan märkivään haavaan ja haistaisi miehen ympärillä leijuvan kuoleman hajun. Pitäisi naurahtaa ja avata ikkuna jollakin tekosyyllä.

Töistä ei tullut mitään. Paavola ajatteli Niemistön nyt lopulta sitten kuolevan. Ruumis kylmenee, se viedään kylmään kellariin ja sitten sieltä hautaan. Haudassa syöpä ei enää etene.  Joku kerää mustaan jätesäkkiin Niemistön tavarat työpöydän laatikoista. Pikkujouluissa jo humalaisessa sketsissä kirjoitetaan lappusia esimiehistä.

Paavola ajatteli, että toisen kerroksen varastossa on suuri pahvilaatikko, josta ne kusipäät tekevät tietenkin monistuskoneen. Laskentapuolen Asikainen laitetaan pukeutumaan naiseksi ja sieltä laatikosta se sitten työntelee lappuja ja kirjoituksia pienestä raosta, kunnes viimeiseksi tunkee itsensä ulos sieltä niin, että sen vaimon minihame nousee korviin asti ja sukkanauhat paukkuvat, kun ne jäävät kiinni pakkauslaatikon kömpelösti leikattuihin reunoihin. Asikaisella on musta peruukki joka myöhemmin yöllä saksitaan lyhyeksi, kun Asikaiseen on tullut syöpä ja solumyrkyt vieneet hiukset.

Hän otti pöydältä tyhjän paperin eteensä. Varpushaukka tuli paperille ja söi varpusen. Paavola ajatteli, että semmoinen kirjoitus tarkoittaa pahaa ihottumaa, ei sen pahempaa. Paavola vaihtoi kynää ja laittoi varpushaukan iskemään pihaoravan kimppuun. Sekään ei tuntunut Paavolasta vielä miltään. Hän vaihtoi varpushaukan tilalle merimetson. Hän kirjoitti sen paperille, jotta ei hukkaisi eläintä, sillä hän huomasi merimetson viehättävän häntä enemmän kuin Niemistön kanahaukan.

Hän käänsi paperin ja laittoi merimetsojen armadan lentämään pitkin kauppakadun jokiväylää. Hän kirjoitti paperille niiden valkoisen ulostuksen ja sen, miten se valui pitkin yhtiön liikemerkin pintaa ja putosi siitä pääoven eteen jalkakäytävälle.


Hän ihmetteli kaikkia asioita, jotka hänen päässään pyörivät. Hän mietti pääoman kiertonopeuden kaavaa ja toivoi, että se olisi palauttanut hänen ajatuksensa tähän aamuun ja tähän huoneeseen. 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mensa


Odotin luokan rauhoittuvan. Hälinää oli vielä liikaa, enkä halunnut pudottaa lauseitani hukkaan, enkä halunnut menettää ilmeitä. Murrosikäiset  tuoksuivat pesemättömiltä  alusvaatteilta ja   hätäisesti poltetuilta  tupakoilta

-        Tänään pidämme älykkyystestin

Luokka hiljeni. Minä kiinnostin nyt niitä hetken. Ymmärsin, että  ellen pidä varaani, ne räpiköi pakoon kuin sorsapoikue.

         - Pidämme testin ja mittaamme  teidän älyänne.

Näin, että  niiden ajattelussa  äly oli  älyttömyyden vastakohta. Näin, että jotkut riehujat  muuttuivat epävarmoiksi. Älykkäät näyttivät  varmoilta.

-        Näytän nyt mallin. Katsokaa tänne  taululle. Tässä  on ensin kolme esimerkkiä ja sitten  on tyhjä  ruutu, johon pitää merkitä joku annetuista  kuudesta vaihtoehdoista. Kännyköitä saa käyttää, voitte ihan vapaasti surffailla niin paljon kuin jaksatte.

Ensimmäiset   olivat menettämässä mielenkiintoaan. Ajattelin, että tällä kertaa annan asian olla ja  teen  testin aivan kuin  kaikki sujuisi  hienosti ja upeasti. Kävimme lisää esimerkkejä läpi. Aika moni tuntui  ymmärtävän testin rakenteen. Katsoin kelloa

-        Minä jaan paperit ylösalaisin. Kun  annan  luvat, saatte kääntää ne ja  aloittaa. Tehtäviin on aikaa 10 minuuttia.

Kaikki aloittivat. Puolet jaksoi täyttää testiä kaksi minuuttia, jonka jälkeen ne ryhtyivät selailemaan kännyköitään. Neljän minuutin kohdalla Ruuti lähti mitään sanomatta  ulos  luokasta. Kysyin siltä, mutta se ei vastannut mitään. Toiset huusivat, että se menee paskalle. Puolet  opiskelijoista näytti  pohtivan testin kysymyksiä. Loput nukkuivat, hälisivät tai  piirtelivät papereihinsa  kummallisuuksia

-        Minuutti aikaa jäljellä!

Ruuti tuli takaisin luokkaan. Kesäläinen oli lopettanut vastaamisensa. Se oli aika  fiksu, mutta sitä ei huvittanut. Sen vierellä  oli insinööripariskunnan  tenava, joka  kävi sisäistä kriisiään, etsi paikkaansa ja oli pihalla, kun  keskimääräiset geenit eivät olleet sitä  siunanneet kovin paljoa.

-        Vittu, neekerit on niin tyhmiä, että ne ei osais tämmöiseen testiin vastata mitään?

-        Mitä vittua meille teetetään tämmöisiä testejä?

-        Mitä me tehdään seuraavaksi?

Sanoin, että takastamme testin tuloksen ja jokainen voi päätellä tuloksesta  oman  älykkyystasonsa, noin suurin piirtein. Kun  kerroin oikeita vastauksia, mölinä yltyi. Eturivin pojat  olivat huomanneet olevansa  keskivertokansalaisia. Monet  mölyjoukoista olivat saaneet  hyviä arvosanoja, joten  ne käsittivät sen niin, että en voi nyt niitä  vähempää kiinnostaa, vittu, kun me ollaan jo älykkäitä ja älykkäät saa sanoa ja tehdä mitä vaan.

Luokasta huudettiin  juutalaisten tyhmyydestä. Ajattelin, että provot olivat nyt  sekoittaneet asiat. Huudettiin lisää. Huusin päälle ja kysyin mitä sellaiselle saksanjuutalaiselle  kuin Albert Einstein  olisivat tehneet, jos olisivat eläneet silloin kun heidän arvomaailmaansa  oikein hehkutettiin.

- Juutalaiset on  tyhmiä.

Tilanne  näytti  absurdilta. Ne olivat kitanneet itsensä täyteen  energiajuomaa. Nyt  ei ole mitään mahdollisuutta hillitä niitä. Yritin kuitenkin vielä.

- Juuri tänä päivänä vuonna 1955  Albert Einstein kuoli

Se tieto sai ne riemuihinsa. Ne olivat unohtaneet somalit ja neekerit. Muutama huusi vielä ovella olevasta  ruuhkasta  kuolemaa ja tappamista. Olin onnellinen. Tällä kertaa  kukaan ei  mennyt yksityiskohtiin. Niitä kiinnosti nyt vapaa-aika ja sen pituus.

Pari testeissä huonosti menestynyttä kysyi minulta, koska tullaan  välitunnilta takaisin. Sanoin, että kymmentä vaille. Ne kaverit  olivat kysyneet samaa syksystä asti jokaisen oppitunnin jälkeen. Ajattelin, että olisin onnellinen, jos ne  kolmessa vuodessa oppisivat  välitunnin pituuden. Ne voisi sitten päästää hyvillä mielin työelämään, sillä ne osaisivat  pitää aina 45 minuutin  perästä välitunnin ja välitunnilla ne veisaisivat  älykännyköistään  halullisten  sielujen hengellisiä lauluja.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Koeala





Vanamo tuli talosta ulos.

Minä istuin kaivon kannella ja odotin. Nousin valmiiksi pystyyn. Sillä tavalla olisin valmiina ja säästyisi aikaa. Voisimme mennä heti rantaan, eikä Vanamo voisi istua samalla kannelle ja ryhtyä tupakalle. Sen tupakointi vie meidän työpäivästä kaksi tuntia. Mäki oli sen laskenut ja minulle kertonut maanantaina.

-      Ei saada venettä

Kysyin siltä, miten me mitataan se saareen osuva koeala.

-      Talvella

Talon ovi aukesi. Mustaan pitkään hameeseen pukeutunut vanha nainen tuli portaita alas pihalle. Vanamo sytytteli savuketta

-      Saatanan siat ja kulkumiehet! Syntiset huoripukin pennut!

Se käski meidän pihalta lähteä muille maille. Se käveli lähemmäksi ja otti maasta kiven. Minä jähmetyin paikoilleni. Ihmettelin sitä mustaa pistettä, joka  irtosi  vanhan naisen kädestä ja suureni  nopeasti silmissäni. Väistin.

Kivi osui Vanamon takaraivoon. Kivi kuori Vanamon päänahkaa pois ja valkoista tuli näkyviin. Ja se valkoinen muuttui heti punaiseksi kuin syyskuinen vaahtera. Olin niitä nähnyt paljon kesällä Lappeenrannassa. Muistin siinä samassa, että Lappeenranta on lehmusten kaupunki ja mietin, miksi olin siellä nähnyt vaahteroita.

Vanamo oli pudonnut polvilleen nurmikolle. Tupakkavehkeet olivat levinneet pihanurmikolle. Tupakoita oli vihreällä nurmella ja  ajattelin, että  joku  on syksyllä kylvänyt  nurmikon sisään filttereitä ja  nyt keskikesällä nortit olivat kasvaneet valmiiksi Vanamon poimittavaksi.

Vanha nainen tuli lähemmäksi ja huusi Vanamolle raamatunlauseita ja manasi sen päälle syntejä niin paljon, että minua se alkoi se kaikki pahuus naurattaa.  Naiselta oli Vanamon synneistä muuten hyvä käsitys, mutta se ei laskenut sen viaksi tupakointiin kuluvaa kahta tuntia. Sen ääni nousi falsettiin ja sitten se potkaisi Vanamoa kylkeen ja ähkäisi samalla tavalla kuin tenniksen pelaaja lyhyessä hameessa.

Vanamo huusi minulle, että minun pitää kerätä mittalaitteet kaivon luota ja viedä ne autolle. Nainen huusi ja vahti Vanamon ylösnousua.

-  Tulette taloon, vaikka ei ole kutsuttu! Tulette sisään saappaan jalassa, vaikka on tabernaakkelin ensimmäisen   paaston aika!

Vanamon päästä juoksi verta paljon. Se sanoi minulle, että se pyörtyy nyt. Sitten se pyörtyi siihen kaivon viereen vanhan naisen jalkoihin. Minä olin auton ja kaivon puolivälissä.

Näin, miten nainen   potkaisi tajutonta Vanamoa. Sen hame heilahti samoin kuin naisten hameet heiluvat kansantanhuissa. Ajattelin, että nainen on nyt tanssimassa Vanamon kanssa ja siihen tanssiin kuuluu tämmöinen kohta, että nainen laittaa miehen kuriin. Ajattelin, että kohta Vanamo pomppaa pystyyn ja pyörittää vanhaa naista kätensä alta tanssin askelin niin, että siltä naiselta pääsee tirskahdus ja se muistaa 60 vuotta vanhoja asioita, kun renkipojat laittoivat sen housuihin lunta talvella.

Ajattelin, että sillä tavalla se nainen saa hetkeksi elämästään kiinni ja minä voin rauhassa hakea autosta vesipullon ja virvoitella Vanamoa sillä. Katsoin maassa makaavaa Vanamoa, mutta se pysyi siinä. Iso mies pysyi paikallaan. Se makasi siinä pihalla sen oloisesti, että on ruokatauko ja se on syönyt siankylkivoileipiä monta kappaletta ja juonut viinapullosta maitoa päälle  ja nyt se tupakan jälkeen on nukahtanut.

Vihreä ruoho tummeni verestä tumman vihreäksi, mutta  se ei muuttunut punaiseksi, niin kuin voisi olettaa. Ajattelin sitäkin.






perjantai 9. syyskuuta 2016

Perimmäisiä kysymyksiä


Aloitin työssäni uuden opetusaineen. Asiakkaat olivat  viime vuodesta tuttuja. Oli jännittävää mennä luokkaan. Mietin, kuinka nuoriso on muuttunut vuodessa. Mietin samalla sitäkin, olinko itse muuttunut vuodessa ja kuinka  nuoriso vanhaan tuttuun  tällä kertaa suhtautuisi.

Sanoin huomenta.

Sanoin, että onpa mukava taas nähdä teitä

Erityisopiskelija  nosti päänsä kännykästä. Muut opiskelijat jatkoivat virtuaalisen maailman  selaamista. Nyökkäsin erityisopiskelijalle, jotta tämä tietäisi minun panneen merkille  hänen  mielenkiintonsa.

- Kuule Robert, oletko saanut viime aikoina naista tarpeeksi?

Olin varautunut lähes kaikkeen mahdolliseen. Olin varautunut jopa tähän kysymykseen, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin väistellä vastaukseni  kanssa.

Nuoren miehen kaulan perusteella  saattoi päätellä, että 16 - vuotiaan ongelmat tässä asiassa ovat pienempiä kuin 60 - vuotiaan. Toisaalta, kun keskimäärin suomalaisessa perheessä  vingutetaan lakanoita noin 2,7 kertaa viikossa, oli sangen selvää, että tämä kysyjä, tämä nuorimies, oli myös lehtorin kiintiötä käyttänyt sumeilematta. Hylkäsin   vastauksen.

Seuraavaksi mieleeni tulivat kauhuskenaariot 1930 - luvun genetiikasta. Ajattelin huomauttaa, että lisääntymisinto näyttäisi olevan käänteisesti verrannollinen mitattuun älykkyysosamäärään. Hylkäsin tämänkin vaihtoehdon nopeasti. Kyseinen nuorimies on aika lahjakas monissa toisen asteen oppiaineissa. Lisäksi minut on kasvatettu moraaliseksi ihmiseksi, jonka kuuluu liittyä Lions Klubiin ja auttaa kaikkia Meidän Herramme muurahaisia  parhaan kykyni mukaan.

Niinpä totesin nuorelle miehelle, että ainahan sitä tietenkin enemmän voisi olla. Ja että tämä sama asia  varmasti  askarruttaa  meitä molempia. Tosin hieman eri syistä.

Edessä on kokonaisen osaamispisteen verran opintoja tässä aiheessa. Lukujärjestyksen tekijänä aion siirtää nämä oppitunnit perjantai-päiville. En siksi, että näin lopputuloksena olisi jotenkin stimuloituneempi  viikonloppu. Aion siirtää nämä tunnit perjantaille siksi, että minulla on aavistus siitä, että olut maistuu näiden oppituntien jälkeen perjantai-iltaisin taivaalliselta, lähes naisen veroiselta.

Ja mikä minä olen nuortamiestä moittimaan. Kaikki uudet oppimisstrategiat peräänkuuluttavat vuorovaikutusta  ja oppimisen kaksisuuntaisuutta. Pitää olla avoin ja altis.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Puutarhan öiset valot




                                                 Ne eivät syö mitään

                                                 poikkeavat elintavoiltaan

                 niiden aikuisuus

                                                                   ylösalaista lentoa

                                              ja rakentavat pienistä kivistä

                                              karvoituksen

                                              ja neljä siipeä

tiistai 30. elokuuta 2016

Taide




Jatkamme edellisen teeman  ja kirjoituksen inspiroimina eläinmaailman  asioista. Delfiinien lisäksi  ihmiskunta on saanut iloa myös muista  luontokappaleista, joita se on kesyttänyt, eli saattanut  itsensä kaltaiseksi ja  mukavasti käsiteltäväksi.

 Tässä taannoin  julkisuudessa esiteltiin itärajanpinnassa  asusteleva mieshenkilö, joka oli  ottanut kavereikseen karhuja. Niiden kanssa tämä sympaattinen  mies  harrasteli sitten  kaikkea mahdollista  karhun elämään kuuluvaa, mutta myös ihmisen  elämään kuuluvaa. Olipa esillä myös  videoleike, jossa eräs karhu, Juuso nimeltään, maalasi taidemaalauksia  pyöriskelemällä maalissa ja sen jälkeen  maalauskankaan päällä.

Juuso-karhun maalaukset ovat ihastuttaneet ympäri maailman, mutta kaikki eivät ole niistä tohkeissaan. Taiteilija Tiina Huhtinen-Siistonen protestoi karhutaidetta vastaan tässä taannoin sangen  mauttomalla tavalla matkimalla Juusoa luomistyössä.

Valkeakoskelainen Huhtinen-Siistonen julkaisi viime viikolla Facebookissa videon, jossa hän levittää kahdelle levylle maalia ja pyörii uimapuvussa maalausten päällä. Minuutin työn tuloksena ovat taideteokset ”Juuso-karhun uni I & II”.  Hintaa teoksilla on useita tuhansia.

Minusta tuntuu, että teosten korkea hinta johtuu siitä, että Juuson tekemä taide on kolahtanut tosi voimakkaasti taiteilija Huhtinen-Siistosen  mieleen ja sieluun. Tämän kokemuksen pakottamana hän on  joutunut käyttäytymään niin kuin on käyttäytynyt.

Taiteilijana hän näin käsittääkseni samalla  antaa suuren  tunnustuksen Juuso - karhulle taiteen synnyttämisestä, sillä eikö juuri taiteen yksi suurista  kriteereistä ole hätkähdyttäminen, kyseenalaistanimen ja kokijan pois tolalta saattaminen. Näin tämä ihmispoloinen itseasiassa  omalla käyttäytymisellään  johdattaa tämän todistelun  juuri tarkoitustaan  vastakkaiseen suuntaan.

Muutenkin taiteilijan  luomistyö on vain  kalpea aavistus Juuson  vastaavasta. Taiteilijan  uimapuku on valittu kovin konservatiivisesti ja  sen peittävyys on  tukahduttavan  laajaa. Samaa tukahduttavuutta on nähtävissä myös taiteilijan  ilmeessä ja asennossa. Taiteen tekemisestä puuttuu säkenöivyys, eroottisuus  ja  burleski.

Kuvaa katsoessa nolottaa.  Delfiinikin  olisi värimatolla poukkoillessaan saanut  ilmeikkäämpää jälkeä aikaan. Puhumattakaan  Reidar Särestöniemestä, joka tuon kaltaista sai aikaan pelkällä pensselillä ilman  itsensä tahrimista.