Jatkamme edellisen teeman ja kirjoituksen inspiroimina eläinmaailman asioista. Delfiinien lisäksi ihmiskunta on saanut iloa myös muista luontokappaleista, joita se on kesyttänyt, eli saattanut itsensä kaltaiseksi ja mukavasti käsiteltäväksi.
Tässä taannoin julkisuudessa esiteltiin itärajanpinnassa asusteleva mieshenkilö, joka oli ottanut kavereikseen karhuja. Niiden kanssa tämä sympaattinen mies harrasteli sitten kaikkea mahdollista karhun elämään kuuluvaa, mutta myös ihmisen elämään kuuluvaa. Olipa esillä myös videoleike, jossa eräs karhu, Juuso nimeltään, maalasi taidemaalauksia pyöriskelemällä maalissa ja sen jälkeen maalauskankaan päällä.
Juuso-karhun maalaukset ovat ihastuttaneet ympäri maailman, mutta kaikki eivät ole niistä tohkeissaan. Taiteilija Tiina Huhtinen-Siistonen protestoi karhutaidetta vastaan tässä taannoin sangen mauttomalla tavalla matkimalla Juusoa luomistyössä.
Minusta tuntuu, että teosten korkea hinta johtuu siitä, että Juuson tekemä taide on kolahtanut tosi voimakkaasti taiteilija Huhtinen-Siistosen mieleen ja sieluun. Tämän kokemuksen pakottamana hän on joutunut käyttäytymään niin kuin on käyttäytynyt.
Taiteilijana hän näin käsittääkseni samalla antaa suuren tunnustuksen Juuso - karhulle taiteen synnyttämisestä, sillä eikö juuri taiteen yksi suurista kriteereistä ole hätkähdyttäminen, kyseenalaistanimen ja kokijan pois tolalta saattaminen. Näin tämä ihmispoloinen itseasiassa omalla käyttäytymisellään johdattaa tämän todistelun juuri tarkoitustaan vastakkaiseen suuntaan.
Muutenkin taiteilijan luomistyö on vain kalpea aavistus Juuson vastaavasta. Taiteilijan uimapuku on valittu kovin konservatiivisesti ja sen peittävyys on tukahduttavan laajaa. Samaa tukahduttavuutta on nähtävissä myös taiteilijan ilmeessä ja asennossa. Taiteen tekemisestä puuttuu säkenöivyys, eroottisuus ja burleski.
Kuvaa katsoessa nolottaa. Delfiinikin olisi värimatolla poukkoillessaan saanut ilmeikkäämpää jälkeä aikaan. Puhumattakaan Reidar Särestöniemestä, joka tuon kaltaista sai aikaan pelkällä pensselillä ilman itsensä tahrimista.
Minä näen Juuso-karhun taiteen lähinnä hauskana tapana saada avustuksia Suurpetokeskukselle. Ilmeisesti Huhtinen-Siistonen (joka ei näytä osaavan edes valita kahdesta sukunimestä) haluaisi rahat itselleen ja vielä viedä hunajatkin karhuilta. Kun se ei ole oikeata taidetta! Oikeita taiteilijoita ei arvosteta! On se niin väärin että karhuja arvostetaan ja niille kerätään hunajaa kun taiteilija ei saa töitään kaupaksi ja villikarhut käyvät mehiläistarhaajien pesillä ryöstelemässä!
VastaaPoista