Lepäävä silta

perjantai 9. syyskuuta 2016
Perimmäisiä kysymyksiä
Aloitin työssäni uuden opetusaineen. Asiakkaat olivat viime vuodesta tuttuja. Oli jännittävää mennä luokkaan. Mietin, kuinka nuoriso on muuttunut vuodessa. Mietin samalla sitäkin, olinko itse muuttunut vuodessa ja kuinka nuoriso vanhaan tuttuun tällä kertaa suhtautuisi.
Sanoin huomenta.
Sanoin, että onpa mukava taas nähdä teitä
Erityisopiskelija nosti päänsä kännykästä. Muut opiskelijat jatkoivat virtuaalisen maailman selaamista. Nyökkäsin erityisopiskelijalle, jotta tämä tietäisi minun panneen merkille hänen mielenkiintonsa.
- Kuule Robert, oletko saanut viime aikoina naista tarpeeksi?
Olin varautunut lähes kaikkeen mahdolliseen. Olin varautunut jopa tähän kysymykseen, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin väistellä vastaukseni kanssa.
Nuoren miehen kaulan perusteella saattoi päätellä, että 16 - vuotiaan ongelmat tässä asiassa ovat pienempiä kuin 60 - vuotiaan. Toisaalta, kun keskimäärin suomalaisessa perheessä vingutetaan lakanoita noin 2,7 kertaa viikossa, oli sangen selvää, että tämä kysyjä, tämä nuorimies, oli myös lehtorin kiintiötä käyttänyt sumeilematta. Hylkäsin vastauksen.
Seuraavaksi mieleeni tulivat kauhuskenaariot 1930 - luvun genetiikasta. Ajattelin huomauttaa, että lisääntymisinto näyttäisi olevan käänteisesti verrannollinen mitattuun älykkyysosamäärään. Hylkäsin tämänkin vaihtoehdon nopeasti. Kyseinen nuorimies on aika lahjakas monissa toisen asteen oppiaineissa. Lisäksi minut on kasvatettu moraaliseksi ihmiseksi, jonka kuuluu liittyä Lions Klubiin ja auttaa kaikkia Meidän Herramme muurahaisia parhaan kykyni mukaan.
Niinpä totesin nuorelle miehelle, että ainahan sitä tietenkin enemmän voisi olla. Ja että tämä sama asia varmasti askarruttaa meitä molempia. Tosin hieman eri syistä.
Edessä on kokonaisen osaamispisteen verran opintoja tässä aiheessa. Lukujärjestyksen tekijänä aion siirtää nämä oppitunnit perjantai-päiville. En siksi, että näin lopputuloksena olisi jotenkin stimuloituneempi viikonloppu. Aion siirtää nämä tunnit perjantaille siksi, että minulla on aavistus siitä, että olut maistuu näiden oppituntien jälkeen perjantai-iltaisin taivaalliselta, lähes naisen veroiselta.
Ja mikä minä olen nuortamiestä moittimaan. Kaikki uudet oppimisstrategiat peräänkuuluttavat vuorovaikutusta ja oppimisen kaksisuuntaisuutta. Pitää olla avoin ja altis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JR
VastaaPoistakoettu on.
Aikoinaan apukouluopettajana ollessani - Jussi Raittis/Badding-aikoina - muuan veijari maanantaiaamuna, ihan ystävällismielisen keskustelun lomassa, kysähti kun kerroin viikonlopustani ja taisin mainita jotain riiureissustanikin:
- Fiilasit ja höyläsitkö?
Opiskelija käytti kuitenkin runollista diskurssi- ilmaisua, kun hän kyseli viikonlopustasi. ja kun kyseisen kappaleen sanoitusta tarkemmin tutkitaan, huomataan, että diskurssi-ilmaisuja on paljon muitakin siinä kappaleessa. Hieno sanoitus....
PoistaMinä luulin tosin vuosikaudet, että päähenkilö on todella puusepänverstaassa oppipoikana
Voisivat sinutkin panna pois, saisi edes joku nuorempi ja kyvykkäämpi töitä.
VastaaPoistaTarkoittaako anonyymi nyt äidinkielen kyvykkyyttä tai puheena ollutta sukupuolista toimintaa ?
PoistaMyönnetään, että kovempia panomiehiä on hyvä saada näyttämölle. Toisaalta, anonyymin on muistettava se, että suurin osa äidinkielenopettajista on naisia. Heidän kohdallaan tietenkin joudutaan asioita tarkastelemaan vähän käänteisesti.