Menen retkeilylle teollisuuden pariin

Nuoriso on odottanut herkeämättä tätä aamua  ja teollisuusretkeilyä. He tuskin ovat  edes osanneet nukkua  internaatin  asuntolassa. Uskoisin, että jo nyt, puolituntia ennen määräaikaa,  koko ryhmä on ulkona odottamassa  linja-autoa.

Monilla on varmasti mukana kamera ja  muistilehtiö muistiinpanoja varten. Olen antanut heille  ryhmittäin tehtäviä, joiden perusteella he  illalla  retken  päätyttyä tekevät retkeilyraportit.

Koko eilinen  päivä sujui  jännityksen vallassa. Nuoret kysyivät minulta  kymmeniä kysymyksiä  tulevasta  retkeilykohteesta ja sen laitteistosta. Heitä kiinnosti tuotantolaitoksen prosessi, mutta ennen kaikkea henkilöstöpolitiikka, palkkaus ja  työsuhdeerot. Olin helisemässä heidän kanssaan.

Iltapäivällä soitin jo liikennöitsijälle, että  luultavasti kysymyksiä on niin paljon  itse tuotantolaitoksella, että suunniteltu aikataulumme ei pidä ja joudumme  lykkäämään  paluuta puolella tunnilla. Liikennöitsijä sanoi uuden hinnan minulle ja minä siihen suostuin, sillä mikäpä minä olen nuorison tiedonjanon  patoajaksi ja esteeksi.

Ihana päivä edessä. Linja-autossa  soi musiikki vienosti ja  nuoret pelaavat laivanupotuspeliä. Saa nukkua rauhassa. Silloin tällöin joku  nuorista käy  näyttämässä jotain yksityiskohtaa  tuotantolaitoksen prosessista, mutta  minä mutisen unisena, että  malttakaa, malttakaa, kohta ollaan perillä.

No niin, sitten lähti sanoi Annikki Tähti.

 Ja hyvää huomista aprillipäivää jo näin etukäteen.

Kone kaunis kuin lentäjän luu

Lentokenttien aavoilla tuulee,

Niin kuin ulapalla aution maan

Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä

Ovi miltei mahdottomaan

                 Edu Kettunen: Lentäjän poika ( solo)

 

Viikolla kiitotien päässä oli ovi sitten mahdottomaan. Sattui sarja kummallisia tapauksia ja nyt me kaikki tiedämme sen, mikä se ovi on, joka on vesan oven vieressä ja josta ovesta lomalennon  iloisella matkaajalla ei ole käyntiä.

Tähän saakka Robert on lennolle mennessään tarkkaillut kanssamatkustajiaan sillä silmällä, ja miettinyt, kuka se noista on, joka teroitetun muovihaarukan kanssa ryhtyy koneessa riehumaan ja  alushousuihinsa  piilottamaa räjähdettä  näpelöimään. Tästä eteenpäin on  tuijotettava  henkilökuntaa ja mietittävä, onko stuertilla mennyt viime aikoina poikien kanssa ihan hyvin.  Onko hyvältä tuoksuvan lentoemon  rintaliiveissä sittenkin  kiihkeää muoviräjähdettä terhakkaaksi leivottuna ?

Tähän astikin olen tuijotellut  lentoemäntiä, mutta, sen myönnän, minulla ovat olleet toiset ajatukset mielessäni.

Minä olen aloittanut lentämiseni matkustamalla TAROM - lentoyhtiön  Iljushin 18 potkuriturbiinikoneella Romaniaan. Kaikki ymmärtävät, että ken siitä kokemuksesta voitolle pääsee ja hengissä takaisin, voi lohdullisella mielellä astua minkä tahansa yhtiön minkämerkkiseen koneeseen tahansa. Kun kone saapui Helsinki –Vantaan  lentokentälle Romaniasta  noutamaan uutta lastia, heikkohermoisimmat  laskeutumisen nähtyään ryntäsivät  lentoaseman vessaan ja lukitsivat itsensä koppiin.

Itse lennosta muistan elävästi sen, että matkustamossa oli sankka sininen tupakansavu. Potkuriturbiinit löivät liekkiä  metritolkulla siiven taakse, siipi oli  mustunut  kaikkien  4 moottorin kohdilta ja niitit  siivessä löivät lennon aikana vitosen katkoa.

Myöhemmin sitten  lähes yhtä ikimuistettavalle tasolle  lentokokemus pääsi  silloin, kun  olin ravustamassa  mökillämme parin kaverin kanssa. Ravustus oli  uutteraa ja täysipainoista. Rapuja tuli ja niitä syötiin  pitkälle aamuyöhön. Sitten nostettiin  merrat  joesta. Siinä yhteydessä huomattiin, että  kasassa oli vain  neljätoista  mertaa ja yksi puuttui. Ajateltiin, että  jokivarressa  oli märkää heinää kaulaan asti ja punkkeja ja kyykäärmeitä. Sinne ei millään viitsi lähteä.

Päätettiin, että  etsitään se merta lentokoneella. Yhdellä seurueen  jäsenistä  oli lupakirja, joten siitä paikasta  ajoneuvoon ja lähimmälle  lentokentälle  lentokonetta  vuokraamaan.

Semmoisen pienen koneen ohjaamo  on kovasti ahdas. Kumisaappaat  tahtovat jäädä polkimien alle  ja ratti  heiluu edestakaisin valtoimenaan. Kun semmoisella koneella yrittää seurata  kovassa vauhdissa  mutkaista ojauomaa ja samaan aikaan tähystää alas  jokeen ja etsiä pientä valkoista rapumerran kohoa, ihmispoloinen helposti tulee pelokkaaksi ja pahoinvoivaksi.

Tänään juuri yksi lentokapteeni sanoi julkisuudessa, että ei hänelläkään siellä ylhäällä ahtaassa putkilossa kivaa ole. Sitä lausuntoa minä tänään vähän ihmettelin. Jos ei ole siellä ylhäällä ihmispoloisella kivaa, niin miksi on tämä nähnyt hirveän vaivan , jotta pääsee sinne  lentokapteenina  selvinpäin pelkäämään ?

 Minäkin pelkään lentämistä. Minulla on kuitenkin eräs pettämätön lääke lentopelkoon: GT ja tarkka koneen valinta. Kun minä lennän, koneessa täytyy olla aina väh. kaksi moottoria ja matkustamossa tarjoilu.

Liukuharmistus

Ruotsalaiset julkisivu-ihmiset ovat  pakottaneet omakotitalon  omistajan maalaamaan  talonsa  vähän " ruotsalaisemmin" . Liukumaalattu talo ei  kansankodin päättäjille oikein  kelpaa.  Räystään alla on  oranssia ja  alempana keltaista.

Ahdasmielistä, sanon minä.

Minulla on taas  meneillään lepakoiden aiheuttama  liuku"harmistus", eli  tunne, joka alkoi eilisessä Kestavan Kehityksen työryhmän kokouksessa ja joka tunne on nyt kovaa vauhtia kasvamassa  siihen mittaan, että vaimo siirtää minut  autotalliin asumaan ja ulkoruokintaan.

Koko  aamu on kulunut siihen, että  olen suunnitellut  biojätteen tarkkailuun  telinettä, jonka päälle biojätevaaka sopisi, ja jonka  puntarin päälle  sitten sopisi  oppilaitoksen biojäte. Meillä sitä kertyy noin 300  g - 1,9 kg päivässä. Asiaa on tarkkailtu ja asiasta on pidetty kirjaa monta vuotta jo.  Muissa yksiköissä  vaihteluväli  on 5  - 30 kg  päivässä.

Nyt meidän pitää tarkkailla sitä  vaakasysteemillä niin, että kissankokoiset  ledikirjaimet ovat   seinällä ruokalan puolella ja keittiön puolella. Vaaka ehtii olla meillä yhden viikon. Sinä aikana saatamme saada sen  toimimaan, kunhan saamme  jotenkin  vähennettyä sen  punaisen ämpärin painon.

No, kokouksessa lankesi osalleni 5 muutakin  juttua, jotka kaikki olivat  saman tasoisia. Työni tulee siis tarjoamaan uskomattoman paljon aiheita tämä blogin kirjoittamiseen.  Pitää ensin kumminkin saada tämä ahdistava  tunne jotenkin huuhdeltua   pois.

New York Ranger

Aamutuimaan työhuoneeseen käveli  vanha mies  huomenia  huhuillen. Ovi oli raollaan ja siitä hän sujahti sisälle. Katselin  erikoista ilmestystä.

Oli yli viidenkymmenen, mutta  ei ehkä kuuttakymmentä vielä. Jalassaan hänellä oli  paksut lämpösaappaat, taikka  sen kaltaiset vuorelliset  kumisaappaat. Villapaita oli rähjäinen ja sekalaisen värinen . En saanut oikein selvää sen väristä. Housut olivat omituiset  prässittömät pussihousut.

Merkillisin oli kuitenkin hänen takkinsa.

Se oli harmaansininen, ohut puuvillatakki, joka ylettyi  hänen polviensa alapuolelle.  Mies piti sitä auki.

-          Saisinko salasanan ja tunnuksen käyttööni, kun pitäisi päästä tietokoneelle 20 minuutiksi ?

Katselin vähän pitkään. Mies  intoutui selittämään.

-          Minä asun teillä ja olisin mennyt tietokoneella  nettiin. Olen entisiä oppilaita.

Ei hän sanonut, miltä kurssilta hän on ja missä hän oikein asuu. Täällä koululla ??..

En tuntenut miestä, vaikka 1000 opiskelijaa minun  myllyni läpi on vuosien aikana mennyt.

Sanoin miehelle, että en voi antaa tunnustani, enkä salasanaani. Sen takana ovat arvostelut ja kaikki muukin tärkeä.

-          Ahaa , sanoi mies

Hän kääntyi ja lähti vaivalloisesti kävelemään pitkin käytävää. Takin selässä oli metrin korkuinen kangastarra. Tarra oli sininen ja punainen ja oli siinä jotain muutakin väriä.  Ajattelin, että se on jonkun   jääkiekkojoukkueen logo. Ja että mies  on saanut sen sukulaispojaltaan, joka on sinne mennyt rahan vuoksi mailalla  muita hakkaamaan.

Ajattelen miestä nyt vieläkin, vaikka siitä on jo puolituntia. Iltapäivällä saapuva Kestävän Kehityksen (KEKE )työryhmä ei voi tarjota  tälle päivälle mitään, joka voittaa  tämän aamun. Tästä päivästä tulee vielä tosi erikoinen. Tunnen sen jo munaskuissani. Tervetulopuheeseen normaalisti  sujautettu pikku alkukevennyskin  ratkesi saman tien: Vanhalla kierrätyspäällystakilla voi saada aikaan virkistäviä hetkiä itselle ja ympäristölle

Kolme vuotta eläkkeelle. Edessä tuntuu siintävän mielenkiintoisia aikoja.

Ajan suhteellisuus

Robert Helenius aiheutti  kansallistunnon  nousua tässä  viikolla iskemällä vastustajansa kanveesiin 62 sekunnin jälkeen. Kyse on siis nyrkkeilystä, joka on urheilulaji. Tässä  lajissa  julkisesti  isketään  ihmistä nyrkeillä ja  sitä näytetään maksua vastaan  halukkaille. Tällä kertaa  maksusta  tuli korviketta runsaan minuutin edestä.

Asiasta on käyty sekä Heleniuksen , että yleisön toimesta  keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kirjoittaja on sitä mieltä, että luultavasti saman iltana samassa tilassa  järjestettiin myös muita          ” turpaanveto”  esityksiä, joten luultavasti samalla tiketillä sitä herkkua  on saanut  lisää, eikä ketään ole ajettu ulos  Robertin ottelun jälkeen.

Kirjoittaja  huomauttaa  myös  ajan suhteellisuudesta. Jos minä olisin ollut  kehässä kaimani kanssa hanskat kädessä, 62 sekuntia olisi tuntunut minusta iäisyydeltä.

Samalla viikolla  kävi  ilmi sekin, että Pirkanmaalla isä ja tytär  olivat  muiluttaneet  yhdessä ja yhteistuumin nuoren tytön  isän seksiorjaksi.  Neljäksi vuodeksi siitä oli tullut nuorelle naiselle  totaalista helvettiä. Hän oli synnyttänyt  kolme lasta ja odotti sieppaajalleen  neljättä.

Asiassa kiinnittää huomiota se, että isä tuomittiin  3 vuoden 10 kuukauden  tuomioon. Hän sai siis vähemmän tuomiota, mitä uhri  joutui  ajallisesti  kontaktissa kärsimään. Jos isän rekisteri on  puhtoinen,  hän saattaa vapautua jo aikaisemmin.

Aika on siis hyvin  suhteellinen käsite. Albert Einstein ymmärsi tämän ja käräjäoikeus ymmärtää, mutta minä  olen  vajavainen vanha pieru, josta on tullut konservatiivi ja ikävä ihminen.

Mitähän porukkaa tuo  oikein oli ?  Ihmismielen  syvimpiä syövereitä pääsee vilkaisemaan  vain hetkittäin. Joka kerta niistä  pohjamudista  esille  kömpii kummallisia  juttuja. En lakkaa ihmettelemästä. 

Vähemmistömetsuri

Kauppakeskuksen  keskustorin lämpimässä vietti aikaa tusinan verran  romaaneja. Koska paikkakunnalla on  meneillään juuri nyt kirjamessut, käytämme  tässä nyt selvyyden  vuoksi  henkilöistä luonnehdintaa ” mustalainen”.

Edessäni oli siis tusinan verran mustalaismiehiä kuluttamassa aikaa. Asustus oli yhtenäinen. Suorat siistit housut oli prässätty millilleen. Kiiltonahkakengistä saattoi katsoa kuvaansa. Hiukset oli ajettu  tarkasti ja siististi..

Yksi  seurueen  miehistä poikkesi pukeutumisen suhteen  muista. Hänellä oli täydellinen metsurin  puna-oranssi  työpuku, oranssi kypärä, kuulosuojaimet ja jonkin sortin varustevyö lanteillaan. Kontrasti oli huikea. Oli pakko seisahtua  ja vähän tuijottaa. Porukalla tuntui olevan hauskaa. Metsuriksi  pukeutunut kyseli välillä ohikulkijoilta, olisiko  heillä puunkaatourakkaa  vapaana olevalle  työtä pelkäämättömälle metsurille. Kellään ei tuntunut olevan kaatomiehen tarvetta. Seurue oli  siitä asiasta hyvillään  ja kokka puheet sinkoilivat.

Siinä vietettiin polttareita. Kuten hyvin lukija tietää,  polttareissa  tehdään usein asioita, jotka  rikkovat valtakulttuurin sääntöjä ja saavat  sen näyttämään hassulta. Siinä yhteydessä myös avioliittoon menevä saadaan  näyttämään omituiselta. Ongelmaksi  tilanne muodostuu silloin kun  pienoiskulttuuri haluaa asettaa itsensä  naurunalaiseksi. Käytössä ei  ole juuri muuta keinoa kuin hypätä valtakulttuurin housuihin  ja hakea sieltä vauhtia.

Kuvassa oleva musta  väri ei ole poliittinen kannanotto, eikä kohdistu alistettuihin  väestönosiin. Kuvassa on loppusuoralle edenneen  kylpyhuone- sauna remontin  saunanäkymä jossa  tervalepällä istutaan ja  mustia seiniä tuijotetaan. 

Kirjailijan kanonisointi

Eilen  televisiossa  keskusteltiin jälleen Suomen  valtion taloudellisesta tilasta. Siitä on keskusteltu  viimeiset 4 vuotta  hyvin  intensiivisesti, eikä asiassa ole päästy alkua pidemmälle. Eilen keskusteluun oli kuitenkin  lisätty uusi mauste.

Menestystä saavuttanut  kirjailija Jari Tervo oli kanonisoitu ja kutsuttu pelastamaa maa ja kansa kurimukselta. Hänen mukaan ottamisensa perusfunktio lienee ollut se, että näin meillekin saataisi  muodostettua sellainen Gunter Grass / Henning Mankell  sekoitus, joka älyllisyydellään, taitavuudellaan ja  Väinö Linnaa vain vienosti kopioiden kirjoittaisi ulos tästä meidän kurimuksestamme.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että poliittisesta keskustelusta halutaan tehdä Uutisvuotoa -matkivaa viihdettä ja älämölöä.

Pari kertaa kirjailija Tervon suupielet rypistyivät sihen malliin, että  nyt sieltä tulee ulos oikein mehevä sammakko. Kirjailijan kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että  hän pystyi yllättävän hyvin hillitsemään itsensä. Jopa niin hyvin, että hänen ei sopinut tehdä  muistiinpanoja keskustelun aikana samaan malliin kuin hän tekee leipätyössään Uutisvuoto- ohjelmassa. Minä epäilen, että hän kirjoittaa kaikki  kanssakisailijoiden  lausumat  lausahdukset  muistiin ja käyttää niitä tulevissä kirjoissaan. Kuten hyvin tiedetään, jokainen kirjailija on luomistyössään  kuin kaikki ruokainen sika, joka  häikäilemättä syö ja käyttää ympärillään olevaa hyväkseen, kun  kirjoittaa  luovaa tekstiään.

Tämä politiikan viihteellistäminen  on vähän vaikea ja vaarallinen tie. Ehkä parempi on luottaa siihen, että Tervo on uusi valtakunnan henkinen pelastaja, jonka älykkäillä ja oivaltavilla  sanoilla on  meihin  kansalaisiin rauhoittava vaikutus ja  valtaapitäviin käänteinen.

Näin vaalien alla olisi kuitenkin suotavaa se, että  Uutisvuodossa  esiintyvien  politikkojen ja  poliittisissa keskusteluohjelmissa esiintyvien  uutisvuotolaisten roolit eivät kovin  sotkeutuisi. Tavallinen kansa menee semmoisesta  häkellyksiin ja saattaa vaaleissa  äänestää jälleen koomikot eduskuntaan

Kadonneet jääkärit

Oletteko koskaan miettineet  sitä, mihin  sata vuotta sitten katosi  600 jääkäriä ?

Minä olen  miettinyt asiaa ja yrittänyt siitä asiasta  keskustellakin, mutta  kukaan ei oikein  halua asiasta kanssani keskustella ja sitä asiaa pohtia.

Jääkärikoulutuksen Saksassa aloitti kaikkiaan  1895 jääkäriä. Sisällissotaamme  heistä osallistui 1261. Sanotaan, että  nuo 600 jääkäriä olisivat olleet valmiit taistelemaan venäläisiä vastaan, mutta eivät omia maanmiehiään. Sanotaan myös, että nuo 600 jäivät Saksaan. Suomeen tulleistakin osa  oli aika radikaaleja. Jotkut yrittivät  jopa  pommiattentaattia Seinäjoen asemalla Mannerheimia vastaan.

Olisi mielenkiintoista, jos joku kirjailija  tarttuisi  aiheeseen ja kirjoittaisi puolifiktiivisen romaanin niistä 600 miehestä. Antti  Tuuri olisi sovelias mies toimeen, mutta onko hän asiasta kiinnostunut ?  Olisi kumminkin hyvä, jos  joku Tammisunnuntai  muisteltaisi niitäkin, jotka  eivät kotiin 1918 tulleet.

Kuka minä olen ?

Kysymys on retorinen.  En   ryhdy  avamaan  omaa persoonaani sen enempää vielä tässä vaiheessa. Kysymys tarkoittaa sitä, että törmäsin tässä illalla uutiseen, jossa kerrottiin ihmisistä, jotka  kaupassakäynnin jälkeen avaavat kauppakassinsa keittiönpöydän äärellä,  videoivat koko tapahtuman, selostavat ostoksensa ja laittavat sen mediatuotteen sitten  nettiin.

Hetken jo luulin, että olen tyhjentänyt inhimillisen  elämän sammion 14 kirjoituksen avulla ja blogi nyt kuolee tähän. Riemuni on valtaisa. Niin ei näköjään käy. Ihmiselämä on täynnä kummallisuuksia, joissa riittää ihmettelemistä  arkena ja sunnuntaina

Tuollainen mittava videoinstallaatio vuokralla-asuvien  ihmisten  kulutustottumuksista on tietysti näin sosiologian opiskelijalle lahja ja innostuksen lähde. Tuolalinen materiaali 100 vuoden kuluttua on  täyttä rautaa ja sen avulla voi esim. historiallisen romaanin  kirjoittaja  hyvin tarkkaan  kirjoittaa  faciliteetit kuntoon. Tuommoisen  datan avulla tulevat Pekka Puskat voivat analysoida  viiltävästi tulevia kansantautejamme.

Kyseinen uutinen tietysti sai  välittömästi  aikaan  pöhinää myös Robertin aivokopassa. Mitä muuta sitä ihminen voisi  videoida ja laittaa nettiin ? Amatööripornoa.... no se on vanha juttu. Semmoista tuskin kukaan jaksaa katsoa. Hiihtolenkin tunnelmat kypäräkameralla... pelkkää huohotusta sekin. Aterian valmistuskin on loppuun kaluttu aihe....

Täytyy siis myöntää, että kyseisellä nuorella parilla on tuore ote elämää. Me  aloittelevat  kyttääjät ja  kurkistelijat voimme tyydyttää himomme katselemalla harjoituksen vuoksi toisten kauppaostoksia. Ostosten esittelijät voivat leikkiä hallitusti ja turvallisesti narsistia. Suurta vaaraa ei ole. Oma persoona ei totaalisesti asettaudu muiden  armoille. Aina voi vetäytyä hissun kissun  omituisista harrastuksista  kohti porvarillista elämänmuotoa.

Tai sitten lopulta ylittää se  viimeinen  aita ja raja.

 Seuraavan videon  päähenkilö on laittanut itsensä totaalisesti  likoon. Robert vain äimistelee ja kummastelee. Tästä ei isoäiti  osannut  varoittaa, kun maailman  houkutuksista  minulle piti  oppituntia  harmaalla 1960 -luvulla.

Moskovassa palaa

Kuvassa venäläinen tikasauto on  pysähtynyt  katulampun  äärelle. Menossa on  lampunvaihto. On hyvä saada valoa kansalle.

Moskovassa palaa  tällä hetkellä historiallinen vanha luostari. Se on  merkityksellisen  vertaukuvallinen juttu kaikelle sille muulle, mitä itäisessä naapurissa juuri nyt tapahtuu. Luostari on tuonut uskonnon kautta  valoa kansalle. Putin on tuonut valoa kansalle. Öljy on tuuonut valoa kansalle.

Nyt härdelli on saamassa sellaiset mittasuhteet, että  asioita seuraava ihmispoloinen miettii kuumeisesti, millekaikelle tässä rakennetaan kulisseja. Luulen, että jotain on jossain juuri nyt tapahtumassa. me emme vain sitä tiedä vielä. Tämä näytelmä on luotu, jotta kiinnostuisimme siitä ja  tuijottaisimme  näyttämölle kuumeisesti, kun samaan aikaan jotain on tapahtumassa  jossain.


klo 09.50

Kymmenen minuuttia sitten ilmoitettiin, että Putin kone  olisi laskeutunut Pietariin. Samaan hengenvetoon sanottiin, että  40 000 miehen  sotaharjoitukset on määrätty  laitettavaksi käyntiin  läntisellä puolustusalueella

Seuraamme tilannetta mielenkiinnolla

09.55

Kohta ilmoitetaan, että se luostarin tulipalo on jonkun Niemisen sytyttämä/ virolaisen sytyttämä/ latvialaisen sytyttämä/ liettualaisen sytyttämä

Kuuma kivi

Venäjällä kaali on kallistunut 63  prosenttia. Votka taas ei ole kallistunut, sillä sen hintaa säännöstellään. Tässä pari uutista  naapurimaastamme. Lisää uutisia odotamme, kunhan Kremlissä saadaan kamerat kuntoon, valaistus paikoilleen ja meikit valtiopäämiehen naamaan.

Viikonloppu on muutenkin uutisia täynnä. Tavallinen uutinen oli se, että hallituksen  touhut  sitten menivät juuri niin hassusti kuin pelättiin. Hallituksen onnistuminen olisi ollut uutinen. Nyt  kiemuroista saa oivallista aineistoa UUTISVUOTO- ohjelmaan. Se on sikäli surullista, että epäilemättä juuri näinä aikoina uutisissa  töpeksineet ihmiset yrittävät kaikin voimin  itse päästä UUTISVUOTO . ohjelmaan  nauramaan itselleen. Siinä jo katsojallakin hymy hyytyy.

Odotan erityisen kiinnostuneena illan UUTISVUOTO- ohjelmaa  myös toisen asian vuoksi. Minua kiinnostaa kovasti se,  annetaanko kilpailijoille tehtäväksi arvuutella sitä uutista, jossa lauma  tummia miehiä  raiskasi sattumanvaraisesti valitsemansa  nuoren naisen  Tapanilan  aseman lähistöllä.

Eilen kirjoittaja törmäsi marketin pihassa huippu-urheilijan. Hän oli jakamassa siellä kortteja ja  sälää ja ilmapalloja. Asuntoauton kyljessä oli teipattuna  suureen kokoon  hänen kuvansa.  Teki mieli mennä sanomaan neuvoja nuorelle miehelle, mutta koska olen  ollut viimeiset ajat hyvin  pirullisella päällä ja ikävän ihmisen maineessa, ajattelin, että  olkoon… Saan siitä sielulleni vammaan ja Taivaan Isä pudottaa  kuuman kiven päälleni. Ja kun  toinen lapsenlapseni syntyy   kesäkuussa, niin olisi sekin mukava nähdä ja  sitä pikkuista  kaupungin kaduilla  työnnellä.

Sitä paitsi urheilija  tuntui vahvalta ja lihaksikkaalta.

Teki mieli kumminkin sanoa, että hanki itsellesi ammatti ja vaimo ja  lopeta tuommoinen. Olisi hyvä, jos tällä kertaa vaaleissa menestyisivät henkilöt, jotka tulevat  yrityselämästä ja oikeista töistä. Nyt ei tarvita  sinne Eduskuntaan yhtään urheilijaa, eikä yhtään AY – aktivistia.  Kummallakaan  henkilöstöryhmälle ei ole suurta kokemusta tuottavan työn tekemisestä. Myös opettajat pitäisi siivota  pois ehdokkaiden  joukosta, ainakin väliaikaisesti tällä kertaa. Minä tunnen omani erittäin hyvin. Erityisen tarkkaan pitäisi varoa  sitä, että  vaalissa ei pääsisi eduskuntaan  sellaisia yliopiston naispuolisia  opettajia ja lehtoreita ja  tohtoreita, joilla on kaksiosainen – sukunimi.

Näin.

Jatkamme  askartelua keittiön puolella. Vaimo lähti  katsomaan balettia. Minä lupasin laittaa hänelle uunilohta, höyrytettyjä vihanneksia, kermaviilikastiketta ja  vihreää salaattia. Teille  uskallan uhitella ja kirjoitella, koska  lyhytaikainen  vapaus siihen euforisesti minua piiskaa. Ateriapalvelut on pakko hoitaa nöyryydellä ja suppealla suulla. 

Käänteisfunktio eli oppi kaataa yhteiskunnan ojaan

Työnsä päättävän hallituksen tekemättä jättämiset jatkuvat. Sinä aikana kun minä järjestelin ensi viikon  opetussessioita  nuorisolle, hallitus oli jättänyt tekemättä uudistuksen, jossa opintotukia olisi rajattu ja nuoriso laitettu  päättämään teini-iässä  tuleva ammattinsa.

Se on hyvä  nytnäin. hallitus on huomannut saman asian kuin  hedelmäpelin pelaaja marketin eteisessä: Kun menee päin helvettiä, kaikki menee sitten päin helvetti, yritit mitä tahansa. Sitä mitä hallitus ei tunnu tajuavan, sen tajusi Kummeli – sketsiohjelman hahmo maalaisjärjellä jo pukukopissa: Me on hävitty tämä peli.

Onneksi Robertin  lähipiiri  on tämän  ongelmakentän kohta ohittanut.  Poika opiskelee tosin vielä kuukauden taikka pari,  miniä  opiskelee vielä vuoden taikka pari, vävy lopetti juuri opiskelun  ja tytär lopetti viime vuonna opiskelun

Robert itse opiskelee edelleen. Tosin minulle tulee kiire, sillä pisteitä on kertynyt  aika hitaasti ja  aikaa on kulunut  liukkaasti. Yliopiston  opiskelijakortti on kuitenkin tarjonnut kuusikymppiselle  vanhukselle oivallisesti hupia ja hyötyä. Sillä voi jopa syödä edullisesti, missä sitten kuljetkin. Tenteissä pystyy harrastamaan narsismia. Ja kun  saan  parin vuoden kuluttua eläkeläiskortin, mikään ei enää maksa minulle mitään. Kaksi viidenkymmenen prosentin alennusta tekee  yhteensä sata prosenttia.

Olemme siis moraalitonta sakkia. Opiskelemme  ja juonittelemme ja  imemme yhteiskunnalta rahaa. Sellainen   pitää tietysti lopettaa alkuunsa. Opiskeluoikeus  yliopistoissa  pitää rajata  naisilla lisääntymisikään ja miehillä  siihen ikään kuin he  reservistä poistuvat  ja kotirintaman siemenpuiksi  muuttuvat. Turha on ihmisen  opiskella asioita.

No,  olemassa olevan tiedon määrä kaksinkertaistuu noin 7 vuoden välein. Nykyisistä ammateista on 25 vuoden kuluttua jäljellä vain noin 15 prosenttia. Nykynuori joutuu elämänsä aikana hankkimaan noin 3,5 ammattia. Ammatin elinikä on sen vuoksi noin 15 vuotta. Ei ole syytä kuitenkaan antaa  ihmisten  opiskella , eikä sellaista  toimintaa pidä mennä tukemaan, sillä semmoinen on rahan tuhlausta.

Hallitus ja päättäjät eivät  oikein  ymmärrä sitä asiaa, että  koulutusinvestoinnit  tuottavat   panostuksen takaisin noin  6 kertaa  sen, minkä tuottaa  rautaan ja kalustoon ja teknologiaan  satsattu  investointi. Ongelma on se, että  tekninen  investointi  tuottaa lisäarvoa  noin  seitsemän vuotta, koulutuksellinen  investointi  noin 40 vuotta.

Hallituksen toimikausi teoreettisesti  on taas noin 4 vuotta, mutta käytännössä paljon vähemmän. Sen  tuottama lisähyöty on ajan ja tuskan käänteisfunktio. Mitä lähempänä vaalit ovat ja mitä vaikeampia ongelmia on, sitä vähemmän  hallitus pystyy tuottamaan  lisäarvoa. Se ei  pysty edes katoamaan, toisin kuin Venäjällä päättäjät pystyvät.

Ps.

Kukaan meistä  perheen opiskelijoista  ei nauti opintotukea tällä hetkellä. Opiskelemme ja teemme töitä ja opiskelemme ja teemme töitä. Peräjälkeen ja päällekkäin. Ei se mahdotonta  ole.  Tämä porukka  on aika usein ottanut velkaakin ja opiskellut sillä tavoin. Ei semmoista  asiaa ole syytä tarpeettomasti pelätä. Jos tukikuukaudet loppuvat, uudenlaisia  väyliä avautuu vastaavasti.  Minä olen opiskellut virtuaaliyliopiston kursseilla monta opintosuoritusta. Enkä ole kotoani joutunut liikkumaan  sen vuoksi metriäkään.

Eikä opiskelun tarvitse olla  normatiivisen hyödyllistä. Robert opiskelee  yleistä kirjallisuustiedettä, filosofiaa  ja sosiologiaa. Eli täyttä hömppää, mutta pirun kivaa sellaista. Ja sitä paitsi  nuo aineet tuntuvat sopivan hyvin tämän  blogikirjoittelun  tueksi.

Suurimmaksi  ongelmaksi  muodostuu se, että ammatillisen koulutuksen saralla osa  joukosta ei jaksa opiskella edes yhtä tutkintoa. Ammattikorkeakoulun kursseilla törmäsin  opettajana  harmillisiin ongelmiin sen vuoksi, että asiakkaat eivät osanneet prosenttilaskua. Koulutustuotteet ovat  sellaisessa tilanteessa  onnettomia, eikä yhteiskunta tule saamaan koskaan omiaan pois

Tehtaille

 

 



Kuulakas aamu enteilee  katastrofia. Lähden  nuorison kanssa  teollisuusretkeilylle.  Jos  mediasta huomaatte tänään  muutamien  laitosten  kärsineen ja  seisokkiin menneen, syynä ovat nämä samat herrat, jotka eilen tärvelivät luokassa käteni. Bruttokansantuotteeseen nuoret miehet tuskin  mitään lovea saavat, mutta yritystasolla vahingot voivat olla mittavia. Vuosi sitten  selvisimme moitteilla ja  meitä jopa kehuttiin. Kuuluisa  tehdaskombinaatti asetti meidän vierailumme  hyvään valoon ja vertasi sitä edellispäivän teekkarivierailuun. Tosin meille sanottiin viime vuonna, että  vertailu on hieman epäreilua teekkariryhmälle, sillä heitä ei voitu vankan humalatilan vuoksi edes päästää tehdas alueelle, joten  varsinaista vertailukohtaa ei  ollut  sisäkäyttäytymisen  suhteen.

Olen varoittanut nuoria miehiä  erityisesti viimevuoden retkeilyn aikana ilmenneistä ongelmista. Silloin nimittäin  meidän herramme muurahaiset  tunkivat linja-auton vessan pytyn reikään  puolentoista litran limsapullon niin syvälle, että kuljettaja  joutui tekemään hallilla kaksi tuntia  töitä saadakseen vessan taas  toimimaan.

Tänä vuonna sen  liikennöitsijän  tarjous oli   rakennettu   sen verran kalliiksi, että  heillä ei ollut  mitään vaaraa voittaa tarjouskilpailua.

Se onneton yhtiö, joka saa meidät kohta vieraakseen, lupasi tehdä  8 tunnin keikan 130 kilometrin  päähän 390 eurolla. Pidän sitä  halpana hintana. Se luultavasti ei kata edes  niitä korjauskustannuksia, joita  tästä päivästä johtuen  kohdistuu  kalustolle. Naftan ja kuskin saamme ilmaiseksi.  

Ensi vuonna tämäkin liikennöitsijä on  viisaampi.

Toivon että  blogin lukijakunta muistaa minua päivän aikana empaattisin  ajatuksin.

Työtapaturma

Päivä on kulunut oikeaa kättä ihmetellessä ja tapaturmapapereita  täyttäessä ja  työterveyshuollossa istumisessa. Ja kaiken pahan alku ja juuri on tälläkin kertaa ATK.

Oli tarkoitus opiskella äidinkieltä ja analysoida kotitehtävää, eli nuorison lukemia novelleja. kahdelle nuorellemiehelle tuli kuitenkin  istumapaikasta riitaa. Vapaita tietokoneita oli  monta kappaletta tarjolla. Molemmat olivat kuitenkin mieltyneet samaan työpisteeseen. Olin menossa keskustelemaan herrojen kanssa  taistelun mielekkyydestä, kun toinen osapuoli  keräsi kaikki voimansa ja tempaisi  tuolin  toisen alta.

Tuoli teki teki voimakkaan kaaren suoraa kohti  päätäni. Onneksi sain nostettua oikean käteni eteen. Niinpä sain rystysilleni koko  heilahdyslyönnin.

Rystysessä on nyt suurin piirtein räkättirastaan munan kokoinen ja värinen pallukka. Kättä on ruvennyt särkemään.

Kouluterveydenhoitaja passitti työterveyshuoltoon. Siellä otettiin valokuvia kädestä  ja sanoivat, että otetaan lisää kuvia erilaisella kameralla, jos  kipua tulee. Minulla oli huonoa tuuria, sillä  oma ihana työterveyshoitaja  ei ollut vapaana, joten en minä kehdannut tätä vierasta ihmistä pyytää puhaltamaan vauriokohtaa. Olen varma, että semmoinen parhaiten voisi auttaa nyt. Ja kädestä pitäminen.

Minulla on likainen ja  tyhmä olo. Minun koskemattomuuttani ei ole työssä loukattu 36  vuoden aikana aikaisemmin. On  tosi  tyhmä olo. Jotenkin oksettava juttu. Onneksi  edes se riehuja oli erityisopiskelija, joten voin selittää asiaa  itselleni sitä kautta. Hän ei voinut sille mitään. Hänen ajattelumallinsa ovat suoraviivaisia ja selviä, eikä niihin  sisälly  pitkälle meneviä pohdintoja.

Pitäisi ehkä ostaa illaksi  muutama IPA - olut ja hautoa tuota kättä ja egoa  niillä. Tämä työ saattaa myös  vaatia  vahvempia aineita, jos meno äityy  hurjemmaksi. Syksyllä yksi nuorimies laitettiin ulkoruokintaa  asuntolasta, kun oli heilunut  pitkän puukon kanssa siellä. Eniten kumminkin  minua huolestuttaa se, että  muutamalle kaverille joku valopää vallesmanni on antanut  aseenkantolupia.

Kun aloittelin tätä  blogia, mietin, onko mitään kirjoittamista. Mietin, ovatko minun  ajatukseni, elämäni ja  touhuni sellaisia että niistä  syntyy juttua. Nyt  viikon kuluttua minusta tuntuu siltä, että olen avannut Pandoran  lippaan.

Uskontojen puristuksessa

Vaimo kävi taistelemassa Marimekon  liikkeen  asiakaspekojaisissa. Siis sellaisessa  tilaisuudessa, joka ilmoitetaan vain joillekin  Marimekko - clubin  jäsenille. Siis sellaisille, jotka ovat Marimekko- uskonnon  hullaannuttamia , eivätkä mistään muusta vaatteesta mitään ymmärrä.

Hän  osti kevämekon  mallistosta 2013. Mekko muistutti värikästä säkkiä. Hintalappukin oli tyrmäävä. Netissä myydään  katsastettuja autoja  halvemmalla ja valinnan varaa on   monesta merkistä valiten.

Sinä aikana kun  vaimo  taisteli  räteistä toisten naisten kanssa, minun seuraani lyöttäytyi tuttu mies. Hänen naisensa oli taistelemassa minun naiseni kanssa

Tuttu mies on hurahtanut vaaleanvihreään marimekko-kauluspaitakuosiin. Tiedätte värin, Semmoinen    kevätesikon värinen vihreä jokapoika -paita pyydystää  huomiota aina ja kaikkialla.

Mies iski kiinni kolmannessa lauseessa. Hän yritti puhua minulle  uskonnosta ja siitä, miten epäsopivaa sen harrastaminen  ammatillisessa ja papillisessa mielessä on naiselle. Minä odottelin kovasti hartaasti vaimoa ulos liikkeestä. Tunsin itseni vähän hölmöksi. Kesken  hölmöilyn  maripaitainen  - mies joutui yllättäen   vieraspaikkakuntalaisen  vanhapiikamaisen  uskonnonlehtorin tykitykseen. Pöydän viereen  kiirehti minulle täysin vieras ihminen.

Kohta he löysivät yhteisen sävelen. Jäin pöytään istumaan ulkopuolisena, kun he seisoivat  50 senttimetrin päässä minusta ja puhuivat ja puhuivat. Kumpikaan ei enää muistanut minua. Kumpikaan ei enää katsonut minuun päin

Erityisesti minua  hymyilytti ja nauratti  se keskustelun kohta, jossa Jerusalemissa jotkut Islamin uskoa  opettavat ihmiset ovat  hyvässä huudossa näissä -piireissä, sillä Islami opettaa, ettei naisen pidä alttarille, eikä  saarnastuoliin kiivetä, vaan  muita hommia  havitella ja  rättikaupassa taistella  paremman mekon puolesta.

Lähdin pihalle ja autoon istumaan. Monessa autossa istui kohtalotoveri. Kenelläkään ei ollut Jokapoika-paitaa päällään. Ja kaikki odottivat kauhuissaan, josko sellainen   kohta  Marimekko-temppelistä uloskannetaan  ja käännytystyö aloitetaan.

Blogi on jälleen saanut uuden lukijan. Tervetuloa Iines tämän  virkoavan blogin lukijakuntaan. Toivottavasti viihdyt täällä. Nämä minun kirjoitukseni ovat täynnä ihmettelyä ja kumamstelua asioista, jotka  ympärilläni näen.




Kosto

Opiskelija saapui naama ruvella. Kyselin aamutuimaan , miten  kaverille oli käynyt ja tuleeko  poliisijuttu. Nuorimies  sanoi, että ei ole poliisijuttu ja että kaverille ei käynyt mitenkään. Mutta ensi viikonloppuna käy.

Toivoa sopii, että lehtori ei joudu käräjille laittoman uhkauksen  todistajana. Niinpä olen taas  tänään maanantaina erityisen kiitollinen siitä, että kuuloni on heikentynyt, enkä kaikki asioita  kuule. Näkönikin on heikentynyt, joten en ihan kaikkia asioita  näekään.

Koko viikonlopun mietin sitä, kuinka selviän nuorten kanssa taas tämän päivän  oppitunneista. Olen kehitelly  mielessäni erilaisia skenarioita, joita voi tapahtua ja toteutua ja  niihin  sitten   mekanismeja, joilla niistä voi luovia eteenpäin. Turhaa yhtä kaikki. Nämä nuoret yllättävät  minut kerta toisensa jälkeen.

Kosto  näyttäisi olevan selviytymiskamppailun väline. Nämä nuoret eivät ole juurikaan etääntyneet savannin Masai-heimon nuorista. Kamppailu ja etsiminen on  alituista. Nuoren on voitettava  asemansa joukossa, todistettava oikeutuksensa ja strutsinsulkahöyhen  - koristeilla ja keihäällään  hurmattava  naisensa. Nyt käytetään karvanoppia takaikkunoilla, kevytmetallivanteita ja jumalatonta jumputusta autostereoista. Huomatkaa, tämä jumputus  on  suora linkki rumpujen kuminaan ja historiaan.

Veri elementtinä on  ainoa , joka on laimentunut ja lientynyt. Nykymaailmassa  kolme naarmua naamassa oikeuttavat kostoon. Ennen  piti saada vähän  enemmän  haavaan  syvyyttä.

Huteja

Kuvassa  kaksi  suomalaista herrasmiestä  mietti juuri, miten selvitään  siitä, että ampumahiihtäjä Mäkäräinen  hehkutuksesta huolimatta ampu kärpäsiä, eikä saavuttanut kauneimman ja korkeimman pallin  hehkua. Kuvan miehiä ottaa pattiin. He ovat ihan aseettomia.

Lapsuudesta muista  elävästi sen, että kansallistunnon  läpikostuttama nuorimies koki jonkun sortin pettymyksiä siitä asiasta, että joku jääkiekkoporukka hävisi  Ruotsille, taikka joku yksilöurheilija romahti  julkisessa esiintymisessään. Olin kuitenkin aika naivi  siihen aikaan. Kuvittelin, että urheilijan voimat eivät riittäneet. Kuvittelin myös usein, että urheilija oli valintansa jälkeen muuttunut laiskaksi ja ryhtynyt vain unelmoimaan tulevasta kilpailumatkasta.

Vasta myöhemmin tajusin sen, että jotkut ihmiset  suurissa koitoksissa  epäonnistuvat kerta toisen jälkeen. En tarkoita tässä nyt ampumahiihtäjä Mäkäräistä , enkä  urheilijoita yleensäkään. Tarkoitan työyhteisöjä.

Jokaisella työssäkäyvällä on omassa yhteisössään  niitä yksilöitä, joiden  suoriutumista  työtehtävissä ja toimissa on helppo ennustaa. Me tiedämme sen, mitä seuraa, jos se projekti annetaan Jaskalle taikka Tiinalle. Organisaatio saattaa jopa myötävaikuttaa siihen, että näin todella tulee käymään. Me tiedämme jokainen  jonkun, joka selviytyy loistavasti takarivin taavina, mutta  jotka säännönmukaisesti suurissa tehtävissä unohtavat pikkuseikkoja, eivät varaudu  viimehetken muutoksiin ja  syyttelevät toisia jo valmiiksi.

Tunnen pistoksen sydämessäni. Pystyn pitämään kohtuullisen hyvän luentosarjan asiasta kuin asiasta. Osuuspankin Nappulahiihtojen  pääjärjestäjänä unohdan taatusti tilata  mehut taikka  röllipeikon jakamaan  mitalleja. En ole kovin hyvä  sellaisissa asioissa.

Sotaorganisaatiossa minulta loppuisivat miehet  hyvin nopeasti.

Luultavasti olen innovertti joka intohimoisesti haluaisi olla ekstrovertti. Sellainen  aiheuttaa elämässä ongelmia ja  yksityiselämässä kauhua ja  sekamelskaa. Se tuntuu aiheuttavat  minulle ongelmia myös blogimaailmassa. Laskin juuri kauhukseni  omat blogini.  Niitä on liikaa. Paljon liikaa. Niinpä paras onkin  perustaa  uusi blogi.

Tähän viimeiseen en ole  saanut vielä oikein otetta. Tuntuu vähän samalta, kun olisi  tuhonnut jonkun ihmissuhteen ja  orpona seisoisi osuuskaupan  edessä odottamassa Turkuun menevää linja-autoa. Ei täältä periferiasta mitään autoa Turkuun mene. Turku vain sattuu olemaan Suomen upein kaupunki ja sinne on mukava  aina välillä mennä turvaan.

Bacalao e Rape

Tänään minua kummastuttaa se, että  monet ihmisen nautinnoista ovat kontekstisidonnaisia. Jos ostan  suomalaisesta  kaupasta turskaa,  se  ei toimena  ja puuhana kuulosta juuri miltään, se turskan jäädytetty file ei näytä juuri miltään , eikä Suomessa  se turska maistu oikein miltään.  Turska on  suorakaiteen muotoinen  pakastekala pala, joka saa vähän väriä, kun sitä paistaa pannulla.

Bacalao  Espanjassa  valmistettuna  on aina  hätkähdyttävän hyvää ja maukasta. Se on sananakin  vihjaus raikkaasta sitruunasta, ihanasta  basilikasta  ja  kermaisesta kastikkeesta.

Kuvassa taustalla on merikrotteja. Sana on hurja sekä suomeksi, että espanjaksi. Silti, jos saisin  valita,  sana Rape on paljon mukavampi  ruokalistassa kuin merikrotti.

Olen syönyt elämäni parhaan pasta-annoksen Italiassa, pienessä kaupungissa lähellä Slovenian rajaa. Kaikkialla muualla olen syönyt makaroonia ja kastiketta. Olen syönyt elämäni parhaat kalat Espanjassa ja Tsekissä. Ne ovat maistuneet upeilta, koska niiden kanssa  on juotu  valkoviiniä ja niiden  nimi  on ollut forelli. Suomessa olen juonut piimää ja syönyt muodottomaksi lihotettua  kassilohta.

Kuten huomaatte, mieleni tekee pilkille ja paistamaan   ahvenia voissa ja  ruisjauhoissa. Pitää vain keksi niille joku  hyvä nimi.

Hallitus on vankka.....

Kuva on vuodelta 2011, ja ottamisajankohta on vähän edellisten vaalien  jälkeen. Silloin  muodostettiin kuumeisesti nykyistä hallitusta. Silloisen hallituksen ministereistä ei juuri kukaan enää ole jäljellä vuonna 2015, mutta yhtä kaikki, hallitus ei ole kaatunutkaan kollegiaalisesti, vain  ministeri kerrallaan.

Tuolloin uumoiltiin, että hallituksen muodostaisivat Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Yhdistelmän lempinimenä käytettiin PERSVAKO -sanaa, joka  todisti taas kerran, että kielemme on rikas ja värikäs. Suomen kieli ei tietenkään alkuunkaan pärjännyt sille värikkyydelle ja rikkaudelle, jota  lopulta muodostettu hallitus sitten massoille pystyi  tarjoamaan. SOTE -sotkukin sai aikaan sen, että PIHLAJALINNA -yhtiö hoitaa seuraavien 10 vuoden aikana laajojen kansankerrosten terveyttä, tuli uudeksi hallitukseksi sitten mikä tahansa.

Kuvassa siis tunnustellaan PRESVAKO -hallituksen muodostamismahdollisuuksia vuonna 2011. Toisenlaista  kielellistä rikkautta tarjosi  tässä männä viikolla eräs  vierasta kieltä opettava lehtori, joka  luonnehti  minulle omia  opiskelijoitani oppituntien jälkeen sanoilla : inhokkimöllit, valopäät, reuhaajat, huomionkipeät pässit, urpåt.

Hyviä poikia kaikki. Hienoja miehiä. Kolmen vuoden päästä heihin törmää huoltoaseman jakajamittarilla. Silloin  he sanovat päivää lippalakkipäätään taaksepäin  nytkäyttämällä ja sivulauseessa kertovat ostaneensa  vanhan rintamamiestalon. HILuxin etupenkillä istuu  17 vuotias blondi  raskaana. Nämä urpåt  eivät ole ehkä kielellisesti kovinkaan lahjakkaita, he eivät ehkä  16 vuoden iässä osaa  olla ilman murrosiän riehumisia, mutta loppupeleissä monet heistä hakkaavat nykyisen hallituksen tehokkuudessa 5 -0 . Ja jos näitä inhokkimöllejä on  suomenmaassa vaikkapa 100 000 lippalakillista, pyörät pyörivät, tavaraa ostetaan ja jotain  jälkeäkin tulee.

Blogi on saanut  ensimetreillään  heti lukijoita ja seuraajia. Sellainen tietysti innoittaa kirjoittajaa ja saa olon  tuntumaan  mukavalta. Tervetuloa uudet lukijat. Toivottavasti viihdytte !

Huolenpitokeskusteluja

Tänään käymme huolenpitokeskusteluja. Nuoriso  ei ole niitä saanut tarpeeksi edellisessä elämässään, joten  oppilaitos paikkaa tilannetta ja yrittää etsiä ratkaisuja  ongelmiin. Kuusitoistavuotias ei ole vielä  kovin juridinen kohde keskusteluille, mutta  paremman puutteessa  on pakko tyytyä  ajdektiiviatribuuttiin koska objekti on  kaukana, jossain  opiskelijan kotipaikkunnalla.

Huoltajan kanssa keskustelujen käyminen  on siinäkin mielessä hankalaa, että  monen  nuoren  vanhemmat ovat eronneet ja huonoissa väleissä keskenään. Huolenpitokeskustelun mahdollinen kohde  on äitipuoli taikka isäpuoli. Saattaa joukossa olla tapauksia, joissa  äitipuolikin on jo nostanut kytkintä ja  nuori on jäänyt äitipuolen uuden  kumppanin hoiviin. Silloin sukulais- ja huoltajasuhteen selvittämiseksi  olisi käytävä sukututkimuskurssi ja  päästävä näihin nuorempiin kirkonkirjoihin käsiksi.

Kuvamme sesse on tyytyväinen Coktailspanieli Keski-Suomesta. Hänen  murheensa ovat suhteellisen pieniä. Mukissa on  raikasta vettä, muona tulee kaupan säkistä ja isäntä jaksaa vielä haulikon kanssa  kävellä maastossa. Hienoa elämää. Huolenpitokeskustelut käydään käden välityksellä ja silittäen.

Kevään odotus

Kertakäyttökulttuurin vastalauseena  esittelemme tällä kertaa  havinaa historiasta 60 vuoden takaa. Kirjoittaja istuu siinä hellan edessä isoäitinsä seurassa. Isoäiti näyttää ylpeältä ja iloiselta, sillä  hän toivoo tuossa kuvassa vielä pojanpojastaan pappia, eikä tiedä, että  opettaja siitä  lopulta tuli.

Tuo hella on edelleen paikoillaan.Ja täydessä  toiminnassa. Oma lapsenlapseni on nyt tuon ikäinen  ja kävi viime viikonloppuna  leikkimässä samalla paikalla kuin minä aikoinaan. Hella on kestänyt hyvin kaikki nämä vuodet. Ympärillä raivoava kulutushysteria  joutuu omituiseen  valoon.

Hautajaiset

Venäläinen oppositiojohtaja Boris Nemtsov haudataan tänään Moskovassa. Nemtsov haudataan Trojekurovskojen hautausmaalle.

Hautajaisvieraiden pääsyä rajoitetaan , joten minä ja sinä tuskin pääsemme paikalle, vaikka haluaisimmekin ja Moskovassa juuri nyt olisimme. Emme voi edes urkuparvelle mennä katselemaan toimitusta..

Hautajaiset Suomessakin ovat muuttuneet  viime vuosina  hiljaisiksi. Vainaja tosin haudataan hiljaisuudessa, mutta silti kuka tahansa on saanut mennä kirkkoon saattamaan vainajaa. On kuitenkin pidetty sopivana, että  kirkossa tapahtuvan seremonian jälkeen ulkopuoliset suksivat kotiinsa viikonlopun viettoon ja omaiset saattavat  vainajan haudan lepoon.

Robertille kävi tässä taannoin niin, että minut oli kutsuttu  hiljaisiin hautajaisiin. Oli ajateltu pitää ensin hiljaiset hautajaiset, mutat tultu sitten sellaiseen   ajatukseen kuitenkin, että  näistä tulee ihan liian hiljaiset ja vaatimattomat. Niinpä minäkin sain sitten kutsun hautajaisiin.

Olin asiasta vähän hämmentynyt ja päätin lopulta, että en lähde  täytemieheksi.

Moskovassa  ei ole nyt siis asiaa edes kirkkoon. Puhumattakaan hautajaisiin.Siellä ei haluta, että itkusta tulisi liian  massiivista. Vähän saa surra ja itkeä. Kohtuudella.

Palvelemme hartaudella edelleen

Harrastukset liittyvät usein ihmisen ammattiin. Siinä mielessä siis on olemassa kulttuurin homologiaa. Itse harrastuksiin liittyy taas usein keräilyä. Keräily  todistaa ja tunnustaa tavallaan harrastuksen mitattavaksi  suureeksi. Harrastukseksi ei riitä se, että on kiinnostunut Eino Leinon runoudesta. Sinulla pitää olla myös Einon teoksia ensipainoksina.

Lääkäriystäväni kerää hautaustoimistojen mainoskyniä. Hän selittää keräilyn liittyvän oman ammattinsa katvealueeseen. Hän on kiinnostunut  kaikesta, mikä  sijaitsee hänen ammattinsa laidoilla. Hän voisi  keräillä yhtä hyvin ambulanssien  rekisterinumeroita, mutta se olisi  vähän vaivalloista ja lapsellista. Kynä muistuttaa häntä siitä asiasta, että kun hän ei mitään enää voi tehdä, joku palvelee asiakasta vielä senkin jälkeen.

Minun tekisi mieli kerätä siltoja. Ne viehättävät minua, sillä ne alkavat jostain ja päättyvät johonkin. Usein ne päättyvät vieraaseen maahan. Toisella puolen jokea kaikki on aina erilaista. Sinne pääsemiselle on funktio. Perhokalastaja näkee oivan onkipaikan  joen takana. Sulhasmies soutaa morsiamen luo. Kulkija nojaa kaiteeseen ja katselee vettä.

Siltoja on kuitenkin ihan liikaa. Niiden kaikkien etsiminen ja kokoelmiin liittäminen on mahdoton ajatus. On pakko rajata mieltymyksiään. On keskityttävä kivisiltoihin tai puusiltoihin. On keskityttävä riippusiltoihin taikka ponttonisiltoihin. Tai voisi keräillä pelkkiä rautatiesiltoja.

Aina on kuitenkin  mentävä jostakin johonkin. Hautausurakoitsija on tuonen lautturi, joka  ojentaa sinulle kynän  kiitokseksi  tapaamisesta ja hyvästä sopimuksesta. Hän toivoo, että kynän toimisi hyvin  ja kun sitten aika tulee, kynän teksti ohjaisi sinut, taikka omaisesi hautaustoimiston ovelle palvelujen äärelle.