Osuuskaupan tytölle

Paneuduimme nuorten miesten kanssa tässä taannoin kulttuuriin oleellisesti liittyvän luovuuden käsitteeseen.  Mopo-ikäisen nuoren miehen käyntiin saattaminen vaatii kuitenkin lähes aina jonkin sortin  esiharjoituksen, jolla vireystasoa nostetaan. Ilmiö on sama, kun metsälle lähdettäessä  annetaan pystykorva- koiran haistaa haulikonpiippua.

Tämän  kertainen virtaharjoitus oli runon kirjoittaminen. Runo piti  otsikoida ja osoittaa Osuuskaupan tytölle.

Harjoitus tarjosi  runsain määrin iloa ja raikasta  arkilyrikkaa  käyttöömme. Erityisen iloinen olen siitä, että niin monet kirjoittajat osasivat spontaanisti purkaa sisimpänsä tuntoja ja jakaa meille  kielen sulosointuja.

 Kirjallisuuden opiskelijana perehdyin omaksi ilokseni myös  sisältötulkintaan siinä määrin kuin runousopin alkeet  ja kirjallisuustieteen perusopinnot  minulle  taitoa ja intoa siihen antavat.

Kirjoittajat laittavat suuren painon palveluammateissa toimivan  henkilöstön  pukeutumiselle  ja  huolitellulle  minuudelle. Olevainen on usein kirjoittajien  metaforana sille, että  lihan pitää olla tuoretta ja  kahvi  väkevää

” HIUKSESI OVAT KUIN ELOVEENA PAKETISTA

HUULESI OVAT KAAREVAT KUIN LENKKIMAKKARA

JA RINTASI OVAT PYÖREÄT KUIN KALKKUNAN

 RINTAPAISTI.”

” SINISESSÄ ESSUSSA HYMYILIT MINULLE”

 

Kirjoittajat käyttävät runsaasti aikaa ja sanoja  sille, että he korostavat kohdehenkilön ominaisuuksia  luontokokemuksien  avulla. Aurinko ja uusi päivä vuorottelevat jäävuorien kanssa.  Jörölle opiskelijalle  ei aina ole  luonteenomaista se, että hän  ammentaa  kaukaisia  mielikuvia  läheisten asioiden tulkiksi.

” SILMÄSI LOISTAA LÄMPÖÄ LAILLA AURINGON

HYMYSI ANTAA PÄIVÄÄN UUDEN VALON

LÄMPÖSI HUOKUU ULOSPÄIN SULATTAEN JÄÄVUOREN”

Usein laulaja runossaan törmää kuitenkin epätoivoon ja hallitsemattomaan kaihoon. Epäilemättä tässäkin säkeistössä suolan merkitys on jotain salattua ja meille käsittämätöntä.  Kirjoittaja haluaa viimeisessä säkeessä jättää kuitenkin toivon vielä elämään.

” SUOLASTAKIN LEIVÄN PÄÄLLE TAHTOISIN

MITÄS MUUTA SULLE MAHTAISIN, OI

KULTAKUTRI”

 

Ilahduttavaa oli se, että   monessa paperissa tehtävänanto avasi freudilaiset luukut ammoisen auki. Kuluneet metaforat avautuivat   tässä vihreässä bonus-maailmassa raikkaina ja reippaina. Kirjoittajan hahmo siirtää monessa säkeessä aloitteen palveluhenkilökunnan  vastuulle ja  käy verbaalista keskustelua ja houkuttelee lukijan  mukaansa uskaliaaseen  maailmaan, joka muuttaa  kohteen keskeiset toiminnot päinvastaiseksi; ostaminen muuttuu  antamiseksi

” ONKO TÄNÄÄN HALPAA LIHAA TARJOLLA

MUNIA VOISIN MYÖS OSTAA

JA ILLALLA NE PANNULLA PAISTAA ”

Ja viimein yltyy viimeisessä säkeistössä uudeksi tarinaksi

 

 ” HALUAISITKO SINÄKIN MAISTAA ? ”

 

Harjoituksen riemukkuus kulminoituu ehkä parhaiten seuraavan kirjoittajan  eleettömään ja  pelkistettyyn  muotokieleen.

” KUULEPPAS TYTTÖ, KERROPPAS MINULLE

MISSÄ HYLLYSSÄ ON SAAPAAT SULLA”

Lukija ei voi kuin ihastella.  Hätäinen tulkinta ilman muuta rajoittuu siihen  seikkaan, että osuuskaupassa on vielä maatalousosasto, jossa myydään kumisaappaita. Kysyjä voi  viitata  myös mahdolliseen tulevaan  parisuhteeseen, jossa on tärkeää selviytyä  arkipäivän pienistä ongelmista. Kumisaappaiden paikka voi olla kynnyskysymys.

Kysyjä voi tietenkin miettiä myös kumisaappaiden metaforailmiötä ja  vihjailevasti näin  lähestyä palveluhenkilöä