Lepäävä silta

Lepäävä silta

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kosto



Opiskelija saapui naama ruvella. Kyselin aamutuimaan , miten  kaverille oli käynyt ja tuleeko  poliisijuttu. Nuorimies  sanoi, että ei ole poliisijuttu ja että kaverille ei käynyt mitenkään. Mutta ensi viikonloppuna käy.

Toivoa sopii, että lehtori ei joudu käräjille laittoman uhkauksen  todistajana. Niinpä olen taas  tänään maanantaina erityisen kiitollinen siitä, että kuuloni on heikentynyt, enkä kaikki asioita  kuule. Näkönikin on heikentynyt, joten en ihan kaikkia asioita  näekään.

Koko viikonlopun mietin sitä, kuinka selviän nuorten kanssa taas tämän päivän  oppitunneista. Olen kehitelly  mielessäni erilaisia skenarioita, joita voi tapahtua ja toteutua ja  niihin  sitten   mekanismeja, joilla niistä voi luovia eteenpäin. Turhaa yhtä kaikki. Nämä nuoret yllättävät  minut kerta toisensa jälkeen.

Kosto  näyttäisi olevan selviytymiskamppailun väline. Nämä nuoret eivät ole juurikaan etääntyneet savannin Masai-heimon nuorista. Kamppailu ja etsiminen on  alituista. Nuoren on voitettava  asemansa joukossa, todistettava oikeutuksensa ja strutsinsulkahöyhen  - koristeilla ja keihäällään  hurmattava  naisensa. Nyt käytetään karvanoppia takaikkunoilla, kevytmetallivanteita ja jumalatonta jumputusta autostereoista. Huomatkaa, tämä jumputus  on  suora linkki rumpujen kuminaan ja historiaan.

Veri elementtinä on  ainoa , joka on laimentunut ja lientynyt. Nykymaailmassa  kolme naarmua naamassa oikeuttavat kostoon. Ennen  piti saada vähän  enemmän  haavaan  syvyyttä.


2 kommenttia:

  1. JR
    'Koko viikonlopun mietin sitä, kuinka selviän nuorten kanssa taas tämän päivän oppitunneista.'
    Pysäytti - itelläni sunnuntai-iltapäivällä jysähti sama homma jauhamaan, tosin ei oppitunneista vaan yleensä maanantaista.
    Jostain syystä ei enää. :)
    Viikonpäivillä ei nimiä periaatteessa ole enää ollenkaan!
    Pian pääset Siekin tähän autuuteen, sillä autuutta tämän täytyy olla: joka päivä nipistettävä että tottako on tämmöinen harraste-elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisin aika hyvin, kun " kävelin englannin opettajan yli". Printtasin ammatillista englanninkielistä tekstiä pari sivua ja ehdotin opettajalle, että minä vien osan nuorista miehistä eri luokkaan.

      En kertonut ketkä.

      Otin ne, joilla ei ole erityisoppilaan statusta. Otin niistä ne, jotka metelöivät eniten tunnilla. Vein ne eri luokkaan ja ryhdyimme kääntämään tekstiä porukalla metodilla; lyijykynä, alkuperäisteksti, konseptipaperi. Lopputulos oli loistava, vaikka didaktisesti ehkä vähän vanhahtava. Alakertaan jääneet erityisopiskelijat ja kiltit pojat saivat työskentelyrauhan. Me yläkerrassa ahersimme suuren hartauden vallitessa ja opimme samalla vieraan kielen lisäksi ammatillisia asioita.

      Pyysivät jo, saisivatko seuraavalla kerrallakin tulla lyijykynä – hommiin. Voi olla, että menetän varsinaisen opettajan luottamuksen. Oli kumminkin kummassakin paikassa ihanan hiljaista.

      Poista