Vanamo tuli talosta ulos.
Minä istuin kaivon kannella ja
odotin. Nousin valmiiksi pystyyn. Sillä tavalla olisin valmiina ja säästyisi
aikaa. Voisimme mennä heti rantaan, eikä Vanamo voisi istua samalla kannelle ja
ryhtyä tupakalle. Sen tupakointi vie meidän työpäivästä kaksi tuntia. Mäki oli
sen laskenut ja minulle kertonut maanantaina.
- Ei
saada venettä
Kysyin siltä, miten me mitataan
se saareen osuva koeala.
- Talvella
Talon ovi aukesi. Mustaan pitkään
hameeseen pukeutunut vanha nainen tuli portaita alas pihalle. Vanamo sytytteli
savuketta
- Saatanan
siat ja kulkumiehet! Syntiset huoripukin pennut!
Se käski meidän pihalta lähteä
muille maille. Se käveli lähemmäksi ja otti maasta kiven. Minä jähmetyin
paikoilleni. Ihmettelin sitä mustaa pistettä, joka irtosi
vanhan naisen kädestä ja suureni
nopeasti silmissäni. Väistin.
Kivi osui Vanamon takaraivoon.
Kivi kuori Vanamon päänahkaa pois ja valkoista tuli näkyviin. Ja se valkoinen
muuttui heti punaiseksi kuin syyskuinen vaahtera. Olin niitä nähnyt paljon
kesällä Lappeenrannassa. Muistin siinä samassa, että Lappeenranta on lehmusten
kaupunki ja mietin, miksi olin siellä nähnyt vaahteroita.
Vanamo oli pudonnut polvilleen nurmikolle.
Tupakkavehkeet olivat levinneet pihanurmikolle. Tupakoita oli vihreällä
nurmella ja ajattelin, että joku
on syksyllä kylvänyt nurmikon
sisään filttereitä ja nyt keskikesällä
nortit olivat kasvaneet valmiiksi Vanamon poimittavaksi.
Vanha nainen tuli lähemmäksi ja
huusi Vanamolle raamatunlauseita ja manasi sen päälle syntejä niin paljon, että
minua se alkoi se kaikki pahuus naurattaa.
Naiselta oli Vanamon synneistä muuten hyvä käsitys, mutta se ei laskenut
sen viaksi tupakointiin kuluvaa kahta tuntia. Sen ääni nousi falsettiin ja
sitten se potkaisi Vanamoa kylkeen ja ähkäisi samalla tavalla kuin tenniksen
pelaaja lyhyessä hameessa.
Vanamo huusi minulle, että minun
pitää kerätä mittalaitteet kaivon luota ja viedä ne autolle. Nainen huusi ja
vahti Vanamon ylösnousua.
-
Tulette taloon, vaikka ei ole kutsuttu! Tulette sisään saappaan jalassa,
vaikka on tabernaakkelin ensimmäisen
paaston aika!
Vanamon päästä juoksi verta paljon.
Se sanoi minulle, että se pyörtyy nyt. Sitten se pyörtyi siihen kaivon viereen
vanhan naisen jalkoihin. Minä olin auton ja kaivon puolivälissä.
Näin, miten nainen potkaisi tajutonta Vanamoa. Sen hame
heilahti samoin kuin naisten hameet heiluvat kansantanhuissa. Ajattelin, että
nainen on nyt tanssimassa Vanamon kanssa ja siihen tanssiin kuuluu tämmöinen
kohta, että nainen laittaa miehen kuriin. Ajattelin, että kohta Vanamo pomppaa
pystyyn ja pyörittää vanhaa naista kätensä alta tanssin askelin niin, että
siltä naiselta pääsee tirskahdus ja se muistaa 60 vuotta vanhoja asioita, kun
renkipojat laittoivat sen housuihin lunta talvella.
Ajattelin, että sillä tavalla se
nainen saa hetkeksi elämästään kiinni ja minä voin rauhassa hakea autosta
vesipullon ja virvoitella Vanamoa sillä. Katsoin maassa makaavaa Vanamoa, mutta
se pysyi siinä. Iso mies pysyi paikallaan. Se makasi siinä pihalla sen
oloisesti, että on ruokatauko ja se on syönyt siankylkivoileipiä monta kappaletta
ja juonut viinapullosta maitoa päälle ja
nyt se tupakan jälkeen on nukahtanut.
Vihreä ruoho tummeni verestä tumman
vihreäksi, mutta se ei muuttunut
punaiseksi, niin kuin voisi olettaa. Ajattelin sitäkin.
Jr
VastaaPoistano mutta, täälläkin novelli! Missä ovat kiltit koululapsesi? Luokkaretkellä?
Sain luovuttaa erkkaopiskelijat muille. Siinä hetkeksi luovuus kärsii ja ikään kuin putoaa herkullisimmilta palvisaunan lauteita maan pinnalle, kun työn tarjoamat ärsykkeet ja tarinat laimenevat ja saamat miehen rauhoittumaan. Sitä silloin luulee hetken samaa kuin narkomaani, jolta on otettu kokainipulveri pois ja sanottu, että yritä nyt pärjätä tässä elämässä vain tällä keskioluella.
VastaaPoistaNo, helpottavaa on huomata, että päivä päivältä sitä taas erottaa värejä ja sävyjä tästä normaalistakin elämästä ja maailmasta. Mie olen vähän samanlainen, kuin se Platonin luolavertauksen kaveri, joka sai päivät pitkät katsella kavereiden kanssa luolan peräseinää ja siellä leikkiviä varjoja.
Sitten kun pääsee taas ihmisten ilmoille ja valoon, kaikki häikäisee ja tuntuu niin vieraalta. Mutta kyllä tämä tästä. Kohta osaan jo tervehtiä ja ottaa lakin pois sisällä. Pennuista tarttui saamarin moinen kännykkäaddiktio. Pitänee mennä työterveyteen ja kysyä, olisko niillä jotain lääkettä siihen.
Tällä viikolla on muuten sitten vain kaksi työpäivää. Ensi viikolla on kolme ja vappuviikolla taas kaksi. Kyllä tämä tästä.
Jr
Poistaoot tullu takasi Suomeen ulukomailta vuosein jäläkeen!
Eikös nekin muuttajat haahuile ja ihmettele miten outoa on sopeutua entisenkotimaan oloihin.
Siinäs näet, kännykänlumovoiman! Vaikka enhän tiijjä kun itelläni ei oo koko värkkiä.