Viikonloppu on edessä. Olisi mukava syödä jotain hyvää. Ja hyvää tulee vain marinoimalla. Raakaa lihaa uuniin laittamalla tulee syötävää evästä, marinoimalla herkkua.
Marinointi periaatteessa tulle alkusanasta marinus, merta varten.
Purjelaivakautena tuore liha säilyi merimatkoilla aika huonosti. Niinpä asia ratkaistiin ottamalla mukaan eläviä teuraseläimiä. Toinen tapa oli kiskoa iso lihamöykky mastoon, jossa se säilyi viileissä tuulissa kärpäsiltä turvassa.
Englantilaiset laivanvarustajat kehittelivät 1800 - luvulla erityisiä liemiä, joissa liha säilyi monta kuukautta. Kokin ei tarvinnut kiivetä joka päivä mastoon hakemaan päivän annosta.
Näitä liemiä on sittemmin ruvettu kutsumaan marinadeiksi.
Sittemmin on ryhdytty kutsumaan marinoitumiseksi myös sitä prosessissa, jossa ihmispoloinen sopeutuu ja säilyy uudessa ja hektisessä tilanteessa. Suuret ympärillämme olevat turvapaikanhakija-massat marinoivat juuri nyt meitä, kantaväestöä. Prosessi on pitkä ja herkullinen. Siirtokarjalaisen poikana tiedän sen hyvin.
Samalla tavoin auringonlaskun ammatin itselleen valinneet ( postimiehet) marinoituvat nyt, mutta paljon nopeammin. He uhkaavat, että eivät koskaan anna tätä kaikkea anteeksi postin nykyjohdolle. Minäpä kysyn, että entäs sitten ?
Vihassa on mukava marinoitua, mutta yhtä kaikki, auringonlaskun ala. Verkkokaupan paketit kuljettaa perille tavarakuriiri pakettiautollaan, sanoo päivää ja hymyilee. Kyljessä lukee DHL tai jotain muuta. kameran akku tulee kotiovelle Englannista 3 päivässä 4 eurolla.
On lopetettava tämä aamukirjoitu. Näyttää vahvasti siltä, että marinoidun kohta tässä omassa tuohtumuksessani.
Muistaakseni Veikko huovisella oli tarina nimeltään Pystyynmarinoitu nainen. Siinä Suomeen Afrikasta Suomeen tullutta opiskelijapoikaa alkoi vaivata koti-ikävä.
VastaaPoistaAivan erityiseti vaivasi kunnollisen ravinnon puute. Hankkiakseen raaka-ainetta hän tutustui paikalliseen naisopiskelijaan. Kannibaali alkoi tarjoilla syöttiläälleen erilaisia mausteita, liköörejä ym. saadakseen ulkofileisiin ja kyljyksiin erityisen hienon aromin. En muista, saattoiko hän projektin loppuun ja niin sanotusti kinneripuuhun asti, mutta kyllä tarina muistaakseni oli taattua Huovista. Y
Y- muistaa aika hyvin Huovisen tuotantoa ! Muistaakseni juttu oli Rasvamaksa- kokoelmassa.
VastaaPoistaJa, jos oikein muistelen, niin kyllä se suomi-neidon söi. Loppu taisi jotenkin niin mennä, että hyvää oli ja kotona Afrikassa vaihto-opiskelija valmistumisensa jälkeen piti tytöltä saamaansa villapaitaa päällään kun hän muisteli tyttöystävänsä ihanaa lihaa. Tässä tapauksessa lihaa ihan konkreettisessa merkityksessä.
Saatan muistaa väärin tuon lopun.