Lepäävä silta

Lepäävä silta

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Työtapaturma


Päivä on kulunut oikeaa kättä ihmetellessä ja tapaturmapapereita  täyttäessä ja  työterveyshuollossa istumisessa. Ja kaiken pahan alku ja juuri on tälläkin kertaa ATK.

Oli tarkoitus opiskella äidinkieltä ja analysoida kotitehtävää, eli nuorison lukemia novelleja. kahdelle nuorellemiehelle tuli kuitenkin  istumapaikasta riitaa. Vapaita tietokoneita oli  monta kappaletta tarjolla. Molemmat olivat kuitenkin mieltyneet samaan työpisteeseen. Olin menossa keskustelemaan herrojen kanssa  taistelun mielekkyydestä, kun toinen osapuoli  keräsi kaikki voimansa ja tempaisi  tuolin  toisen alta.

Tuoli teki teki voimakkaan kaaren suoraa kohti  päätäni. Onneksi sain nostettua oikean käteni eteen. Niinpä sain rystysilleni koko  heilahdyslyönnin.

Rystysessä on nyt suurin piirtein räkättirastaan munan kokoinen ja värinen pallukka. Kättä on ruvennyt särkemään.

Kouluterveydenhoitaja passitti työterveyshuoltoon. Siellä otettiin valokuvia kädestä  ja sanoivat, että otetaan lisää kuvia erilaisella kameralla, jos  kipua tulee. Minulla oli huonoa tuuria, sillä  oma ihana työterveyshoitaja  ei ollut vapaana, joten en minä kehdannut tätä vierasta ihmistä pyytää puhaltamaan vauriokohtaa. Olen varma, että semmoinen parhaiten voisi auttaa nyt. Ja kädestä pitäminen.

Minulla on likainen ja  tyhmä olo. Minun koskemattomuuttani ei ole työssä loukattu 36  vuoden aikana aikaisemmin. On  tosi  tyhmä olo. Jotenkin oksettava juttu. Onneksi  edes se riehuja oli erityisopiskelija, joten voin selittää asiaa  itselleni sitä kautta. Hän ei voinut sille mitään. Hänen ajattelumallinsa ovat suoraviivaisia ja selviä, eikä niihin  sisälly  pitkälle meneviä pohdintoja.

Pitäisi ehkä ostaa illaksi  muutama IPA - olut ja hautoa tuota kättä ja egoa  niillä. Tämä työ saattaa myös  vaatia  vahvempia aineita, jos meno äityy  hurjemmaksi. Syksyllä yksi nuorimies laitettiin ulkoruokintaa  asuntolasta, kun oli heilunut  pitkän puukon kanssa siellä. Eniten kumminkin  minua huolestuttaa se, että  muutamalle kaverille joku valopää vallesmanni on antanut  aseenkantolupia.

Kun aloittelin tätä  blogia, mietin, onko mitään kirjoittamista. Mietin, ovatko minun  ajatukseni, elämäni ja  touhuni sellaisia että niistä  syntyy juttua. Nyt  viikon kuluttua minusta tuntuu siltä, että olen avannut Pandoran  lippaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti