Kuulakas aamu enteilee
katastrofia. Lähden nuorison
kanssa teollisuusretkeilylle. Jos
mediasta huomaatte tänään
muutamien laitosten kärsineen ja
seisokkiin menneen, syynä ovat nämä samat herrat, jotka eilen tärvelivät
luokassa käteni. Bruttokansantuotteeseen nuoret miehet tuskin mitään lovea saavat, mutta yritystasolla
vahingot voivat olla mittavia. Vuosi sitten
selvisimme moitteilla ja meitä
jopa kehuttiin. Kuuluisa
tehdaskombinaatti asetti meidän vierailumme hyvään valoon ja vertasi sitä edellispäivän
teekkarivierailuun. Tosin meille sanottiin viime vuonna, että vertailu on hieman epäreilua
teekkariryhmälle, sillä heitä ei voitu vankan humalatilan vuoksi edes päästää
tehdas alueelle, joten varsinaista
vertailukohtaa ei ollut sisäkäyttäytymisen suhteen.
Olen varoittanut nuoria miehiä erityisesti viimevuoden retkeilyn aikana
ilmenneistä ongelmista. Silloin nimittäin
meidän herramme muurahaiset
tunkivat linja-auton vessan pytyn reikään puolentoista litran limsapullon niin syvälle,
että kuljettaja joutui tekemään hallilla
kaksi tuntia töitä saadakseen vessan
taas toimimaan.
Tänä vuonna sen liikennöitsijän tarjous oli
rakennettu sen verran kalliiksi,
että heillä ei ollut mitään vaaraa voittaa tarjouskilpailua.
Se onneton yhtiö, joka saa meidät kohta vieraakseen, lupasi
tehdä 8 tunnin keikan 130
kilometrin päähän 390 eurolla. Pidän
sitä halpana hintana. Se luultavasti ei
kata edes niitä korjauskustannuksia,
joita tästä päivästä johtuen kohdistuu
kalustolle. Naftan ja kuskin saamme ilmaiseksi.
Ensi vuonna tämäkin liikennöitsijä on viisaampi.
Toivon että blogin
lukijakunta muistaa minua päivän aikana empaattisin ajatuksin.
JR
VastaaPoistaHengessä mukana.
Toiv. hengissä siellä. ;)
Olemme ehjinä ja palanneet rankan päivän jälkeen kotiin. Nuoriso oli ensimmäisessä paikassa pyhäkoulupoikina, sillä he olivat vielä unessa ja tupakanpuutteesta hitaita kuin hyhmäiset kyykäärmeet keväthangella.
PoistaRuokatunnilla joukkue oli jostain saanut käsiinsä energiajuomaa. Arvasin myös sen hajista, että jossain välissä oli kiskottu bostonia posket lommossa. Söivät lounaan niin nopeasti, että arvasin niiden vilahtavan jonnekin siivouskomeroon tupakalle piiloon. Toivottavsti ei koko tehdas pala.
Linja-autossa potkivat toisiaan, lauloivat räppiä suureen ääneen ja hokivat rivouksia. Tarkastuksen jälkeen kuljettaaj totesi auton vahingoittumattomaksi. Samalla kuljettaja kyseli, että kuinka jaksan tämmöistä työtä ja että viikon kuluttua kun taas samalla autolla ja ja samalla porukalla lähdetään, kuljettaja voi olla joku nuorempi mies.
Opinahjossa esimies kysyi, kuinka retki oli sujunut. Hän piti hyvänä saavutuksena sitä, että en päivän aikana ollut joutunut soittamaan hänelle. Hänen mielestää jo se yksitään tarkoitti retken onnistumista.
Hengissä siis.