Ihmisen mieltä kaivelevat usein pienet asiat. Kaivelu-kokemus on hyvin subjektiivinen ja merkittävä. Ulkopuolisen on sellaista hankala käsittää. Joku on mielestään menettänyt kokonaisen kesän turhien asioiden murehtimiseen. Toinen on taas hukannut sateenvarjon, joka oli edesmenneen sukulaisen lahjoittama. Joku kolmas on maannut sunnuntaipäivän julmetussa krapulassa.
Minä olen menettänyt luultavasti iäksi yhden Suttnerin. Keväällä hänen maalauksensa " Vasen" , siis maljakko, vaasi, oli myynnissä Bukowskin taidehuutokaupassa. Olin saita ja kitsas ja annoin periksi juuri ratkaisevalla hetkellä. Hintakin jäi sangen alhaiseksi. Tein kuitenkin päätöksen, joka oli peruuttamaton.
Nyt tuo maalaus on sitten jonkun toisen seinällä. Maalaus ei ole erityisen merkittävä Suttnerin töiden joukossa. Maalaus ei ole erityisen suurikaan ja sen kehyksissä on kulumaa. Yhtä kaikki, tuo maalaus kiehtoi minua keväällä salaperäisesti ja kiehtoo edelleen. Koko loppuelämäni joudun nyt elämään muistoissani.
Voin etsiä korviketta tuhansien taulujen joukosta. Tulen ehkä löytämään jotain yhtä mukavaa, mutta lopullinen ratkaisu voi olla vain unohtaminen tai asian kanssa eläminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti