Taide

Jatkamme edellisen teeman  ja kirjoituksen inspiroimina eläinmaailman  asioista. Delfiinien lisäksi  ihmiskunta on saanut iloa myös muista  luontokappaleista, joita se on kesyttänyt, eli saattanut  itsensä kaltaiseksi ja  mukavasti käsiteltäväksi.

 Tässä taannoin  julkisuudessa esiteltiin itärajanpinnassa  asusteleva mieshenkilö, joka oli  ottanut kavereikseen karhuja. Niiden kanssa tämä sympaattinen  mies  harrasteli sitten  kaikkea mahdollista  karhun elämään kuuluvaa, mutta myös ihmisen  elämään kuuluvaa. Olipa esillä myös  videoleike, jossa eräs karhu, Juuso nimeltään, maalasi taidemaalauksia  pyöriskelemällä maalissa ja sen jälkeen  maalauskankaan päällä.

Juuso-karhun maalaukset ovat ihastuttaneet ympäri maailman, mutta kaikki eivät ole niistä tohkeissaan. Taiteilija Tiina Huhtinen-Siistonen protestoi karhutaidetta vastaan tässä taannoin sangen  mauttomalla tavalla matkimalla Juusoa luomistyössä.

Valkeakoskelainen Huhtinen-Siistonen julkaisi viime viikolla Facebookissa videon, jossa hän levittää kahdelle levylle maalia ja pyörii uimapuvussa maalausten päällä. Minuutin työn tuloksena ovat taideteokset ”Juuso-karhun uni I & II”.  Hintaa teoksilla on useita tuhansia.

Minusta tuntuu, että teosten korkea hinta johtuu siitä, että Juuson tekemä taide on kolahtanut tosi voimakkaasti taiteilija Huhtinen-Siistosen  mieleen ja sieluun. Tämän kokemuksen pakottamana hän on  joutunut käyttäytymään niin kuin on käyttäytynyt.

Taiteilijana hän näin käsittääkseni samalla  antaa suuren  tunnustuksen Juuso - karhulle taiteen synnyttämisestä, sillä eikö juuri taiteen yksi suurista  kriteereistä ole hätkähdyttäminen, kyseenalaistanimen ja kokijan pois tolalta saattaminen. Näin tämä ihmispoloinen itseasiassa  omalla käyttäytymisellään  johdattaa tämän todistelun  juuri tarkoitustaan  vastakkaiseen suuntaan.

Muutenkin taiteilijan  luomistyö on vain  kalpea aavistus Juuson  vastaavasta. Taiteilijan  uimapuku on valittu kovin konservatiivisesti ja  sen peittävyys on  tukahduttavan  laajaa. Samaa tukahduttavuutta on nähtävissä myös taiteilijan  ilmeessä ja asennossa. Taiteen tekemisestä puuttuu säkenöivyys, eroottisuus  ja  burleski.

Kuvaa katsoessa nolottaa.  Delfiinikin  olisi värimatolla poukkoillessaan saanut  ilmeikkäämpää jälkeä aikaan. Puhumattakaan  Reidar Särestöniemestä, joka tuon kaltaista sai aikaan pelkällä pensselillä ilman  itsensä tahrimista.

Veera, Delfi, Leevi ja Eevert

Olen  euforisena ja elämää nähneenä  riemuinut koko illan ja yön. Ihmisyhteisön kummallisuuksille ei näytä loppua näkyvän. SOTE - uudistus hinkkautuu hiljaa etennpäin. Maassa on  kymmeniätuhansia  turvapaikanhakijoita ja  satojatuhansia työttömiä.

Media on ottanut kuitenkin lemmikeikseen  muutaman  vedessä uivan nisäkkään. Media on  suoltanut koko vuorokauden kuvasarjoja, joiden dramaattisuus on samaa luokkaa, kuin että maan hallituksen  jäsen olisi salamurhattu taikka sota  naapurivaltiota vastaan syttynyt.

Puheenvuoro on annettu ihmisille, jotka ovat marginaalissa ja vieraantuneet elämästä.

Minä itse pidän  kauhistuttavana asiana  sitä, että noin iso meressä elävä  laji valjastetaan  ihmisen pälyiltäviksi  altaaseen. En ole heitä koskaan käynyt Tampereella katsomassa. Ei kiinnosta  sellainen sirkus. Minusta on hyvä, että delfiineistä päästiin eroon. Olisi  ollut ihan  siedettävä ajatus sekin, että ne olisi laskettu vapaaksi jonenkin Välimeren kolkkaan. Tietenkään ne eivät olisi  vankeuden jälkeen enää osanneet  saalistaa, eivätkä olisi hengissä pysyneet, mutta olisi se kuolema ollut  ainakin säädyllinen.

Kreikkalainen eläintarha kuulostaa yhtä mukavalta kuin irlantilainen  raittiusseura. Vähän siis ahdistavalta.

Miksi siis media on ryhtynyt  nostamaan tätä kummallista  siirto-operaatiota ykkös-uutisekseen? Ilmeisesti  siksi, että parempaakaan ei ole. Ilmeisesti siksi, että lehdistön ja Yleisradion piirissä on havaittu  tiedonvälityksen muuttuminen ja oma marginaalinen rooli siinä. ALMA-MEDIA on tietenkin aina harrastanut tätä. Suuri kummastelun  aihe on Yleisradion  kiinnostus tämän luokan  tapahtumaan.

Delfineillä on siis söpöt ihmismäiset nimet. Samaan aikaan  suuret massat antavat lapsilleen koirien ja kissojen nimiä, sikälis kun eivät  löydä sopivaa julkkista tai räppäriä lapsensa nimen esikuvaksi. Ilmiö on tietenkin ikiaikainen. Ilmari Kianto kirjoitti jo  asiasta aikoinaan seikkaperäisesti.

No, ensi vuonna Suomeen saadaan oikeita Panda-karhuja  15 vuoden  vuokrasopimuksella. Mahtaako tuo eteläpohjalainen pikkukaupunki  tajuta, minkälaisen härdellin se saa aikaan. On puhuttu 15 hoitajan tuomisesta Kiinasta.. Minua kiinnostaa se, kuinka monta kymmentä vartijaa ja turvamiestä sellainen toiminta työllistää ?

Osuuskaupan tytölle

Paneuduimme nuorten miesten kanssa tässä taannoin kulttuuriin oleellisesti liittyvän luovuuden käsitteeseen.  Mopo-ikäisen nuoren miehen käyntiin saattaminen vaatii kuitenkin lähes aina jonkin sortin  esiharjoituksen, jolla vireystasoa nostetaan. Ilmiö on sama, kun metsälle lähdettäessä  annetaan pystykorva- koiran haistaa haulikonpiippua.

Tämän  kertainen virtaharjoitus oli runon kirjoittaminen. Runo piti  otsikoida ja osoittaa Osuuskaupan tytölle.

Harjoitus tarjosi  runsain määrin iloa ja raikasta  arkilyrikkaa  käyttöömme. Erityisen iloinen olen siitä, että niin monet kirjoittajat osasivat spontaanisti purkaa sisimpänsä tuntoja ja jakaa meille  kielen sulosointuja.

 Kirjallisuuden opiskelijana perehdyin omaksi ilokseni myös  sisältötulkintaan siinä määrin kuin runousopin alkeet  ja kirjallisuustieteen perusopinnot  minulle  taitoa ja intoa siihen antavat.

Kirjoittajat laittavat suuren painon palveluammateissa toimivan  henkilöstön  pukeutumiselle  ja  huolitellulle  minuudelle. Olevainen on usein kirjoittajien  metaforana sille, että  lihan pitää olla tuoretta ja  kahvi  väkevää

” HIUKSESI OVAT KUIN ELOVEENA PAKETISTA

HUULESI OVAT KAAREVAT KUIN LENKKIMAKKARA

JA RINTASI OVAT PYÖREÄT KUIN KALKKUNAN

 RINTAPAISTI.”

” SINISESSÄ ESSUSSA HYMYILIT MINULLE”

 

Kirjoittajat käyttävät runsaasti aikaa ja sanoja  sille, että he korostavat kohdehenkilön ominaisuuksia  luontokokemuksien  avulla. Aurinko ja uusi päivä vuorottelevat jäävuorien kanssa.  Jörölle opiskelijalle  ei aina ole  luonteenomaista se, että hän  ammentaa  kaukaisia  mielikuvia  läheisten asioiden tulkiksi.

” SILMÄSI LOISTAA LÄMPÖÄ LAILLA AURINGON

HYMYSI ANTAA PÄIVÄÄN UUDEN VALON

LÄMPÖSI HUOKUU ULOSPÄIN SULATTAEN JÄÄVUOREN”

Usein laulaja runossaan törmää kuitenkin epätoivoon ja hallitsemattomaan kaihoon. Epäilemättä tässäkin säkeistössä suolan merkitys on jotain salattua ja meille käsittämätöntä.  Kirjoittaja haluaa viimeisessä säkeessä jättää kuitenkin toivon vielä elämään.

” SUOLASTAKIN LEIVÄN PÄÄLLE TAHTOISIN

MITÄS MUUTA SULLE MAHTAISIN, OI

KULTAKUTRI”

 

Ilahduttavaa oli se, että   monessa paperissa tehtävänanto avasi freudilaiset luukut ammoisen auki. Kuluneet metaforat avautuivat   tässä vihreässä bonus-maailmassa raikkaina ja reippaina. Kirjoittajan hahmo siirtää monessa säkeessä aloitteen palveluhenkilökunnan  vastuulle ja  käy verbaalista keskustelua ja houkuttelee lukijan  mukaansa uskaliaaseen  maailmaan, joka muuttaa  kohteen keskeiset toiminnot päinvastaiseksi; ostaminen muuttuu  antamiseksi

” ONKO TÄNÄÄN HALPAA LIHAA TARJOLLA

MUNIA VOISIN MYÖS OSTAA

JA ILLALLA NE PANNULLA PAISTAA ”

Ja viimein yltyy viimeisessä säkeistössä uudeksi tarinaksi

 

 ” HALUAISITKO SINÄKIN MAISTAA ? ”

 

Harjoituksen riemukkuus kulminoituu ehkä parhaiten seuraavan kirjoittajan  eleettömään ja  pelkistettyyn  muotokieleen.

” KUULEPPAS TYTTÖ, KERROPPAS MINULLE

MISSÄ HYLLYSSÄ ON SAAPAAT SULLA”

Lukija ei voi kuin ihastella.  Hätäinen tulkinta ilman muuta rajoittuu siihen  seikkaan, että osuuskaupassa on vielä maatalousosasto, jossa myydään kumisaappaita. Kysyjä voi  viitata  myös mahdolliseen tulevaan  parisuhteeseen, jossa on tärkeää selviytyä  arkipäivän pienistä ongelmista. Kumisaappaiden paikka voi olla kynnyskysymys.

Kysyjä voi tietenkin miettiä myös kumisaappaiden metaforailmiötä ja  vihjailevasti näin  lähestyä palveluhenkilöä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vietiin kuokka hommiin

Aamun opetus oli piristävää ja monipuolista. Katsottiin nuorten miesten kanssa  ensin  videolta miten ei pidä  touhuta ja sitten mentiin touhuamaan  niin kuin pitää touhuta. Laitettiin Ville hyttiin ja laskettiin rampit alas.

 

Kun katsojia on  tarpeeksi ja  alla kuusitoista tonnia rautaa, suurinkin hulivili hetkeksi hiljenee.  Kobelco nousi sentin tarkkuudella oikeaan kohtaan.  Ritilä hetken  natisi, mutta asettui sekin  sitten taakkansa alle hiljaiseksi.  Sidottiin miehissä  kuokka  paikoilleen.

 

Lopuksi sitten mitattiin huolellisesti kuorman korkeus.

 

 

 

 



George Suttner

Ihmisen mieltä kaivelevat usein  pienet asiat. Kaivelu-kokemus  on   hyvin subjektiivinen ja merkittävä. Ulkopuolisen on sellaista  hankala käsittää. Joku on mielestään menettänyt kokonaisen  kesän turhien asioiden murehtimiseen. Toinen on taas hukannut  sateenvarjon, joka oli edesmenneen sukulaisen lahjoittama. Joku kolmas on maannut  sunnuntaipäivän julmetussa krapulassa.

Minä olen  menettänyt luultavasti iäksi yhden Suttnerin. Keväällä  hänen maalauksensa " Vasen" , siis maljakko, vaasi, oli myynnissä Bukowskin taidehuutokaupassa. Olin saita ja kitsas  ja annoin  periksi juuri ratkaisevalla hetkellä. Hintakin jäi  sangen  alhaiseksi. Tein kuitenkin päätöksen, joka  oli peruuttamaton.

Nyt tuo maalaus on sitten  jonkun toisen seinällä. Maalaus ei ole  erityisen  merkittävä Suttnerin töiden joukossa. Maalaus ei ole erityisen  suurikaan ja sen kehyksissä on kulumaa.  Yhtä kaikki, tuo maalaus kiehtoi minua keväällä salaperäisesti ja kiehtoo edelleen. Koko loppuelämäni joudun nyt elämään muistoissani.

Voin etsiä korviketta tuhansien taulujen joukosta. Tulen ehkä löytämään jotain  yhtä mukavaa, mutta  lopullinen ratkaisu voi olla vain unohtaminen tai asian kanssa eläminen

Elokuu

On ehkä sittenkin katsottava  vähän urheilua. Mikko Ilonen  nimittäin aloittaa kavereittensa  kanssa  urheilusuorituksensa lähipäivinä kaupungissa, joka  on paremmin tullut tunnetuksi  suomalaisten rillumarei- iskelmien merimies-taivaana. Työpaikalla  tietysti joutuu tulevan viikon puolustamaan  lajin mukana oloa ja  selittämään ihmisille urheilun filosofista olemusta.

En katso muuten urheilua. En sekaannu ruokapöytäkeskusteluissa hikipisaroiden ja tuskanirvistysten  arviointiin.

Vain  yksi poikkeus  tähän  lupaukseen on syytä kertoa.

Katsoin  Beach Volley - ottelua, jossa  niukoissa vaatekappaleissa urheilleet  italialaiset nuoret naiset päihittivät huomattavan peittävästi pukeutuneet egyptiläiset  kilpasisarensa. Egyptiläisillä oli pitkät  mustat housut, pitkähihaiset  mustat paidat, turkoosit  toppi-asusteet paitojen päällä ja toisella  joukkueen jäsenellä oli lisäksi musta päähuivi.

Egyptiläiset hävisivät. Kumma juttu. Heillä pitäisi sitä hiekkaa oleman koko maa täynnä. Vain Niilin laakso on hedelmällistä mustaa multaa, mikäli Vanhaa Testamenttia on uskominen. Mutta niin vain tyttäret hävisivät. En osannut sanoa, oliko syy pelitaidoissa, vai hikisissä asusteissa.

Merkillinen laji ja merkillinen kontrasti kuitenkin  syntyi peliä seuratessa.

On siis meneillään kansallisvaltioiden  epätoivoinen  rypistys omien tunnusmerkkien ja lippujen suojaamana. On taas meneillään simuloitu  kansojen välinen  sota, jossa Luojan kiitos, tällä kertaan ei satu kovin montaa kuoleman tapausta. Mitalit lasketaan lopuksi valtioiden  laareihin kuuluvaksi. Onnistujat  vastaanotetaan samankaltaisin juhlallisuuksin kuin Paasikivi hänen palatessaan Moskovasta.

Jos nyt sattuisi käymään niin, että  Suomi saavuttaisi  muutaman kultaisen mitalin ja sen jälkeen jonkun käsittämättömän syy-seuraus - suhteen avulla lähtisi lumipallo-efektin tapainen kehitys liikkeelle, joka kehitys poistaisi  maamme   valtionvelan kolmessa vuodessa, otan tietenkin ilkeät sanani takaisin.

Ja lopuksi. Kisojen olisi  syytä loppua siksikin, että Yleisradio  voisi jälleen  lähettää monipuolisia  dekkari- ja poliisisarjoja kakkosella. Vaimoni katsoo niitä mielellään. Se ohjelma aika on ollut  kirjoittajalle viikoittain mitä suurinta juhlaa, sillä nämä ohjelmat  ovat  mahdollistaneet monen kaltaisen  omaehtoisen  harrastustoiminnan ohjauksesta vapaana.

Niinpä ......

Edellisen  postauksen  kuvassa esiintynyt  henkilö oli kuulemma puristellut naisten pyllyjä. Se tekee kipeää, ymmärrän niin. Tissejäkään ei pidä  puristella, sillä siitäkin voi saada  ulkoruokintaa ja  ovensuupenkillä nukkumista.

En lähde tämän enempää avautumaan asiasta.

Aihepiiriä voisi tarjota kuitenkin jollekin suurinumeroiselle  TV- kanavalle. Siellähän alkaa kuulemma kohta reality-sarja, jossa esitellään Suomen surkeimpia timpureita. Lukijat voivat vähäisellä analogialla kehitellä  asiasta mielessään uuden sarjan.

Tasapuolisuuden vuoksi pitänee ehdottaa myös,  että omasta ammattiryhmästäni saisi  ainakin yhtä herkullisen  televisio - spektaakkelin.  Paljon hyviä  pedakoomikko - tarjokkaita löytyy.

On lähdettävä kuitenkin koulutukseen. Kouluttajina  toimi kaksi naishenkilöä, joista toinen on erittäin räväkkä suustaan ja  toinen pärjäisi  koska tahansa valtakunnallisissa kauneuskilpailuissa. Yritän pitää näppini kurissa ja nauttia kaikesta siitä hunajasta, mitä iltapäivällä on odotettavissa.

Tuomiosunnuntain aikaa

Pitäisi taas aloittaa nuorison sivistäminen kohti aikuisuuden  portteja. Alkamassa on  viimeinen, tai  toiseksi viimeinen lukuvuosi.  Ihan kohta  yksikön johtaja kokoaa laumansa käskynjakoon. Pennut saapuvat vasta torstaina. Joukko näyttää sangen lupaavalta . Mukana ei ole ketään
toni väinö sebastian mäkäräistä. Ei myöskään yhtään nico c:llä kaveria.

On siis  olemassa sangen korkea ennustearvo sille, että he menestyvät opinnoissaan hyvin ja  löytävät paikkansa työelämässä. Toni - väinö - sebastian - kavereiden  suuri ongelma nimittäin on se, että etunimen antajat ovat usein  siirtäneet geeninsä ja kasvatustavoitteensa  nuoreen mieheen.

Mitro Repo on sinnitellyt työelämässä värikkäiden  otsikoiden saattelemana. Nyt hänet on saateltu  työelämästä työttömyyden pariin. Sellainen  lähentää pappissäätyä kansaan, luulisin. Lukijoiden on kuitenkin  syytä muistaa, samoin kuin Mitro Revonkin, että  pappeudesta  häntä ei ole erotettu, eikä oikein voidakaan  erottaa. Sen työnantajan palveluksessa hän on ja pysyy.

Minä menen kuuntelemaan  esimiehen  lukuvuoden avausta. Lukuvuosi ei  ole  synkronissa  kirkkovuoden, eikä tavallisen vuoden kanssa. Lukuvuoden  tuomiosunnuntai on nyt. Vasta toukokuussa lukuvuoden adventtia ja joulunodotusta juhlitaan.