Johdettu turvaan

Menneisyys on  kohdallani  sananmukaisesti menneisyyttä. Huomasin  uutisissa, että Kirkkonummella on Aavarannassa  pidätetty turvapaikanhakijoita. Pienen googlaamisen jälkeen  selvisi, että kunnianarvoisa Johtamistaidon  Opisto oli myynyt syksymmällä koko opiston jollekin hulivilijengille, joka oli oitis sitten vuokrannut  tilat  Suomen Punaiselle Ristille.

Minä  opiskelin aikoinaan tuossa laitoksessa monta vuotta ja suoritin oikein tutkinnonkin. Paikka on  hieno, uskomattoman upea ja  se oli myös hyvin kallis. Päiväraha riitti aamupalaan, mutta ei sillä enää  pystynyt aterioita  opiston  ruokalasta ostamaan. Huoneet olivat hotellitasoa. Rannassa oli saunoja ja savusaunoja vaikka kuinka. Oli uima - allas sisällä ja omaa ravintolaa ja ihan  kaikkea...

Aavaranta  järjesti korkeatasoisia seminaareja   joka elokuu. Siellä minäkin olen saanut istua  SAK:n   puheenjohtajan ja Akavan puheenjohtajan  välissä.

Nyt ei sitten ole mitään jäljellä.

Nyt on turvapaikan hakijoilla kivaa ja hauskaa. Toivottavasti  sapuska on hyvää. Ja saunokaa nyt  viimeisen päälle  lujasti niissä saunoissa. Hviträsk  on siinä  järven takana. Käykää polkupyörällä  katselemassa suomalaista taiteilijakotia.

Että minun piti tämäkin  nähdä  !

Seuraavakaan  vuosi ei varmaan  asioita  vie parempaan suuntaan

Jahti

Erkkolainen kuolinkamppailussa koriseva  aviisi on käynnistänyt  EU:n asedirektiivin  tiimoilta  direktiiviä puolustavan kampanjan. Silmätikuksi ovat joutuneet metsästäjät, reserviläiset  sotilasviranomaiset ja muut ajattelevat kansanosat.

Luulen, että tämä rohkeudenpuuska syntyi  samaan aikaan kun  kävi ilmi se, että  SDP oli lihonut oppositiossa  ja  AKT  oli pullistumassa  kuorestaan ulos. Pääkaupunkiseudun media  ei pysty juuri koskaan hillitsemään itseään, jos on mahdollisuus  kytkeä SELLO-ampuminen JOKELA -ampumiseen ja kumma kyllä, sitten ei enää tarvitse muistella KAUHAJOKI -draamaa. Riittää, kun puhuu lukijoille niillä argumenteillä ja sillä kielellä, jota   siinä osassa  Suomea  ymmärretään ja puhutaan.

Luulen kuitenkin, että perimmäinen syy  erkkolaisen esiin tulolle on se, että he näin haluavat paheksua sitä, että julkinen mielipide, maanpuolustushenki ja isänmaallisuus voisivat kerrankin saada aikaan  jonkin sortin  vastustusta  Brysseliä ja suurta koneistoa vastaan. Olisihan se Helsingille ja erkkolaisuudelle suuri murhe ja vaara, jos sen kaltainen omilla aivoilla  ajatteleminen laajenisi ja  sitä  alkaisi esiintymään  enemmänkin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Ei erkkolainenkaan  voi jatkuvasti elää vain sillä, että se etsii vikoja poliisin toiminnasta , puolustelee raiskaustilastoja ja   kasvattaa nuorta toimittajasukupolveaan syljeksimään kaikkea mikä liikkuu

Käänteinen kulttuuri

Nuoreen mieheen  on iskenyt lentsu ja sen jälkitaudit. Hän soitti arvauskeskukseen ja  oli hämmästynyt, kun käskettiin heti tulla vaivoja esittelemään. Poika  oli  ehtinyt vetää yllensä jo  mustan puvun, eli normaalin työkostyyminsä.

Arvauskeskuksen laboratorio-lady oli kysynyt pojalta, onko tämä menossa festivaaleille. Poika oli kieltänyt ja oli sanonut menevänsä töihin. Laboratorion lady ei ollut luovuttanut helpolla, vaan tingannut, mihin töihin  nuorimies oli menossa.

Poikaa nauratti. Hän piti  maalaisten   arkista  pukeutumista  normaalina ja asiallisena, mutta ihmetteli sitä, kuinka maalla voitiin ajatella niin, että kun on  musta puku päällä, ollaan menossa  festivaaleille. Keskellä talvea. Maaseudulla siis tulkitaan niin, että arkinen  farmari/villapaita - pukeutuminen  on normatiivista ja tavallista, eikä riko sääntöjä. Pääkaupunkiseudun koodiston  tuominen vieraaseen ympäristöön laittaa katselijan  tulkitsemaan tätä kaikkea  alakulttuurina.

Ja  eräs  sopivin alakulttuuri näyttäisi  olevan täällä maalla  festivaalielämä. Jos kerran   festivaalielämä on alakulttuuria ja alakulttuurit  pukeutuvat hassusti, niin kaikki poikkeava ja ei normatiivinen pukeutuminen laukaisee alakulttuuri -refleksin.

Olen töissä huomannut saman. Kirpputorilta ostettu viiden euron  pikkutakki laukaisee hillittömän vittuilurefleksin Viimeksi opiskelija katseli punaisia samettifarkkujani epäuskoisena ja lopulta epäili minun ottaneen aamulla vaimoni housut..

No niin.....

Vesisade ja loska ovat  viimein väistyneet. Samoin joulu. On aika hengähtää, ryhtyä elämään normaalia elämää ja -  kukaties  jälleen  voi  kirjoitella rivin taikka kaksi, silloin tällöin. Pieni tauko ei  näytä kylläkään kirjoittamista  helpottavana, päin vastoin. Kynnys aloittaa  uudelleen  on aika suuri.

 

Viiden luokan lukujärjestykset ovat levällään kuin Jokisen eväät. Olen toipumassa vähitellen   kuukauden  pituisesta  sairaudesta ja altis lukujärjestysteknisillä kikkailuilla aiheuttamaan kaaosta   vuorostaan muiden elämään.

 

Olen siis töissä. Samaan aikaan kaikki muut työkaverit ovat lomalla, vaikka en usko monenkaan uhranneen lomapäiviään näihin välipäivävapaisiin. Kuten huomaatte tauko ja tauti eivät  ole vieneet paskamaista  mielenlaatua minnekään. Ja kulunut kuukausi on tarjonnut  paljon mahdollisuuksia jalostaa satakuntalaisuutta  yhä ylevimpiin muotoihin.

 

Mutta hengissä ollaan, yhtä kaikki.

 

Joen kaupunki oli yhtä riemullinen paikka  kuin ennenkin. Joulun ostoshelvetit olivat mitä olivat. Varovaisena miehenä kiersin ne  kaukaa ja varoen. Paskamaisuudestani huolimatta  läheiset tarjosivat  runsai9n määrin rakkautta ja lahjoja ja riemullisia tunteita  kirjoittajalle, joten lopulta sitten päätin, että voisi sitä ehkä  ryömiä taas elävien kirjoihin ja  kirjoittaa, lukea, kävellä, hiihtää ja luistella.

 

Riemullisiin jouluhavaintoihin kuuluvat myös muutamat subjektiiviset  havainnot  ympäröivästä maailmasta. Lapsenlapselle  kutomaani kaulaliinaa  kehuttiin  kovasti. Sellaiset  ulkoiset palkkiot aikaansaavat myös helposti sisäisiä palkkioita ja hyrinöitä. Toinen  ihmeellinen asia oli se, että taivaan linnut löysivät  talipalloni ja joululyhteeni heti kun olin ne ripustanut paikoilleen. Kolmas ihme oli se, että huomasin jälleen pystyväni lukemaan  kirjoja.

 

Ehkä pystyn  edelleen myös kirjoittamaan. Kuka tietää.

Ehkä kuitenkin kokeilen taas tätäkin harrastusta

Taas yksi viikonloppu mennyt

Enkä vieläkään ole joutunut  käyttämään derivaattaa  missään. Minulle  uskoteltiin koulussa 1970 - luvun alussa sellainen tieto, että elämä ilman derivaattaa on ihan mahdoton yhtälö.

Niinpä me derivoimme ja derivoimme. Potenssit pienenivät joka kerta ja  kertoimet suurenivat. Inhottavista x toiseen lausekkeista  tuli pelkkiä x - lausekkeita ja silloin saattoi  yksiselitteisesti ratkaista  suuren tuntemattoman.

Jutun siis jotenkin täytyy liittyä tuohon potenssin pienenemiseen. Se taas on tuttuakin tutumpaa. Meille siis aikoinaan uskoteltiin, että tarvitsette taitoa, joka auttaa  teitä selviämään  potenssin laskemisesta  ja kertoimien kasvusta.

No, ei siinä pitään taitoa ole tarvittu, ihan itsestään  se on laskenut.

Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että  aikoinaan meilel ei tarkasti selitetty, miksi sitä derivointia opetetaan. Enkä minä vieläkään oikein ymmärrä sitä, miksi sitä derivointia  opetettiin myös tytöille. Ehkä heillekin se tietoto tulevasta  on tärkeä.

Taulu

Joulumieli  ja adventti  sekoittavat miehen pään. Ostin taulun  ihan  heräteostona. Vaimo lähti tyhjentämään Marimekko - liikettä. Menin vahtimaan ja kuinkas  kävikään, itse sorruin  ostelemaan  sitä sun tätä.

Tätä taulua kauppasi  taiteilija  itse. Signeerauksen perusteella  tunnistin kaveri. Opiskeltiin  samassa   oppilaitoksessa  40 vuotta sitten. Eikä ole sen jälkeen nähty toisiamme.  Vaimo  meinasi   hiiltyä. Monen moista juttu muistui mieliimme. Aika monessa  jutussa  oltiin  menossa ja tulossa jonnekin . Taiteilija muisteli minulla olleen  kiikarissa siihen aikaa  rikkaan naulatehtailijan  ainoa tytär. Minä kielsin ehdottomasti ja  sanoin että ei  pidä paikkaansa. Se oli kumitehtailijan tytär.

Taiteilijalla oli alkamassa  4  taiteilijan yhteinen  taidehuutokauppa. Minä huusin  tämän  akvarelli- vesivärityön   pohjahinnan ja taiteilija löi välittämästi  kiinni. Käsitin,että  kellään muulla ei ollut mahdollisuuksia.

Seuraavassa  myymälässä ostin lankoja

Langat olivat  normaalia kalliimpia, koska ne oli käsin värjätty jossain Ylä-Savon peräkylällä saunan padassa  ja koska  myyjäneitokainen oli kaunis ja  myyvä. Sanoin   neidolle, että meillä vaimo hoitaa ojan kaivuut ja muut raskaat työt, minä kudon  puikoilla ja harrastan taidetta. 

Vaimo oli ihan valmis jo kotimatkalle. Sanoin hänelle, että kudon tyttären pojalle  kaulaliinan. Hän    moitti edelleen  lankojen kalleutta  ja arveli ihan oikein, että   neitokaine oli minut lumonnut Ylä-Savo - jutuillaan

Seuraavaksi  pysähdyimme huutokauppaan. Siitä tilaisuudesta  ei ole yhtään valokuvaa. Emme nimittäin osaneet mitään. Huutokauppa yleisöstä olisi saanut montakin hyvää kuvaa. Laki yksityisyyden suojasta  olis kuitenkin pahasti  rajoittanut  sitä hommaa.  Huutokauppa yleisö oli ylipainoista  Timo Soinin   laumaa.  Lauantai päivä oli kallistumassa  klo 13 iltapäivän puolelle. Yleisön joukossa kulkiessaan saattoi  vuoron perään erottaa  sekä vanhan viinan  hajua, että myös ihan tuoreen  viinan kutkuttavaa  aromia. Huutaminenkin oli reipasta ja innokasta. Tavara tuli hintoihinsa.

Hauska oli kotinkin tulla. Tuomiset kun olivat uusia ja unikkeja, olo oli turvallinen. Nyt puikot esiin ja  maisemaa ihailemaan

SPR

Pentti Linkola on ollut  hiljaa. Se on tyylikästä ja  hänelle luonteenomaista. Kun  ennustukset osuvat ja sattuvat kohdalle, Linkola on  hiljentynyt. Kun on ollut vielä aikaa ja matkaa, Linkola on saarnannut.

Sosiologian  opinnoissa olen  nuorisolle  edellisessä elämässäni teettänyt  säännönmukaisesti tehtävän, jossa  nuorten oli analysoitava Linkolan asenteita, elämänkatsomusta ja  ideologiaa. Tekstinä käytin noin 15 vuotta sitten   Suomen Kuvalehdessä  julkaistua  Linkolan ajatuspamflettia.

Hauskaa ja hauskaa, mutta  hieman huvittavaa on kuitenkin se, että  SPR on päässyt nyt myös Linkolan vastustajien   hampaisiin. Kun Pentti aikoinaan pyöräili ruutupaidassaan ja saarnasi rokotusten ja  terveydenhuollon , ynnä  eliniän  pidentämisen  turmiollisuudesta, hän sai paljon  vastustajia, etenkin  oikeistopiireistä ja nk. peräkamarinpoikien  keskuudesta. Tästä asiasta minulla  on noin  400 kirjoituksen aineisto. Varsinkin SPR oli nyreissään, kun  Pentti jakoi kritiikkiään. Takarivintahvot buuasivat kuorossa Linkolan kivikaudelle  ja Päijänteen saareen  kalasoppaa syömään

Nyt samat  peräkamarinpojat  nelikymppisinä huutavat  Punaisen Ristin alimpaan helvettiin, sillä juuri se järjestö on nyt  turvapaikka -sopan  puuronsilmässä.

Linkola voi rauhallisesti hymähtää. Yhteiskunnallinen dilemma  loistaa kuin Betlehemin tähti. Pentti voi olla  ennustukseensa tyytyväinen: Ihmisten pelastaminen tuhoaa lopulta yhteisön. Kannattajia taas piisaa. kasvot vain ovat vaihtuneet.

Pentti siis on  se kivijalka, joka pysyy, me muut ajelehdimme  sinne ja tänne  ja lopulta tuhoudumme.

Kaverit

Juttelin  päivällä ikäiseni  kaverin kanssa. Hän on myös opettaja. Hän oli saapunut juuri  kotimaahan pitkältä  ja nautinnolliselta  matkalta. Siksi ehkä puhuimme syvällisiä. Lukijahan  on varmasti itsekin huomannut sen asian, että kun lähtee kauas ja  kaukaa katsoo takaisin kotimaahan päin, saa vähän perspektiiviä.

No , me puhuimme Suomen koulutusjärjestelmästä. Hyvä meidän oli puhua. Molemmat olemme parin vuoden kuluttua eläkkeellä ja kaiken tämän ulottumattomissa.

Niin....

Tulimme siihen tulokseen, että se 100  mrd euroa, jonka verran olemme  velkaa ulkomaille, on hyvin pieni  murhe  tälle ja tuleville sukupolville. Suurempi murhe on se, että koulutusjärjestelmämme on murenemassa  kovaa vauhtia. Se  kehitys on alkanut   peruskouluista ja sen  tuloksia joudumme nyt  kärsimään ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikorkeakoulu- järjestelmä on  rokottanut  itsensä tuhoa vastaan ja se saattaa  säästyä osittain mullistuksilta.  Toisenasteen tilanne on kauheampi.

Mutta, kuten Saimi - mummuni  niin  upeasti aikoinaan itseään lohdutti: Maailmanloppu on tulossa, mutta onneksi  hän ei ole sitä enää näkemässä. No, minä ja ystäväni olimme vähän apealla mielellä sen vuoksi, että jos elon päiviä  riittää, me sen tuhon joudumme  näkemään.

Ja sitten asiaan. Blogissa  on  ollut hiljaista, joten muurahaispesään on saatava  vähän kuhinaa. On siis esitettävä arkiajattelun  tuloksia ja sekoiltava, kun ei näin keskellä viikkoa viitsi  itseään känniinkään juoda.

Syy  yksi

......on  epäilemättä  peruskoulun ja ammatillisen koulun  valtava himo integroida  kaikki  opiskelijat samoihin  opetusryhmiin ja  poistaa  tasokurssit. Riiviöt  kiusaavat  heikompia ja heikommat  muserretaan  maan rakoon.

Syy kaksi

on epäilemättä se, että ammatillisen koulutuksen johtoportaissa ja esikunnissa   päätöksiä tekevät  80  prosenttisesti naiset,  ja sellaiset naiset, jotka eivät  omaa  juurikaan opetuskokemusta. Pahiten tämä näkyy opetussuunnitelma -työskentelyssä. Sen lisäksi esikunnat  rakentavat  itseään  ja toteuttavat Parkinsonin kolmatta ja neljättä lakia  innokkaammin kuin varsinaista tehtäväänsä.

Parkinsonin kolmas laki: Ekspansio merkitsee monimutkaistumista, monimutkaistuminen haavoittuvuutta ja haavoittuvuus rappeutumista

Parkinsonin neljäs laki: Työntekijämäärä missä tahansa byrokratiassa pyrkii kasvamaan työmäärästä riippumatta, suorittavan työn tekijöiden määrä ei.

Syy kolme

Suorittavan työn kriisi automaation   puristuksessa on syntynyt  nopeasti ja ihmispoloinen ja ihmispoloisen jälkikasvu    ovat täysin kykenemättömiä  seuraamaan kehitystä ja työn vaatimuksia. Nuorisolle soveliaat  työt ovat katoamassa ja  olemassa oleviin töihin töytyy yhä vähemmän soveliaita  nuoria.  Alkoholisoituneita . superlihavia tupakoitsijoita koulutetaan lähihoitajiksi organisaatioihin, joita juuri nyt rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa

Postin lakko  on epätoivoinen  rypistys tätä kehitystä vastaan. Ne , jotka ovat  saaneet  oikeutuksensa  ja valtuutuksensa  työmarkkinoille  posti-organisaation kautta, ovat  lajinsa  viimeisiä. Lehdet ja kirjeet katoavat. Aurinko laskee sen kaltaisten fyysisten  kuljetusten   päälle. Aurinko laskee   yksinkertaisen  toistotyön niskaan ja  nitistää vähitellen  sen ystävällisen ihmisen, joka  löysi aikoinaan   oman paikkansa   expeditööri  yp tai ekspeditööri ap tasoilta. 

Kun ammattikoulu ei maistu, pakopaikaksi  ei enää kelpaa  postinjakajan ura.

Eritysiopiskelija osoitti   tässä taannoin  erityistä lahjakkuutta. Hän poistui luokasta  rivouksia huudellen, häipyi organisaatiosta oppisopimusjärjestelmään ja saattaa pelastaa itsensä tuholta. Ne, jotka  jäivät luokkaan, jatkoivat yhteiskunnan tarjoamien lyijykynien katkomista ja energiajuomien ryystämistä. 

Samaan aikaan  organisaatio teeskentelee  sokeaa ja kuuroa, keskittyy strategioiden, missioiden ja visioiden  kirjoittamiseen, laatujärjestelmien vaihtamiseen ja  oman organisaationsa  korvaamattomuuden  rakentamiseen.  Ja kaiken aikaa  väkivähenee, oppilasmäärät vähenevät, suorittavan työn  työpaikat vähenevät ja  nuoriso kokee  suunnatonta uhkaa, kun  ympärillä  on  laumoittain  maahanmuuttaneita nuoria , joiden unelma   muistuttaa  kotimaista  1960 - luvun unelmaa ja into  1920 - luvun   fennofiilisyyttä.

Me on kuitenkin hävitty tää peli. Kirjoittaminen edes vähän helpottaa.

ps.

Huomenna  pitäisi vissiin piirtää kartta tai ilmakuva  yksikön   roskiksista ja  jätteen lajittelupisteistä. Sitten pitäisi ryhtyä valmistelemaan  jäteruokaa punnitsevan  vaaka-laitteiston  siirtoa  tähän yksikköön. Esikunnat tarvitsevat semmoista  tietoa.  Niiden tietojen perusteella sitten arvioidaan  työmme tuloksellisuutta.

Omituista aikaa edelleen

Joudun  mahdollisesti  työpaikan pikkujoulu- illanviettoon. Tilanne tosin vähän elää koko ajan. Venäläinen  sotilaskone on ammuttu alas ja esimies on vatsainfulenssassa. Kaiken lisäksi työkaverit ryhtyivät syöttämään omia töitään  tänään minulle.

On siis mahdollista, että  pidän  rauhallista koti-iltaa parempana vaihtoehtona kuin  pikkujouluja. Sitä paitsi, minä en  laula karaokelauluja, enkä ole vielä aivan toipunut edellisistä pikkujouluista.

Ja lepakot  ovat  jälleen heräämässä.

Varma merkki  siitä on se, että työpaikan  touhu  näyttää omituiselta, työkavereiden jutut  kummallisilta  ja oma käytös  muuttuu  samaan aikaan hektiseksi. Eikä sitä itse  huomaa. Ihminen herää klo 02.39  aamulla ja ryhtyy miettimään, miten  piruilisi  työkavereille, kunhan   ne ymmärtävät herätä ja töihin tulla.

Samaan aikaan kirjojen lukeminen on jälleen kiihtymässä. Sivupalkista voitte seurata , mitä kaikkea sitä  epätoivoisesti kahlaa läpi, kun mikään ei enää tunnu miltää. Siis, kun normaalin elämän aistideprivaatio   on vienyt mausteet  pois,  niin niitä on ryhdyttävä metsästämään. On taas alkamassa  epätoivoinen kokemuksien metsästys. Ja mikä tahansa kelpaa,  voin vakuuttaa.

Ilmottauduin jopa  jänisjahtiseurueeseen.

Se on touhua, jota olen yrittänyt välttää viimeiseen asti. Nyt sitten minullekin määrätään joku  polunreuna, jossa  odotan  kauhuissaan pakenevaa rusakkoa haulikon kanssa. Jäniksestä saan tietenkin jänisruton. Ja joudun sairaalaan. Ja hoitajaksi tulee 60 vuotias  kapiaisenleski, joka  määrää minulle peräruiskeet ja  vatsatähystykset.

Pahinta kuitenkin on  se, että  tänään iski  työreissu  Kajaaniin  perjantaiksi 11.12.  Ajatelkaa.

 Ensin ajat  läpi puolen Suomen torstai-iltana. Sitten vietät " rajun  hotelliyön Kajaanissa " Sitten  istut  seminaarissa  kello 16  asti.

Sen jälkeen  ajat läpi perjantaiyön taas kotiin. Työreissu Kajaaniin perjantaiksi...... ei ymmärrä ei ymmärrä.

Jotain kummallista ja kamalaa  on ilmassa


Ps....

Juuri tuli  sähköpostiin tieto, että 10.12. torstaina on työreissu Kokkolaan. Juttu muuttuu yhä omituisemmaksi. Perjantaina 18.12. olisi tilaisuus  Oulussa.....Hmm.. . voisiko  ihminen  vötkyillä koko viikon  Keski-Pohjanmaa - Kainuu  akselilla.?   Kuulostaa aika haastavalta. Sidosryhmälyhenteet  turneelle  ovat  toistaiseksi  Kurre, Tukes ja UniOulu

Soft Landing II

Eurajoki sai taas  Eurojackpotissa  täysosuman. Maahanmuuttajia  sijoittava  luikuriyritys  on osoittautunut  merkonomien  ylläpitämäksi   hedgefund - koijari -lafkaksi. Ei voida semmoisiin tiloihin   ketään sijoittaa, kun firman tase on päin  prinkkalaan ja  debet on   metsän puolella ja  gredit  ikkunan puolella.

Kyllä meitä naapuripitäjien asukkaita ottaa nyt pattiin. Miten voi olla yhdellä pitäjällä aina noin  hyvä tuuri  kaikissa asioisssa. Miten voi mäihä valua  Verkkokarista aina Sydänmaan perukoille asti.

No, kirjoittajan koti on vain 5 metriä Eurajoen rajasta. Luulen, että edes vähän  mahtipitäjän onnesta ja  varallisuudesta  valuu minulle ja  suvulleni. Olen siitä ihan varma.

Kysymys  on transfer - nimisestä ilmiöstä.  Kun olen kouluja käynyt  Eurajoella ja  rajan pinnassa  asunut ikäni,  Eurajoen karisma ja  aura säteilevät päälleni  ikiaikaisesti selviytymisen  mausteita.

Ole valmis !

Minä olen valmis. Valmis  lomalle ja lataamoon ja vaikka mihin. Turvallisuuspäällikkönä oloni on hyvin turvaton juuri nyt. kaikki muut ovat lähdössä kotiin. Minä päivystän ja odotan partiolaisia

Työnantaja  on  päättänyt  tulosjohtamisen periaatteiden  mukaisesti  laittaa  rakennusmassan  tuottamaan myös  viikonloppuna. Tulossa  on  partiolaisia viikonloppuleirille. Minä olen vastuussa tilojen turvallisuudesta ja  nyt huomaan, melkein kaikesta muustakin.

Asiakkaat saapuivat  vanhalla väyrysmersulla  puolitoista tuntia myöhässä. Talonmies  kävi kuumana. Saunan kiukaat piti ohjelmoida  mutta  talonmiehen  kuumuudella ei niitä sentään saada lämpimäksi. Viimein saatiin sitten aikataulut  saunomiselle ja voitiin ohjelmointi ja ajastus suorittaa.

Ensimmäisessä autossa oli sen näköisiä tyttäriä että he ovat  isojenpomojen  tyttöystäviä. Loput tulevat illan pimetessä, kunhan  etukomennuskunta on saanut  värivalot, äänentoiston, vilkkuvalot, savukoneet  ja   skriinin kuntoon. Eivät nämä taida mennä ollenkaan metsään.

Raahasin  kolme isoa jauhesammutinta  urheiluhallin nurkkiin. Eteiseen laitoin  metriä pitkän katastrofiensiapupakkauksen pystyyn  Sitten  tapiseerasin  hälytysohjeilla koko  jumppasalin. Nyt sitten vaan  rukoillaan  ja toivotaan, että kun vahinko tulee, partiolaiset ovat yhtä paljon  myöhässä kuin saapuessakin.

Työsuojeluvaltuutettu evästi minua ja sanoi, että suurimmalle koetukselle joutuu turvallisuusvastaava ja toiseksi suurimmalle viemäriputkisto, joka  on mitoitettu hikiselle sählyjoukkueelle, joka vain hikoilee ja juo, mutta ei ollenkaan käy vessassa. Väkeä piti tulla ensin  500. Sitten niitä piti tulla 350. Viime viikolla ilmoitettiin, että niitä tulee vain  135. Tänään luku  näyttää olevan  sitäkin pienempi.

Toivon mukaan eivät tee nuotioita sisälle, eivätkä vuole pajupillejä terävillä partiopuukoilla. Minä meinaan noutaa  kotoa  kolkkapoikahuivini ja kokeilla saisiko sillä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kerjättyä ja sosiaalista hyväksyntää.  Sitten soitan vartiointifirman päivystykseen ja varoitan, että  vartiomiehen on syytä jättää susikoira  autoon,  kun tulee  tekemään  yöllistä valvontakierrosta. Nämä saattavat  ammuskella täällä katajapyssyillä ja  pimeässä lipunryöstö - leikkejä  leikkiä. Melkoinen  viikonloppu on tulossa.

Laput

Vilho  meni seuraavaksi laulamaan. Mustalainen  tuli sitä vastaan  matkalla. Se  ei sanonut Vilholle mitään, mutta  tuijotti  kumisaappaita. Moni muukin tuijotti.

Sheila  väläytti   aurinkoisen  hymyn. Se otti lapun Vilhon  kädestä.  Sen tehtävä oli kuuluttaa  laulajat  sisään ja  jutustella niiden kanssa jotain ystävällistä. Monet katselivat sen rintoja. Kauempaa ne näyttivät humalassa  houkuttelevilta. Laulaessa  niitä saattoi katsella lähempää ja löytää monia virheittä ja vanhuuden merkkiä.

Vilho laittoi kumisaappaat lepoasentoon. Sellaisen  lepoasennon se oli oppinut armeijassa viisikymmentäluvulla. Toinen jalka viedään etuoikealle. Koko ajan ollaan kuitenkin valmiudessa vetää se takasin toisen rinnalla, jos joku päättää niin haluta

Hän  aloitti. Lauluääntä piisasi  kahdeksikon verran. Olisi piisannut enemmänkin, mutta  kansakoulussa  opettaja oli sanonut  säästävänsä  laulunumeroista  kympin enkeleille, Kuusiston Pirjolle  yhdeksikön ja  Vilhon vuoro oli vasta sitten.

Toppatakissa tuli kuuma. Vilho ei tarvinnut  ruudussa vieriviä sanoja. Hän osasi laulun  ulkoa.
Sheilalla oli  iso tonttulakki. Sen vaaleat hiukset  pursuivat tonttulakin alta. Vilho tiesi, että Ameriikassa semmoisia  tonttulakkeja  pidetään. Punainen tonttuviitta oli auki sen verran, että rinnat näkyivät.. Viitassa oli pehmeä valkoinen reunakarva. Pitkät mustat saappaat sillä oli jalassa ja semmoiset korot oli niissä, että  jälkiin olisi ollut  helppo lyödä hernekeppejä, jos olisi saanut Sheilan joskus kävelemään  Mäkitalon  puutarhaan

Vilho mietti, että oliko Sheilalla myös  punaiset  alusvaatteet.

Oli mietittävä  nopeasti, sillä laulu loppui kohta. Laulaessa  hän saattoi matkata ajassa ja paikassa sienne tänne. Hän ei osannut sitä selittää, eikä hän koskaan  yrittänyt siitä muille puhua.

Laulajia  riittää.

Vilho laski, että tänään hän pääsee uudelleen  vielä kerran laulamaan, mutta sitten on  lähdettävä kotiin ja lämmitettävää eilistä soppaa iltapalaksi. Tiskaaminen saisi jäädä  huomiseen.

Vilho vilkaisi sivusilmällä. Rinnat  muistuttivat  Vilhoa  jostakin  nuoruuden kesästä. Tuommoinen tonttupuku ei tuonut mitään mieleen.

Arvo laski  mikrofonin  telineeseen. Hän kuuli kiitoksen, mutta ei hän uskaltanut  katsoa. Hän olisi  sen kestänyt, mutta ei nyt vaan halunnut. Kaikille suotiin  samanlainen  hymy ja  samanlaiset kiitokset. Ei ne merkinneet mitään. Eikä  Vilho halunnut itselleen sitä tusinatavaraa. Ei hän  välittänyt vaimeista taputuksistakaan.

Hän käveli pöytään vanhanmiehen askelin.  Mustalainen yritti taputtaa   selkään, mutta hänen onnistui väistää se.  Se meni ohitaputuksen jälkeen  viemään Sheilalle  oman lappunsa. Kumisaappaat pitivät  ääntä koko matkan.

Vilho mietti sitä, mitenkä saisi olutlasin riittämään koko loppuillaksi. Hän mietti seuraavaa kertaa  ja eläkkeen maksupäivää. Ne  tulivat aina väärässä järjestyksessä

Soft Landing

Eurajoelle  tuli  tänään puun takaa turvapaikan hakijoita. Asiasta alkoi viidakkorumpu kumista jo toissapäivänä. Asia on merkittävä  monessakin mielessä, joten  on ehkä syytä vähän kommentoida.

Soft Landing on siis yritys, joka on onnistunut siinä missä Fenno Voima on surkeasti epäonnistunut. Soft Landing pääsi Eurajoelle, Fenno Voima   voi haudata ydinjätteensä vaikkapa Hailuotoon tai Kalajoen hiekkaan.

Hupaista on se, että Eurajoen päättäjät eivät  tienneet tästä   tulevasta  rikastumisestaan mitään. Tähän asti  meri, ydinvoimalat, otollinen  maaperä ja  uuttera maanviljelys  ovat tuoneet   kuntaan  paljon rikkautta ja vaurautta, mutta  aina hyvin suunnitellusti ja tarkkaan harkiten. Eurajoki ei ole koskaan  ryhtynyt tämmöisiin  hupatuksiin  muuten kuin  sukupolven mittaisen harkinta-ajan jälkeen.

Eurajoella  oli oma meijeri vielä silloin kun ne olivat  koko maakunnasta  kaikonneet ja keskittyneet yhteen kahteen paikkaan. Eurajoella oli oma puhelinyhdistyksensä  ja oli parhaissa  kylissäkin oma  puhelinyhdistys. Muualla mietittiin  450  - verkosta  900 MHz :n verkkoon siirtymistä. Eurajoki on aina ollut varovainen ja  viisas  kehityksen myötäilijä, joka on poiminut  jälkijunassa suurimmat hyödyt ja  välttynyt eturivin tappioilta.

Kohta  Luviakin on osa Eurajokea. Silloin kahden kaupungin välissä on   mahtipitäjä, joka tuottaa  sähköä ja sokerijuurikkaita sellaisella  vauhdilla, että oudompaa hirvittää. Hieno pitäjä.

Ja tänään , perjantaina , 13 päivä,  hieno pitäjä on  yllätetty  housut kintuissa. Se meitä naapuripitäjäläisiä nyt vähän naurattaa.

Soft Landing   firman  parakit ovat Hotelli Crystalin pihalla. Oikeasti ne ovat seurantalon pihalla. Nuorisoseura-aate  saa tästä kaikesta   syvyyttä ja  maustetta. Parakkien alla  on vanha urheilukenttä. Sillä kentällä on  Robert kävellyt, norkoillut ja joskus jopa juossutkin, kun  kunnianarvoisan   opinahjon  urheilupäivä  syksyisin  koitti.

Ja se seurojentalo  oli niinä aikoina tanssipaikka Kylätie Ykkönen.  Robertin tuttavapiiristä yksi jos toinen on siinä rakennuksessa pariutunut  elinikäiseen kumppaniinsa, noin  kuvainnollisesti. Paikalla oli tosin vähän huono maine  jo silloin. Kun isien ja äitien  sodoma ja gomora number one  oli Kaukomäen työväentalo, Mestilän tanssisuuli oli kakkonen, Panelian työväentalo kolmonen ja sitten Kylätie Ykkönen  nelonen. Lapin Salamakallio  oli turvallinen ja puhtoinen huvipaikka, sillä siellä oli paljon   varttuneita  kylänmiehiä ja naisia järjestysmiehinä ja  raportointikanavat olivat turvattuja.

Nyt siis paheiden pesään on tullut uusia nuoria  miehiä. Nostalgiaa sanon minä. Tien toisella puolella oleva  vesitorni on oivallinen minareetti. Sitä kautta kotoutuminen lähtee hyvin  liikkeelle.

Paikallisen urheilukentän tarinagenreetä voisi ehkä tässä  lopuksi raottaa, jotta lukijoille  ja uusille asukkaille avautuisi  mahdollisuus arvioida  paikasta  huokuvaa  kansallismielisyyttä .

Koulun urheilukilpailun ehdoton  must- laji oli 100 metrin juoksu tiilimurskalla.  Eräänä vuonna eräs alkuerä jäi harmillisesti vajaaksi. Silloin Kortesjärven suuri poika,  liikunnanopettaja  Matti, pakotti väkisin radan reunalla seisoneen luvialaisen kalastajanpojan, Jouni D:n  osallistumaan juoksuun. Jounilla oli  piikkinirkkoiset rotantappokengät ja  erittäin tiukat  farmarit. Yläruumista peitti  lyhyt musta nahkatakki.

Niillä varustuksilla Jouni D  kellotti  käsiajanotolla  12.2  ja voitti eränsä mennen tullen. Kun semifinaalia koottiin, Jouni ilmoitti, että en mää  enää viit´. Eikä häntä enää saatu radalle.

Vieraat tulijat !

Muistakaa siis, maa ,jolle jalkanne  linja-auton  astinlaudalta  tänään laskeutuvat, ei ole mitä tahansa maata. Perinteet velvoittavat. Ympärillänne on  tuhat ja yksi tarinaa. Kun  pimeässä  istutte  parakissa ja ulkona myrskyää  Selkämereltä saapunut sade, kuunnelkaa, herkistykää. Köykän tien suunnasta voi kuulua edelleen Rikantilan  ihmissuden  ulvonta.

Hope you soft landing !

Marinointi

Viikonloppu on edessä. Olisi  mukava syödä jotain hyvää. Ja hyvää tulee vain marinoimalla. Raakaa lihaa uuniin laittamalla tulee  syötävää evästä, marinoimalla  herkkua.

Marinointi periaatteessa  tulle alkusanasta  marinus,  merta varten.

Purjelaivakautena tuore liha säilyi merimatkoilla aika huonosti. Niinpä asia ratkaistiin ottamalla mukaan eläviä teuraseläimiä. Toinen tapa oli  kiskoa  iso lihamöykky mastoon, jossa se  säilyi viileissä tuulissa  kärpäsiltä turvassa.

Englantilaiset laivanvarustajat kehittelivät  1800 - luvulla erityisiä liemiä, joissa  liha  säilyi  monta kuukautta. Kokin ei tarvinnut  kiivetä  joka päivä  mastoon hakemaan   päivän annosta.

Näitä liemiä on sittemmin ruvettu kutsumaan  marinadeiksi.

Sittemmin on ryhdytty kutsumaan  marinoitumiseksi myös sitä   prosessissa, jossa ihmispoloinen sopeutuu ja säilyy uudessa  ja hektisessä tilanteessa. Suuret ympärillämme olevat turvapaikanhakija-massat  marinoivat  juuri nyt meitä, kantaväestöä.  Prosessi on pitkä ja herkullinen. Siirtokarjalaisen poikana tiedän sen  hyvin.

Samalla tavoin auringonlaskun ammatin itselleen valinneet ( postimiehet) marinoituvat nyt, mutta  paljon nopeammin. He uhkaavat, että eivät koskaan anna tätä kaikkea anteeksi postin nykyjohdolle. Minäpä kysyn, että  entäs sitten ?

Vihassa on mukava marinoitua, mutta  yhtä kaikki, auringonlaskun  ala. Verkkokaupan  paketit  kuljettaa perille tavarakuriiri pakettiautollaan, sanoo päivää ja  hymyilee. Kyljessä  lukee DHL tai jotain muuta. kameran akku tulee kotiovelle Englannista 3  päivässä  4 eurolla.

On lopetettava tämä aamukirjoitu. Näyttää vahvasti siltä, että marinoidun kohta tässä omassa tuohtumuksessani.

On the radio

Olin radiossa. Tai oikeastaan  olin  radiohaastattelussa, jonka  YLE pyhästi lupasi leikata siedettävään mittaan ja lähettää joskus, kun ei mitään enää muuta mainittavaa maailmalla tapahdu.

Kokemus oli aika hätkähdyttävä. Ei  ollenkaan epämiellyttävä, mutta  miellyttävällä tavalla jännittävä. Tällainen  takapihan sekunda-narsisti kilahtaa  yllättävän helposti  tilanteeseen kiinni. Haastattelun odottaminen oli vähän hengästyttävää. Haastattelun lopettaminen taas aiheutti odotetun riemun  asemesta  lievää  frustraatiota;  nytkö jo tämä loppuu ?

Minä olisin puhunut  pitkään ja hartaasti. Toimittaja sanoi  ihastellen, että nyt saatiin  12 minuuttia upeaa kamaa kasaan. Pikkuisen pitää leikata, mutta  monta minuuttia  on täyttä timantti nyt sisällä. Minä kauhistelin sitä leikkaamista. Opettaja yleensä on tottunut puhumaan 45  minuutin  pätkissä ja  leikkaamatonta tajunnanvirtaa.

Omituinen  flow -tila joka tapauksessa jäi kihertämään ruumiiseen ja sieluun. Muutaman  päivän päästä suuri joukko ihmisiä  joutuu  päättämään nopeasti sen, sulkeako  vastaanotin vai vaihtaako kanavaa.

Massa-ennätys tästä nyt kuitenkin  varmasti tulee. Edellinen ennätys on Oulusta. Silloin puhuin  600 pääsykoe-nuorelle luentosalissa tilanteessa, jossa kaksi  veijaria  oli päättänyt  yrittää sisälle  väärillä henkilötiedoilla.  Silloin sanoin  kuitenkin vain yhden lauseen:

Jokainen asettaa  henkilöllisyystodistuksensa pöydälle nyt !

Nyt puhuin YLE :n  mikrofooniin 12 minuuttia. Saattaa  ennätys paukkua, elleivät käytä  ääntäni yöradiossa    toimittajien lakon aikana taajuudenvarausmerkkinä.

Onnistuinko vai en ?

Erityisopiskelija  ei ilmaantunut tänään oppitunnille. Kyselin hänen peräänsä. Toverit todistivat vilkkaasti ja suureen ääneen, että asianomainen oli  ollut tiellä tietymättömillä siitä asti, kun  hän oppitunniltani pois lähti ovet paukkuen.

Luokassa oli  hieman  parempi työrauha.

Olin onnellinen. Persoonani oli  ratkaissut opetuksellisen ongelman. Vielä pitäisi saada toinen jehureittari  lähtemään.

Tarkemmin kun  asiaa  pohdin, ilooni sekoittui  karvautta ja  surua. Huomasin, että minähän oli epäonnistunut katkerasti, sillä nyt kuntayhtymä menetti hirveän kasan rahaa ja yksi nuorimies  on   syrjäytymisen  alkumetreillä.  Minähän se olen luuseri, kun pidin kiinni läsnäolovaatimuksista ja katkaisin  siivet kaverilta

Paska olo siis edelleen. Nyt  on kohtuullinen  opiskelurauha noin 15  nuorelle miehelle. Yksi kaveri on uhrattu. Pitkässä juoksussa  voi käydä niin, että  kaveri aiheuttaa yhteiskunnalle noin 100 000 euron vuosikustannukset.

En tiedä, tehostuuko muiden  opiskelu  niin paljoa, että tuon suuruinen lisäarvo saadaan yhteiskunnalle  syntymään. Olisi kenties ollut parempi, jos  olisi vain kärsitty sitä riehuntaa ja  ajateltu, että muut  nuoret  eivät  siitä saa  sielulleen vammoja.

Kummallista, tunnen tyhjää oloa ja kaipaan sitä  riehumista ja anarkian turvallisuutta.

Hede ja emi sekä Mela

Aikoinaan pidettiin  lisääntymiseen  liittyviä asioita niin  puhtoisina, että  Neitsyt Maria oli  käsitevalikoiman  brutaalimmasta päästä  ja  kaikki muu yritettiin kuvailla sitten  hieman neutraalimmin.

 

Eilen asiakkaina  oli  reippaita  ja  ulospäinsuuntautuneita  nuoria naisia. He  räpyttelivät  silmiään ja  tekivät itseään tykö, sen verran kuin nyt sen ikäinen osaa. Oli mukava opettaa. Tunnelma  oli vapautunut, riehakas, mutta samalla kertaa sentään kohtuullisen  asiallinen.

 

Nuoret naiset   kehottivat minua tutustumaan  kahvitunnilla  ruokalan torttuihin ja piirakoihin. Yritin väistää houkutukset ja  menin  oppilaitoksen kirjastoon.

 

Löysin kasvioppi - kirjan, joka oli tarkoitettu tyttökouluille. Tekijä oli Akusti Juhana MELA. Tämän näköinen  kaveri.

 

Kahvitunnin jälkeen minua  hymyilytti. Opetuksesta ei meinannut tulla  mitään. Pohdin mielessäni  mielenkiintoisia oppiaineita, joita  voisi nykyäänkin  eriyttää sukupuolten  kesken. Erityisesti minua kiinnosti  kasvitieteilijä MELA ja hänen nimensä  aiheuttamat mielleyhtymät

 

Päivän viimeisillä oppitunneilla pari nuorta neitokaista  istui lattialla ja  toiset kaksi  hieroivat  lattialla istuvia. Neitokaisten  ruusunnuppu - suukkosista  pääsi  ilmoille vienoja ja nautinnollisia äännähdyksiä. Onneksi  olin  ihan finaalissa 7 tunnin urakkani kanssa.

 

Tule nopeasti seniili vanhuus !!!  Elämä on aivan liian  mielenkiintoista näin vanhalle miehelle.

 



Vastoinkäymisiä

Raskas päivä Juuttaalla on  kääntymässä yöksi

Päivän  aikana  minua on kehotettu  haistamaan   elintä, jonka nimessä  on viisi kirjainta. Päivän aikana opetuslapset kieltäytyivät opintoretkellä poistumasta linja-auton läheisyydestä kohteelle,  vaan reilusti antoivat toisen oppilaitoksen  opiskelijaryhmän  seurata koneen toimintaa ja kysellä koneen käyttäjältä  kommentteja.

Sen jälkeen opetuslapseni kyllä  ryntäsivät ensimmäisinä kahvipöytään ja pitivät huolen siitä, että saivat pullaa ja piparia. Kun  toisen oppilaitoksen  opiskelijat  pääsivät  viimein kahvin makuun, minun opetuslapseni  pöllivät liikelahjoiksi tarkoitettuja  muistitikkuja niin runsaasti, että  osa toisen oppilaitoksen  opiskelijoista jäi  ilman   lahjaa tyysti.

Contact Forumilla puhuneiden  työnantajien  puheiden aikana  nuoriso röhisteli ja tupakoi kuin aikamiehet. Työnantajat  kohdistivatkin  puheenvuoronsa toisen oppilaitoksen opiskelijoille, jotka esittivätkin  hyviä kysymyksiä ja olivat  kiinnostuneita  tulevista työpaikoista. Meidän  opiskelijoille ei  edes AY- liikkeen  edustaja osoittanut  houkutuspuheitaan. He ilmeisesti  hoksasivat, että tulevat hyvin toimeen ilman  meidän nuorisojäseniämme

No, omat opiskelijat eivät ehkä työpaikkoja  helposti  näiltä työnantajilta saa. Sillä tuskin on  suurta väliä,  sillä opiskelijani varmasti pärjäävät elämässä hyvin, Heilla on nyt  jokaisella monta muistitikkua  sekä jonkinlainen aavistus  siitä, miltä se viisi kirjaiminen sana voisi haista.

Eläkkeeseen  nyt tasan 2 vuotta. Huomenna  lähden Helsinkiin. Perillä mietin kovasti sitä, miksi se kaupunki on kaunis  ja sivistynyt ja nätti ja hieno. Ja miksi tämä periferia  on täynnä   peräkamarinpoikia ja geneettistä eroosiota

Sebastian

Ovat erottaneen  hänet  uskonyhteydestä. Paavinuskoiset ovat aina olleet herkkiä  pannaan julistamiselle ja  karkottamiselle.

On siis huomattava ja muistettava tämä: Teuvo saa  toimia sekä takarivissä, että eturivissä, koska Teuvo todistetusti  ei ole uhka  muille kuin  hänelle itselle. Teuvo on arvokas, koska hän ylläpitää sosiaalisen kömpelyyden avulla karismakehää, joka  tuo äänestäjät  "messuun" säännöllisesti.

Sebastian oli uhka, koska hän ei   ole kova juomaan, hän ei ole ylipainoinen, hän käyttää rusettia ja  hän ei osaa olla  taviskansan tavoin  feodaalisen ja hierarkkisen  Liitonarkin tyytyväinen   pelastettu, vaan kyselee koko ajan, joko pian päästään tositoimiin.

Ja kääntäen

Paavi on pyhä

No, näitä lillukanvarsia  riittänee hallituksen tiellä. Niiden avulla  voidaan  toivottavasti pitää massat  tietämättöminä niistä  todellisista asioista ja uudistuksista, joita toivon mukaan suunnitellaan ja hiotaan kansakunnan hyvinvoinnin  eteen.

Vieraita kulttuureita

Nuori opiskelijamies kysyi minulta klamydiasta. Sanoin, että  hyvää rokkia se soittaa.

Kysyjä oli hetken pihalla, kunnes tarkensi, että  hän tarkoitti tautia.

Sanoin nuorelle miehelle, että  puhdas olen kuin pulmunen. Kehotin häntäkin  valitsemaan miniä - ehdokkaat vähän tarkemmin. Voi  nimittäin olla, että sellainen pakkaus pitkän päälle osoittautuu   huonoksi  emännäksi, mikäli tarkoitus on pitää kehto keinumassa ja suku kylillä riehumassa.

Toisaalta, mieleeni tuli se kokoomusnuori, joka julkisesti  piti toivottavana sitä, että yhteiskunta ei suuresti tukisi  sen kansanosan lisääntymistä, joka  on jo nuoruudessaan osoittanut  huonoa lisäarvontuottamiskykyä yhteiskunnassa.

Nuorella miehellä oli kaula purtu ja Lacoste -kengät jalassa, joten  pidin  sangen todennäköisenä, että hän puhui kokemuksesta ja  että hänellä olisi ollut ensikäden tietoa kyseisestä taudista ja sen hankkimismuodoista.

Ja tästä  sitten horjuvaa  aasinsiltaa myöden  päivän uutiseen. Internetin  puristuksessa on käynyt nyt niin, että viimeiset  suomalaiset suuret miestenlehdet ovat hakeneet itsensä konkurssiin. Nuorten miesten on nyt sitten hankkiuduttava pesän äärelle ihan viettinsä ja Googlen avulla..

Oppilaitoksessa oli aikoinaan  eräs nuorimies, joka ei  halunnut  osallistua yhteisiin  talkoisiin ja rahan-ansaitsemis - hankkeisiin. Hän toi rahat suoraan luokan tilille. Tarkoitus oli  tehdä upea luokkaretki  yhteisllä varoilla.

Tämä nuorimies  ei koskaan tullut mukaan yhteisiin hankkeisiin. Hän toi aina vastaavan rahasumman  suoraa luokan rahastonhoitajalle. Epäilimme, että isä maksaa lystin. Poika kiisti jyrkästi. Hän sanoi kirjoittavansa Jalluun ja Ratto- lehteen eroottisia  novelleja. Rahaa kuulemma tulee ovista ja ikkunoista 17 vuotiaalle nuorelle miehelle. Lehdet   ottavat kaiken vastaan ja  maksaisivat  kuulemma  kaksinkertaisen taksan, jos  novelleissa olisi kuvia mukana.

Luokassa oli vain yksi tyttö.

Opettajana  oli pakko puhaltaa peli poikki  siinä vaiheessa. Ketään ei voi vaatia luokkaretken  vuoksi etukäteen riisutumaan. Ehkä sitten luokkaretkellä, mutta vasta sitten.

Ja lopuksi tältä paikalta tiedoksi anonyymeille  lukijoille..

Oppilaitokseen saapuu ensi viikolla  ranskalaisia  vierailijoita. Jotkut saattavat olla vähän tummempia kuin minä ihonväriltään. Seuraavalla viikolla  oppilaitokseen  saapuu unkarilaisia, jotka nekin ovat vähän tummempia kuin minä, mutta jotka toivon mukaan tuovat mukanaan Palinkaa tuliaiseksi.

Älämölö

SOME -maailmassa on syntynyt    kiihkeää keskustelua siitä, että maahanmuuttajien  kohdalla  kaikki uhraukset ja kustannukset  ovat kohtuuttomia ja  kauhistuttavia.

Joku nuori nätti naisministeri oli nimittäin ehdottanut, että näiden  turvapaikanhakijoiden liikuntatarpeita tuettaisiin 500 000 eurolla. Semmoinen  määrä rahaa on tavallisen ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella. Käsitettäväksi se  muuttuu siinä vaiheessa, kun se  summa jaetaan 20 000 :lla ja vielä sitten vaikka 5  kuukaudella.

Se summa  on siis 5 euroa  per sälli per kuukausi. Halpa hinta, jos se  kaveri saadaan sillä hinnalla rauhalliseksi..

 Omat  opiskelijat juovat laskujeni mukaan  energiajuomia yksilötasolla noin 30 eurolla kuukaudessa. Halpa hinta sekin, jos sillä tavalla saadaan pidettyä nuoret miehet hereillä oppitunneilla. Nämä kustannukset ovat kuitenkin  viisinkertaiset näihin  liikuntarahoihin verrattuna.

Tietenkin, kaikkein halvin  vaihtoehto olisi vaihtaa nuoret sällit toisiin. Ummikot sisälle luokkaan ja  välitunnilla jalkapalloa pelaamaan. Domestic -sällit kasarmeihin ja laitoksiin

Marginaaliraamattu

Marginaaliraamattu ei ole  homoille taikka latinoille suunnattu pelastuskirja, vaikka niin saattaisi luulla helposti. Marginaaliraamattu on vakavahenkisten aikuisten värityskirja. Ladonta on  suoritettu  siten, että  Pyhän Kirjan  tutkiskelija voi piirrellä marginaaleihin  niitä ajatuksia ja  tuntemuksia, joita hänelle tekstiä lukiessa syntyy. Johanneksen Ilmestyskirjan kohdalle voi  piirrellä lopunajan kauhuja ja Hesekilen kohdalle kirkkoveneitä assyrialaisten kuiskaavia  ralleja.
 

Minä näitä aikuisten värityskirjoja vähän vierastan. Kirjakaupassa näyttää olevan sellaisia, maallisiakin. Vierastamiseni  perimmäinen syy  taitaa olla se, että  minun värittämiseni meni jo lapsena aina yli reunaviivojen.
 

Toinen syy saattaa olla se, että  minulla ei ole oikein aikaa tuohon värittämiseen. Enkä ole tottunut raamattuun piirtelemään. Keskikoulussa  piirtelin  tosin ahkerasti marginaaleihin ajatuksiani, mutta niiden  sisältönä oli pääasiassa edessäni  istuneen tytön mustat rintaliivit, joiden syntisyys sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Salaisen alusasun ja varhain aloitetun Hesekielen kirjan opiskelun kombinaatio aikaan sai runsaasti tekstiä
 

Raamattuun en kuitenkaan  voisi ajatella  piirtäväni koskaan mitään.
 

Isosiällä oli talvisodassa mukana Uusi Testamentti ja Psalttarit. Sodankäynnin riennoissa  isompi opus olisi  ollut hankala kuljetettava. Hän piti  kirjan välissä lastensa hiuskiehkuroita. Uskon hänen  niitä illalla korsussa  silitelleen ja miettineen kotirintaman rakkaita. Myöhemmin  sitten minäkin näin ne  hiuskiehkurat. Niitä pidettiin  seuraavat vuosikymmenet raamatun välissä.

Satuja

Olen lukenut  illalla satuja. Nuoret miehet nukahtivat kainaloon ja nukkuivat koko yön hienosti.

Ihmeellistä oli se, että minäkin nukuin turvallisesti ja levollisesti aamuun asti. Sellainen on hyvin harvinaista ja hyvin  hämmästyttävää. On  ehkä ryhdyttävä lukemaan  joka ilta satuja  iltalukemiseksi murhadekkarin asemesta.

Jonkun olisi ehkä kirjoitettava aikuistensatukirja

Jääkukkia

Viikonloppuna   tatarpensaan juurakko oli puskenut  kosteutta  maasta ja vääntänyt lomalaisen  iloksi tämmöisen  kukkasen.

Jos ihmiskäsin ja 3 - D  printterillä olisi  ryhtynyt  muovailemaan tätä, luultavasti olisi tullut  susi tai ainakin  kovasti muovisen tuntuinen  tekele, josta olisi puuttunut tunne.

Olen siis lomalla. Meinaan viettää sen  aktiivisesti  ja monipuolisesti. Sunnuntaina aloitiu hulluttelun ostamalla semmoisen hihattoman toppaliivin. Herra Isä, että  arvelutta semmoisessa kuleksia ja ihmisten ilmoilla olla. Ajattelin kumminkin, että nyt on aika ryhtyä todenteolla toteuttamaan  kaikki pelot ja haaveet ja  uskalluksen  aiheet.

Loppukuusta menen katsomaan Helsinkiin A. Kiven kirjoittaman  näytelmän. Tämä urotyö kuuluu samaan sarjaan toppaliivin kanssa. Koululaitos onnistui aikoinaan tappamaan kokonaan ihmispoloisen kiinnostuksen Kalevalaan ja A. Kiven tuotantoon. Sitä minä pidän opetustoimen  paskamaisempana  temppuna. Nyt on sitten sydän syrjällään ja  mieli mustana yritettävä pohtia Nummisuutarin Eskon  toilailuja ja Veljesten   mölinää  kivenpäällä sonnilauman keskellä.

Meinaan minä muutakin repäisevää tehdä.

Työnantaja nimittäin kehui minua männä viikolla työpanoksestani. Tai oikeastaan  pari erkkaopiskelijaa  kehui. Jätkät saivat kirjallisen varoituksen, kun olivat uhanneet laittaa   opettajansa pilliruokintaa.

Kun miehiltä sitten oli kysytty, että  mikä on, kun ei  opiskelumaistu ja  miksei  kiinnosta  asetella pyöreitä kiviä esikunnan korsujen  pihoille, pojat olivat vastanneet , että  opettajat ovat perseestä ja opetus on perseestä . Oli kuulemma niin, että ruoka  ja allekirjoittanut ovat hyviä asioita. Muusista tulee parempi mieli  ja kuulemma  allekirjoittaneen kanssa  asiat sujuvat ja toimivat.

Melkoinen  Pyrhoksen  voitto se kumminkin oli, sillä perjantaina  päsähti  samalle porukalle  30  tuntia ruotsinkielen erityisopetusta  varsinaisen opettajan  tukena. Nyt on pakko jo laskea taso ja ryhtyä paskamaiseksi. Minä en kestä ja jaksa enää yhtään  lisää näitä palkkioita.

Kuusi ja puolipäivää vapaata. Pahus.. ja uhrasin nyt  siitä 15 minuuttia teille, eikä mitään takeita, kannaiko edes tämä.

ps.

Kuvan pitäisi aueta napsauttamalla  isommaksi

Aamu

Lähden aamulla  erämaahan pojan kanssa. Teen tulet puron varteen  ja istuskelen hetken hiljaa. Belgialainen  hanallinen  on semmoinen kaveri, että hanat vireessä ei sen kanssa henno oikein  kävellä. On siis hyvä hetken tulistella ja  rauhoittua.

Mutta kun on  juonut kahvit ja paistanut  makkaraa nuotiossa, voi  kävellä harjua pitkin   sinne , mistä näkee auringonnousun.

Siellä meinaan istuskella hiljaa ja kuunnella luonnon heräämistä. Hyvä olisi, jos mitään  luvallista ei lentäisi , eikä juoksisi  kohdalle. Minä olen huono tappamaan. Enemmän minä yritän pitää nuorison  haaveita elossa.

Huomenna kuitenkin on kaukana kavala maailma  ja koulutuskuntayhtymä.

Illalla sitten haisen savulta  melko vahavasti. Myöhemmin, lottoarvonnan aikaan, haisen ehkä jo oluelle. Olen toivon mukaan kuitenkin viettänyt hienon lauantaipäivän. Ainakin olen mentaalisesti yrittänyt kaiken  miettiä etukäteen.

Kyselyjä

Ovat koulutuskuntayhtymästä  kyselleet  kuulemma sitä, kuinka meillä on  tyhjiä petipaikkoja.

Onhan niitä. Ja aloituspaikkoja.

Jos olisin alikersantti Hietanen, pomppaisin  silmät ympyrkäisinä ylös ja karjuisin, että SE O ALKAN` NY, POJA ......

No,  kun olen iäkäs mies ja  maailmalla   noin 25 maassa  matkustellut, totean vain, että  mitä enemmän niitä tulee, sitä alemmas Perussuomalaisten kannatus vajoaa. Kun 1920 - luvulla USA: lainen  säiliölaiva haaksirikkoutui saaristomerellä, öljyn seasta  pelastettiin  ihmisiä  merestä ja kiikutettiin saunaan. Ongelmaksi tuli se, että  luotsien vaimot yrittivät  juuriharjalla saa  merimiehiä puhtaaksi, mutta eivät tienneet, että  moni   oli Alabaman poikia, eikä se väri niistä edes semmoisella  vehkeellä lähde.

Minäpä muuten pari vuotta sitten näin Levillä HULLU PORO - hotellin aamupalalla  miestarjoilijan, jonka sukujuuret näyttivät olevan  jossain Belgian Kongossa, mutta joka puhui upeasti kielenpäältä lapinmurretta.

Valtion poikaleirillä ollessani jouduin  ensimmäistä kertaa  tekemisiin  arabikulttuurin kanssa. YK- koulutuskeskuksen  esikuntalähettinä jouduin nimittäin monistamaan mustevahas- koneella  arabiankielen aapisia rauhanturvaajille. Mustetta meni  usein vähän liikaa ja arabian tekstin joukkoon tuli paljon ylimääräisiä kärpäsenpaskoja ja mustepilkkuja. Kukaan ei kumminkaan koskaan reklamoinut maanpuolustustyötäni. Myös toinen arabikulttuurin  työni meni ihan putkeen.

Rotaation aikana nimittäin etelästä vaihdettiin  usein koko pataljoona Suomeen ja  tilalle lähetettiin veres joukko-osasto . Arveltiin rotaatiossa usein, että  kotiin saapuvilla olisi  kovasti  eksoottisia tuliaisia, joita  ei haluttu  Vieremälle, Kiuruvedelle, Lieksaan, eikä Kuhmon perille levittää. Jokainen sinibaretti  tunki sen vuoksi Niinisalon  suurissa sotilashuusseissa  pieneen muovirasiaan pönä - näytteen.

Maanpuolustuksellinen tehtäväni oli sitten   polkupyörää ja postilaukkua apuna käyttäen toimittaa  600 miehen  internationaaliset paskanäytteet Lamelli- kasarmilta varuskuntasairaalaan. Se työ lopullisesti karaisi  minut  kohtaamaan arabikulttuurin  kaikissa tilanteissa ja vakavalla naamalla. Kerran tosin  on ollut vaikea paikka, mutta siitäkin selvittiin.

Oulun yläpuolella johkaannuin pizzapaikkaan, jonka nimi oli Danakil. Kaikkihan tiedämme, että se on supisuomalainen foksi, jonka laulaa Suomen suuri ikoni Tapsa Rautavaara. Semmoisen  ruokapaikan nimi pitää vaihtaa äkkiä. Pyhäin häväistystä.

Danakil on sitä paitsi Etiopiassa

Brändit ja roolikalusteet

Tässä  päivänä jonain julkisuuteen tuli eräs LVI- yrittäjä, joka moitiskeli nuorisoa  ja sanoi, että kymmenestä huppari jätkästä, jotka hän oli ottanut töihin,  on  yhdeksän saanut  lähteä ja  yksi jatkaa  hänen palveluksessaan. Hänen vuodatuksensa voitte lukea täältä.

Hän puhuu hupparista halventavasti. Toinen hänen silmäänsä pistänyt  roolikaluste on älykännykkä. Semmoisen  näpeltäminen vie nuoren huomion työtehtävistä ja  velvollisuuksista.

Minä  olen nyt saanut maistaa toisen asteen koulutuksen ihanuutta  kaksi vuotta. Minä luonnollisesti allekirjoitan  tämän yrittäjän mielipiteet ihan  prikulleen. On vaikea nähdä  sellaista  tilannetta tulevaisuudessa, että veisin auton huoltoon korjaamolle, jossa työskentelee  entinen opiskelija, joka  uhkasi laittaa työkaverini pilliruokintaan

Näillä kavereilla on  muuten sitten vielä   yksi  kaluste ja tuntomerkki, josta voi päätellä noin  100 % varmuudella, että  kyse  tosi hankalasta asiakkaasta ja tulevasta  narsistista. Empiiristen  kokeiden  perusteella  joudun nimittäin väittämään niin, että jos nuorella miehellä on Lacoste - merkkiset tarra-jalkineet, hän on  ongelmanuori -usein joka  erityisongelmallinen.

Jostain syystä Lacoste - mulkerot tuntuvat saavat  kuitenkin " pesää" sangen  kiitettävästi. Eilenkin ihmettelin suuresti sitä, että erään tällaisen nuoren miehen pää ei pudonnut  pulpetille. Hänen kaulaansa oli nimittäin joku naarasmajava  järsinyt  pitkälti yli puolenvälin. No, viittaan tässä edelleen loistavaan kirjaan " Rikollisuuden syyt" Janne Kivivuori. Siellä selvitetään  juurta jaksain sekin asia, miksi Lacoste-  ja linnakundit ovat niin suosittuja  naisten keskuudessa.

Kengistään siis  mies tunnetaan.

Hyvä ystäväni  opasti  minua aikoinaan perusteellisesti, kun lähdimme Ikaalisten Kylpylään naistentanssein  testaamaan  yllyke- ja välinearvomme. Hän painotti moneen kertaan sitä asiaa, että jalkaan ei pidä laittaa  mokkasiini- tyyppistä  jalkinetta, ei varsinkaan  harmaata sellaista. naistentansseihin laitetaan aina nauhakengät. Naiset kuulemma katsovat ensin kenkiä ja sitten naamaa.

Mausteet

Valittavat yleisesti, että Suomessa ei käytetä mausteita  ja siksi ruoka on syötäväksi kelpaamatonta. Paskapuhetta sanon minä...

Kuvassa on  tänään valmistunut Belgialainen Amber Ale. Siinä tuoksuu kaneli, kiivi ja  persikka. Mausta voi  löytää helposti  Omenan, luumun ja  kanelin.

Tuote on aito suomalainen ja  kirjoittajan pesuhuoneessa  mäskätty. Käyminen on tapahtunut supisuomalaisessa saunassa. Pullotus  pesuhuoneessa. Jälkikypsytys on tehty  varastossa ja viilentäminen ennen tarjoilua omakotitalon  sokkelin vieressä. Nyt nimittäin on sopivasti  belgialaisen  tarjoilulämpötila  tuolla ulkona.

Irakilaisista oluista  minulla ei ole  oikein käsitystä, mutta en minä niitä ryhdy  arvostelemaan. Oluen himossani saattaisin hyvin semmoisen hörpätä. Kokoelmissa on etikettejä ja  alustoja  noin 3000 erillaista. Siihen  mahtuu makuja ja mauttomuuksia.

Äitini kertoi pakolaiseväistä  tässä taannoin, kun haastattelin  häntä . Hän sanoi lämmöllä muistavansa sitä isäntää Siikaisissa,  jonka tuvassa  iso lauma minun sukuani oli  asustanut  sotaa paossa.

Isäntä oli  ampunut hirven salaa, koska ruokaa oli niukalti talossa ja syöjiä oli  kymmenen ylimääräistä. Äitini oli  laitettu  viemään hirven  herkkupalaa kirkonkylään. Äitini sanoi  vieneensä  nimismiehelle  kielen

En kysynyt mausteista. Äitini ei niistä minulle mitään puhunut


ps.

Korjaus edelliseen. Kieli oli viety  apteekkarille, ei nimismiehelle. NImismies kyllä oli päässyyt kieltä syömään

Viivästyneet opinnot

Opiskelija soitti edellisestä elämästäni. Hänellä oli  edelleen   kova hinku päästä AMK- insinööriksi, mutta opinnot olivat venyneet. Hänestä ei  oltu  kuultu mitään  yli vuoteen, kunnes sitten äkkiä  hän otti yhteyttä ja ryhtyi selvittämään sitä, mitä kaikkea muut ovat tehneet hänen poissa ollessaan.

Nyt hän  siis halusi tietää mitä kaikkea  minun  opetustani on livahtanut ohi .

No, huomasimme   heti, että sitä opetusta oli luiskahtanut hänen ohitseen jo ennen kuin hän oli  poissa olemaan ryhtynyt. Huomasimme, että sitä oli ihan  kunnolla sitä rästihommaa.

Kyselin  häneltä syytä, miksi näin oli päässyt käymään.

Hän sanoi, että hänellä on asiasta lääkärintodistus ja jonkun neurologin  todistus sen lisäksi.

Sanoin, että jaahas... Onko vakavaakin tautia ?

- Ei pysty  keskittymään ja  lukemaan

- No sitä on aika paljon liikkeellä.

- Ei kun tämä johtuu ilmastointilaitteesta.

- Ilmastointilaitteesta ?

- Niin. Se vuotaa autossani. En pysty keskittymään.

- Vuotaa autossa ?  .... Luetko tentteihin autossa ?

- Ei, kun tota,, se vuotaa se ilmastointilaite semmoista kaasua auton sisälle ja  se vaikuttaa  keskushermostoon. En pysty keskittymään.

- Nytkö se laite  on korjattu ?

- Ei, kun mä tyhjensin sen laitteen siitä  kaasusta. Mulla on siitä neurologin  lausunto, siitä kaasusta, että se vie mun  keskittymisen.

- Aha ...Mites KELA ?

- Ei ne usko. Kinuavat opintotukea pois.

- Onpa kumma. Luulis niitten nyt yhtä neurologia  uskovan.

- Että saanko mä nyt niitä korvaavia tehtäviä ?

- Ei se nyt taida ihan korvaavilla tehtävillä  mennä. Annan sulle  yhden kirjan nimen. Hae se korkeakoulukirjastosta ja lue. Ilmoittaudu sitten  tenttiin. Saadaan  tuo homma liikkeelle. Katsotaan sitten niitä tehtäviä sen jälkeen, kun ensin laitetaan alulle  tämä juttu.

- Millä vehkeellä sinä nyt sitten ajat ?

- Sillä samalla  autolla. Otin pois koko kennon ja laskin kaasut ja nesteet pois. Tulppasin putket  puutapilla umpeen. Haastan maahantuojan oikeuteen. Mitähän tämmöinen menetetty  opiskeluvuosi  on  rahassa. Ne saa tämän kyllä korvata.

Paha sitä on ihan  rahassa arvioida, sanoin  nuorelle miehelle.  Riippuu siitä missä kohtaa ihmiseloa se menetetty vuosi on. Tuossa sinun iässäsi se on kyllä kaikkein arvokkain, joten kannattaa  hinnoitella se  ihan tappiin.

Lomaa

Riiviöt  lähtivät etäopiskeluun. 

He tulevat vasta tiistaina takaisin, mutta minä olen silloin Helsingissä. Minä tapaan  asiakaat vasta  keskiviikkona. Minulla on siis viisi päivää vapaata  kaikesta  työn orjuudesta ja tuskasta. Tämän ajan voi tehdä työtä iloisena ja innokkaana, kaikista ahdistuksista  vapaana.

Heillä on siis etäopiskelupäiviä. Etäopiskelupäivä ..... kuusitoistavuotiaalle... Tuota voi  jo sano diskurssiksi. Keskiasteella on  opetuksellisia  diskursseja hyvin paljon. Minua naurattaa ajatus  tuonikäisestä veijarista, joka  aktiivisesti perjantaina ja maanantaina etsii tietoja annetuista asioista, tekee tehtäviä ja siistissä kunnossa  tuolokset palauttaa tiistaina. 

Uusi opetussuunnitelma  julistaa  kokeet ja oppitunnit  pannaan. Nyt kerättään  osaamispisteitä. Koska tahansa voi kenet tahansa näytön perusteella julistaa  jonkun kokonaisuuden osalta ( esim. 715 opetuksen läsnäolotuntia) osaajaksi ja valmiiksi  kaveriksi. Kunhan näytön antaa.

Huolenpitokeskustelu .... hah .... kaveri on iskenyt  toista opiskelijaa turpaan  puolen  koulun silmien edessä ja sitä ennen kiusannut tätä yläasteella kolme vuotta ja  toisella asteella vuoden. Asia etenee huolenpitokeskusteluun, jossa  syyllisen  ja  hänen huoltajiensa (esim . isäpuolen uusi tyttöystävä) kanssa käydään  huolenpitokeskustelu, jossa ollaan tästä riiviöstä huolissaan.

No, onneksi meillä on  huolenpitokeskusteluakin rankempi aste. Se on kuulemismenettely


"Kun Saatana, maailma ja omat ajatukset käyvät ahdistamaan, pitää hankkiutua hyvän oluen, musiikin ja seuran pariin."

 -Luther-

On siis  ehkä lähdettävä sinne, minne  muutkin näinä päivinä suunnistavat. On  lähdettävä täysinäisiin juniin  ja maalikyliin.

Huomenna

Huomenna tulee 500 vierasta. Poliisi hyväksyi turvallisuussuunnitelman melkein sellaisenaan. Vieraat voivat nyt tulla ja viihtyä ja riehakoida vapaasti.

Poliisi halusi kuitenkin  puuttua  liikenteenohjaukseen. Annoin listan ohjaajista  turvallisuussuunnitelman  liitteenä. Kävi ilmi, että  osa opiskelijoista  on jo aikaisemmin tehnyt tuttavuutta poliisin kanssa sen verran, että liikenteenohjaajaksi piti äkkiä saada  muutama uusi kasvo. Sellainen,  joiden taustat ovat vähän  puhtoisemmat.

Osa liikenteenohjaajista  oli vilpittömän hämmästynyt siitä, kun  poliisi oli heidät hyväksynyt  mutta kaverin  jättäneet hyväksymättä. Osa selvästi  oli närkästynyt

No, lehtori itse  pääsi puhtain paperein  tästä läpi. Huomenna olen oikeutettu  ohjailemaan  liikennevirtoja mieleni mukaan.  Taidan kuitenkin seurailla taustalla ja katsella päältä. Seurailen  tarkasti niiden tekemisiä, jotka eivät  poliisin seulaa läpäisseet.

Sopiva raha

Punaisen Ristin rouvat keräsivät marketin eteisessä rahaa. Ajattelin, että se liittyy jotenkin pakolaisiin ja maailman tilanteeseen. Annoin sen, mitä  sopivaksi katsoin. Raha tallentui punaiseen lippaaseen.

Myöhemmin sitten tajusin, että on NÄLKÄPÄIVÄ , ja että se keräys liittyi siihen. No, ei se olisi minun  osallistumiseeni  mitenkään vaikuttanut. Olisin kumminkin  ehkä säädellyt  määrää japohtinut sitä.

Sopiva  almu.

Siinäpä  pohdinnan aihe. Meille, jotka nuoruudessamme  opimme antamaan kirkon kolehtiin, asia  on tavallaan tuttu. Kun kuulutettiin, että uhrilahja menee Dinguintian leprakodin peruskorjausrahastoon, annettiin pennejä ja  kymmenpennisiä ja markkoja, niin että niistä sovelias  humpsaus syntyi kun ne kolehtihaaviin pudotti.

Jos taas kuulutettiin, että kolehtia kerätään oman seurakunnan vähävaraisten jouluiloa kartuttamaan, oli soveliasta katsoa  viidenmarkan  seteli pion pohjaan. Lompakkoa ei näkyvästi kaivettu esille kirkossa. Sitä pidettiin moukkamaisena tekona.

Minä siis annoin soveliaan määrän Punaiselle Ristille. Sotaveteraaneille  olen antanut enemmän, muille taas vähemmän. UNICEF on saanut kaikki  vanhat käyttökelpoiset vaatteet. Erityisen kiinnostavaa  olisi  tietää esim. se, miten UNICEF on pystynyt hyödyntämään avustustyössään  sen myrkynvihreän  ylioppilaspukuni, jonka vaimo " auttamisen innossa"  aikoinaan vaatehuoneesta lupaa kysymättä vei. Saattoi olla, että sen almun  filosofinen konteksti on vähän hatara.

Erään nälkäpäivän muistan erittäin hyvin. Selkämerellä sattui silloin paha veneilyonnettomuus, jossa tuttu mies ja monta hänen hastaan hukkui. Sellaisessa tilanteessa auttaminen on vaikeaa,  voisi sanoa, että  usein  melkein mahdotonta.

Epätoivoinen yritys

Huomenna AY -liike tekee saman jutun, jonka Jaakko Tepon  sankari tekee Hilman ja kravattisonni Laukkasen häissä: se pieraisee kostoksi.

Asia näyttää jäävän tuhnuksi.

On kylmää ja sataa. Viinaakin pitää massoille saada, joten  ALKO on kiinni perjantaina 11-13. Herrantettas sentään. Kuka siihen aikaan  viinakaupassa  vierailee ?  Kuka on nyt se kansanosa, johon  tämä  pikkupieru osuu ?

SOK tavaratalo kertoi minulle kauniin neitokaisen suulla, että lehtorin ei ehkä huomenna kannata tulla kauppaan klo 11 -13, sillä silloin meillä  on  pari kassaa vähemmän toiminnassa ja kassalla saattaa joutua jonottamaan  muutaman minuutin. Minä hymyilin ja sanoin, että ei haittaa. Minun nuoruudessani  jouduin  usein odottamaan   porsaankyljyksiä jopa 8 kuukautta. Sen verran siihen menee kun sika kasvaa lahti-ikään

Minä ainakin olen  huomenna töissä. OAJ :n isäaurinkoinenkin  on ollut hiljaa ja tässä korttiringissä moni muukin  AY - pomo  sanoo " sökö". Pojilla on aika onnettomat persekortit ja viimeisen viikon aikana pintaan  on kääntynyt hempulia ja  ikävän näköistä hyppysuoraa. Väriä ei näy kuin  pomojen  punoittavissa niskoissa.

Pennut piti lähettää kotiin. Eivät pääse enää huomenna , kun junat ja bussit takkuilevat, eikä me otettu sitä riskiä, että lauma 16 vuotta vanhoja  sähkötupakka- kokeilijoita  jäisi viikonlopuksi asuntolaan ilman ruokahuoltoa ja valvontaa.

Huomenna on siis  hieno ja rauhallinen  työpäivä. Upeaa. Hienoa AY- liike.

 Keep on rolling !!!

Satakuntalaisuudesta

Anonyymi  oli yöllä kommentoinut raikkaasti satakuntalaisuutta. Kovasti ohueksi ja pintapuoliseksi  oli kumminkin luonnehdinta  jäänyt. Joudumme    ehkä häntä vähän laajemmin asiasta  valistamaan. Sen teemme tietenkin satakuntalaisen  jäyhästi ja vastenmielisesti, kolmois hämäyksen ja kruusailun maustamana.

Nythän on nimittäin niin, että satakuntalaisuutta  ei enää puhtaana ole Satakunnassa. Puhdas satakuntalaisuus siirrettiin  pakkosiirrolla Teljästä ja  Raumalta  Helsinkiin 1550. Siellä satakuntalaisuus on säilynyt puhtaimmillaan. Täällä  "vanhassa  paikkaa" , länsirannikolla on nähtävissä ja koettavissa ainoastaan  heikkoja signaaleja  menneisyydestä. Anonyymin kannattaisi keskittää analyysinsä  siis pääkaupunkiseudulle.

Toinen  vähän harhainen satakuntalaisuuden  käsityskimppu esiintyy Antti Tuurin  romaaneissa. Lähes joka romaaniin Tuuri on saanut mahdutetuksi jonkun satakuntalaisen  kusipään, joka  pudottelee  kanssasiirtolaisia New Yorkissa  rakennustellingeiltä,   rääkkää punavankeja kapina - aikaisilla vankileireillä, höynäyttää  Uutta Jerusalemia perustamaan lähteviä pohjalaisia taikka  kieltäytyy ostamasta   mattoja rehellisiltä pohjalaisilta  mattokauppiailta.

Totuus lienee se, että Antti Tuuri on joskus nuoruudessaan saanut rukkaset joltakin satakuntalaiselta osakuntaneidiltä. Kovasti epäillään, että  kyse olisi  Huittisten flikasta. Siellä päin Satakuntaa on aina oltu kovasti tarkeitä ja isosia.

Satakuntalaisista lahkoista en tiedä. Rukoilevaisuus liike  syntyi Kalannissa, kun heinäpellolla ollessa tuli ihan  hirmuinen ukonilman ja Liisa Eerikintytär  ei uskonut se ihan tavallista  präiskytystä olevan, vaan  merkki jostain suuremmasta. No, oli miten oli, varsinaisuomalaisten juttu se joka tapauksessa oli.

Muita  suuria lahkolaisuuksia ei lähitienoilla  juuri ole ollut. Oulun Korpelalaisuus on kaukana, Lestadiolaiset vielä kauempana, Zwingliläisyys ja Herhuntilaisuus erittäin kaukana. Pohjalaisia joukkoja on  kovasti aina ollut liikkeellä lahkoina mm. Antti Tuurin kirjoissa, mutta   kokoon ovat nekin  kuivuneet.

Kartanolaisuus on tietenkin  eräs tämmöinen Satakuntalainen omituisuus, joka, hassua kyllä, on vaikuttanut tuolla Huittisten  puolella, missä  miehillä on ollut hassu leima iät ja ajat ja jossa  naiset eivät ole ymmärtäneet ehkä höveleitä olla pohjalaisille kosimamiehille.

No, minä olen onneksi  vain puoliksi satakuntalainen, joten  häpeä on vain puolittainen kaikesta tästä.

 Ensi kesänä Anonyymi voisi   vierailla  Harjavallan seudulla. Siellä on  tulevana kesänä paljon ei - satakuntalaisia liikkeellä. Etenkin  Satalinnan lähellä , joen toisella puolella. Yritämme tietenkin nopeasti heidät satakuntalaistaa. Anonyymi  voisi poiketa myös Harjavallassa Maahengen Temppelissä katsomassa, millaisia harrastuksia  yläluokan  satakuntalaisilla on ollut.

Kiitos virkistävästä kommentista. Antoisaa huomista mielenosoituspäivää anonyymille.!

Jumalan työ

Olin opintomatkalla nuorison kanssa. Sellainen on hyvin opettavaista. Ihmisluonteesta voi oppia uusia piirteitä, mutta ennen kaikkea  kielellisesti voi virkistäytyä ja riemuita.

Kantatiellä oli kalevalalainen  pikiyhtiö tasoittamassa seurueemme tietä. Liikennevalot loistivat punaista. Nuoret miehet eivät linja-autossa semmoisesta pitäneet. Vaaleahiuksinen kaunotar oli kuitenkin järkähtämätön ja piti meille punaista valoa  melkein 10 minuuttia.

Kun ohitimme valkyrian,  eräs opiskelija huusi  bussissa suureen ääneen :

" Klitoris" !

Kohta ohitimme itse pikipojat. Silloin bussissa kuului kannustushuuto :

" Eläköön, teette Jumalan työtä " !

Minä istuin ja mietin,  miten ihmeessä minä olen joutunut tähän näytelmään mukaan. Tunsin oloni epätodelliseksi. Kysyin itsekseni Jumalalta, entä minä,...

Enkö minäkin tee  Jumalan työtä ?

Jumala ei minulle  siinä linja-autossa vastannut mitään. En minä hänelle siitä loukkaantunut. Monta kertaa hän on vastannut kyselyihini jälkeen päin, viiveellä ja täytyy myöntää, joskus vähän " kierteellä" . Sen ymmärsin kuitenkin, että Jumala ei ole minua hylännyt. Ei hän muuten laittaisi tämmöisiä pieniä episodeja tielleni.

Retken päätyttyä  kiitin herroja  verbaalista  riehakkuudesta. Sanoin erityisesti iloitsevani siitä, että  minun käsitykseni mukaan  tämä oli yhteisistä reissuistamme viimeinen ja vasta edes myös muut lehtorit voivat  nauttia  herrojen seurasta.

Bussikuski kiitti minua ja sanoi nyt tietävänsä, miltä tuntui jatkosodassa  ambulanssibussien kuljettajista Tali Ihantala - Lappeenranta reitillä.

Satakunnan kansa

Satakunnan kansan  valokuvaaja  on ikuistanut  oman heimoni jäseniä Satalinnan keuhkotautiparantolan  pihalla. Valokuva ei siis ole  minun, Kaikki oikeuden kuvaan ovat  lehdellä. Kiitän nöyrimmin  aviisia lainasta.

Kuten  kuvasta näette, tällä kertaa ei  maakunta tyynnä kynnä aurallansa maata isien. Tällä kertaa satakuntalainen   sisu on kuohahtanut  yli äyräiden niin  kuin  kankaanpääläinen sahti  Juhantalon Kaukon  karjakeittiössä.

Ja, kyllä, totta se on. Kun kuvaa katsoo tarkemmin, kukapa työnantaja ei  ottaisi  kuvassa  esiintyviä  ihmisä töihin sata kertaa ennemmin kuin  kielitaidotonta maahanmuuttajaa. Kuvassa olevat herrat herättävät heti  luottamusta, empatiaa ja rakkautta. Kaunis on maakuntamme ja kaunista on sen heimo, joka ikiaikaisesti on  ollut  kansainvälisten merireittien  äärellä imemässä  vaikutteita ja autolautan halpaa rommia.

Oikealla oleva  nuori nainen edustaa  oivallista miniäainesta.Tuonkaltaisen työihmisen voi laittaa koska tahansa  kakkotaikinaa alustamaan aamukuudelta  ja  herännäisjuhlien talkoporukkaan ohrankryynivelliä keittämään.

Apropoo, muuten, keuhkotautiparantolan  yksi seinä oli aikoinaan täynnä semmoisia huoneita, joissa ei ollut ulkoseinää ollenkaan. Tuperkelin riivaamat makasivat  ulkoilmassa  avonaisissa huoneissa. Oltiin nimittäin sitä mieltä, että  satakuntalaisen  mäntykankaan terveellinen ilma parantaa taudin  tuossa tuokiossa.  Jostain syystä kävi sitten  niin, että Harjavaltaan tullut Rikkihappo oy   hävitti tehtaan ympäriltä laajoilta alueilta  mäntymetsät ja aliskasvillisuuden. Tanssipaikka VALTATIE 2  kärsi siitä eniten, sillä aluskasvillisuuden puuttuessa nuoriso ei voinut kätkeä  viinipullojaan mihinkään, eikä harrastaa geeninvaihtoa.

Rikkihapon tulo hävitti kuitenkin  tuberkuloosin  täydellisesti. Mäntymetsä  oli huono arvaus. Kemianteollisuus oli ratkaisu kansantaudin  hävittämiseen ja sitä kautta pakolaisten auttamiseen. Tyhjän Satalinnan  kanssa onkin tuskailtu pitkään.

Mutta palataan kuvaan ja  kuvassa  oleviin ihannevävyihin. Huomaatte, miten  tukevassa kunnossa oleva  satakuntalainen  mieshenkilö halailee  toveriaan rennosti ja  keskieurooppalaisesti. Hänellä on mannermaiseen tyyliin savuke  kadessään. Hänen kosketuksestaan voi aistia  upeaa metroseksuaalisuutta , avarakatseisuutta  ja  kansainvälisyyttä. Nämä miehet lukevat vapaa-aikoina Schilleriä ja Goethea. Nämä miehet osaavat  " Die fahne hoch" runon ulkoa vaikka unissaan. He tietävät, että se tarkoittaa  " Lippu korkealla"  - housut puolitangossa.

Taidan minä  anoa turvapaikkaa Kainuusta ja muuttaa nimeni  Moilaseksi.


Ps.

 Kauko Juhantalo on muuten helkkarin hyvä sahdintekijä. Hänen äitinsä oli se, joka Kaukon  opetti tähän jaloon taitoon.

Antiokian vieraat

Aamun tunnussana kertoo meille Antiokian tapahtumista

" And if Russian pilots carried out airstrikes, administration officials say, the choice of targets might further aggravate the growing chaos. Russian strikes on Islamic State militants could interfere with, or at least complicate, the air operations that the United States-led coalition is already conducting in Syria against the group. But if Russia targets rebel groups that are opposed to Mr. Assad, they might be striking some of the moderate Syrian fighters who have been trained by the C.I.A. and the Pentagon." ( The New York Times)

Ja huonosti minä muutenkin nukuin viime yönä. Lähden  nuorison kanssa  koneita päristelemään. Nämä ovat kaikki rauhankoneita ja soveltumattomia kanssaihmisen  tappamiseen. Sikäli mieleni on rauhallinen ja tyyni

Venäjä ei ota vastaan pakolaisia ......

Venäjä ottaa  itselleen pakolaisten  alueet.

"  Venäjä on viime päivinä lähettänyt Syyriaan kaksi maihinnousualusta, lisää lentokoneita sekä pienen määrän merivoimien jalkaväkeä, kertovat uutistoimisto Reutersin nimettöminä esiintyvät yhdysvaltalaislähteet.

Reutersille puhuneiden virkamiesten mukaan Venäjä lisää sotilaallista valtaansa Syyriassa, mutta maan aikeet ovat vielä epäselvät." 

Ukraina saattaa  lopulta pelastua. 

Kypros ja Syyria saattavat  olla  kiinnostavampia  Putinin kannalta. Elämme mielenkiintoisia  aikoja. Venäjän pakotteet länsimaita kohtaan tulevatkin ihmismassoina. Luulen, että Kremlissä on katsottu kovasti viime viikkojen uutisia. Nyt  näyttää siltä, että he aloittavat   seuraavan shakkipelinsä. Sivustahyökkäys länsimaihin  on  lähettien  avulla jo käynnissä. Kohta tornitetaan.