Lepäävä silta

Lepäävä silta

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kone kaunis kuin lentäjän luu




Lentokenttien aavoilla tuulee,

Niin kuin ulapalla aution maan

Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä

Ovi miltei mahdottomaan

                 Edu Kettunen: Lentäjän poika ( solo)

 

Viikolla kiitotien päässä oli ovi sitten mahdottomaan. Sattui sarja kummallisia tapauksia ja nyt me kaikki tiedämme sen, mikä se ovi on, joka on vesan oven vieressä ja josta ovesta lomalennon  iloisella matkaajalla ei ole käyntiä.

Tähän saakka Robert on lennolle mennessään tarkkaillut kanssamatkustajiaan sillä silmällä, ja miettinyt, kuka se noista on, joka teroitetun muovihaarukan kanssa ryhtyy koneessa riehumaan ja  alushousuihinsa  piilottamaa räjähdettä  näpelöimään. Tästä eteenpäin on  tuijotettava  henkilökuntaa ja mietittävä, onko stuertilla mennyt viime aikoina poikien kanssa ihan hyvin.  Onko hyvältä tuoksuvan lentoemon  rintaliiveissä sittenkin  kiihkeää muoviräjähdettä terhakkaaksi leivottuna ?

Tähän astikin olen tuijotellut  lentoemäntiä, mutta, sen myönnän, minulla ovat olleet toiset ajatukset mielessäni.

Minä olen aloittanut lentämiseni matkustamalla TAROM - lentoyhtiön  Iljushin 18 potkuriturbiinikoneella Romaniaan. Kaikki ymmärtävät, että ken siitä kokemuksesta voitolle pääsee ja hengissä takaisin, voi lohdullisella mielellä astua minkä tahansa yhtiön minkämerkkiseen koneeseen tahansa. Kun kone saapui Helsinki –Vantaan  lentokentälle Romaniasta  noutamaan uutta lastia, heikkohermoisimmat  laskeutumisen nähtyään ryntäsivät  lentoaseman vessaan ja lukitsivat itsensä koppiin.

Itse lennosta muistan elävästi sen, että matkustamossa oli sankka sininen tupakansavu. Potkuriturbiinit löivät liekkiä  metritolkulla siiven taakse, siipi oli  mustunut  kaikkien  4 moottorin kohdilta ja niitit  siivessä löivät lennon aikana vitosen katkoa.

Myöhemmin sitten  lähes yhtä ikimuistettavalle tasolle  lentokokemus pääsi  silloin, kun  olin ravustamassa  mökillämme parin kaverin kanssa. Ravustus oli  uutteraa ja täysipainoista. Rapuja tuli ja niitä syötiin  pitkälle aamuyöhön. Sitten nostettiin  merrat  joesta. Siinä yhteydessä huomattiin, että  kasassa oli vain  neljätoista  mertaa ja yksi puuttui. Ajateltiin, että  jokivarressa  oli märkää heinää kaulaan asti ja punkkeja ja kyykäärmeitä. Sinne ei millään viitsi lähteä.

Päätettiin, että  etsitään se merta lentokoneella. Yhdellä seurueen  jäsenistä  oli lupakirja, joten siitä paikasta  ajoneuvoon ja lähimmälle  lentokentälle  lentokonetta  vuokraamaan.

Semmoisen pienen koneen ohjaamo  on kovasti ahdas. Kumisaappaat  tahtovat jäädä polkimien alle  ja ratti  heiluu edestakaisin valtoimenaan. Kun semmoisella koneella yrittää seurata  kovassa vauhdissa  mutkaista ojauomaa ja samaan aikaan tähystää alas  jokeen ja etsiä pientä valkoista rapumerran kohoa, ihmispoloinen helposti tulee pelokkaaksi ja pahoinvoivaksi.

Tänään juuri yksi lentokapteeni sanoi julkisuudessa, että ei hänelläkään siellä ylhäällä ahtaassa putkilossa kivaa ole. Sitä lausuntoa minä tänään vähän ihmettelin. Jos ei ole siellä ylhäällä ihmispoloisella kivaa, niin miksi on tämä nähnyt hirveän vaivan , jotta pääsee sinne  lentokapteenina  selvinpäin pelkäämään ?

 Minäkin pelkään lentämistä. Minulla on kuitenkin eräs pettämätön lääke lentopelkoon: GT ja tarkka koneen valinta. Kun minä lennän, koneessa täytyy olla aina väh. kaksi moottoria ja matkustamossa tarjoilu.

3 kommenttia:

  1. Minä lensin viimeksi vajaa viikko sitten, Rovaniemeltä Helsinkiin. Minusta tulee nousun, lentokorkeuden ja laskun aikana poikkeuksellisen harras: "Mikä on ihmislapsi, että sinä häntä muistat".
    Tiedätkö, mikä minusta on tässä kaikkein kamalinta?
    Kävin tänään iltapäivällä kaupassa pikaisesti. Iltapäivälehtien kannet saivat minut suunniltani. Myös erkkolaisen uutisointi aiheesta on ollut vähintäänkin kyseenalaista.

    Lopuksi pieni fakta: Viimeisen sanotaanko 20 vuoden aikana lentoliikenteessä on kuollut ehkä 2000 ihmistä vuosittain.
    Jostain olen saanut lukeman, että tieliikenteessä uhriluku on viisisataakertainen.

    En haluaisi olla kyyninen hirviö. Silti mielessäni on ollut asia, jonka tähän laitan, voit vaikka tarvittaessa sensuroida tämän.

    Kun suomalaisella perheen vanhemmalla hirttää kiinni, ja hän tappaa perheensä kotiin ja sen jälkeen ajaa itsensä kuoliaaksi rekan alle, se on yksittäistapaus.

    Hämmästelen suunnattomasti, ettei tätä ole kukaan vähätellyt sellaiseksi.

    Ihan tosi, sensuroi tämä, jos tämä on liian paksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole liian paksua. Kirjoituksessasi oli hyviä kohtia. Minä aina laskussa ja nousussa katselen kanssamatkustajia ja heidän käsiään.

      Aika monen kädet hapuilevat hetkeksi harrasta asentoa ja kun sitten pyörät vinkaisevat asfalttia, ne sitten irtaantuvat toisistaan ja vähän siinä sitten joku vilkaisee, huomasiko joku toinen sen ja pitääkö tässä käsien yhteenliittäminen jotenkin naamioida joksikin muuksi asiaksi, Ettei tässä ihan metsäläiseksi kukaan luule.

      Hartaita hetiä nuo koneessa ovat.Enää harvemmin sentään kuulee taputuksia ja muita spontaaneja reaktioita. Useimmin kyllä kuulee kommentteja, joissa asijantuntijan elein arvioidaan nousun/ laskun onnistumista ja kuskin ammattitaitoa.

      Ja näin annetaan kanssamatkustajille sellainen kuva, että on tässä muutakin kierretty kuin tahkoa

      Poista
    2. lentojätkät!

      http://blogit.kansanuutiset.fi/oisinajattelija/kuolema-euroopassa/
      nimenomaan kommentteineen - olkaa hyvät!

      Poista