Tätä taulua kauppasi taiteilija itse. Signeerauksen perusteella tunnistin kaveri. Opiskeltiin samassa oppilaitoksessa 40 vuotta sitten. Eikä ole sen jälkeen nähty toisiamme. Vaimo meinasi hiiltyä. Monen moista juttu muistui mieliimme. Aika monessa jutussa oltiin menossa ja tulossa jonnekin . Taiteilija muisteli minulla olleen kiikarissa siihen aikaa rikkaan naulatehtailijan ainoa tytär. Minä kielsin ehdottomasti ja sanoin että ei pidä paikkaansa. Se oli kumitehtailijan tytär.
Taiteilijalla oli alkamassa 4 taiteilijan yhteinen taidehuutokauppa. Minä huusin tämän akvarelli- vesivärityön pohjahinnan ja taiteilija löi välittämästi kiinni. Käsitin,että kellään muulla ei ollut mahdollisuuksia.
Seuraavassa myymälässä ostin lankoja
Langat olivat normaalia kalliimpia, koska ne oli käsin värjätty jossain Ylä-Savon peräkylällä saunan padassa ja koska myyjäneitokainen oli kaunis ja myyvä. Sanoin neidolle, että meillä vaimo hoitaa ojan kaivuut ja muut raskaat työt, minä kudon puikoilla ja harrastan taidetta.
Vaimo oli ihan valmis jo kotimatkalle. Sanoin hänelle, että kudon tyttären pojalle kaulaliinan. Hän moitti edelleen lankojen kalleutta ja arveli ihan oikein, että neitokaine oli minut lumonnut Ylä-Savo - jutuillaan
Seuraavaksi pysähdyimme huutokauppaan. Siitä tilaisuudesta ei ole yhtään valokuvaa. Emme nimittäin osaneet mitään. Huutokauppa yleisöstä olisi saanut montakin hyvää kuvaa. Laki yksityisyyden suojasta olis kuitenkin pahasti rajoittanut sitä hommaa. Huutokauppa yleisö oli ylipainoista Timo Soinin laumaa. Lauantai päivä oli kallistumassa klo 13 iltapäivän puolelle. Yleisön joukossa kulkiessaan saattoi vuoron perään erottaa sekä vanhan viinan hajua, että myös ihan tuoreen viinan kutkuttavaa aromia. Huutaminenkin oli reipasta ja innokasta. Tavara tuli hintoihinsa.
Hauska oli kotinkin tulla. Tuomiset kun olivat uusia ja unikkeja, olo oli turvallinen. Nyt puikot esiin ja maisemaa ihailemaan
Huolisin kyllä molemmat! En ole itsevärjättyä moniväristä lankaa tiennyt olevankaan, mitenköhän lie tehty...
VastaaPoista