Kaverit

Juttelin  päivällä ikäiseni  kaverin kanssa. Hän on myös opettaja. Hän oli saapunut juuri  kotimaahan pitkältä  ja nautinnolliselta  matkalta. Siksi ehkä puhuimme syvällisiä. Lukijahan  on varmasti itsekin huomannut sen asian, että kun lähtee kauas ja  kaukaa katsoo takaisin kotimaahan päin, saa vähän perspektiiviä.

No , me puhuimme Suomen koulutusjärjestelmästä. Hyvä meidän oli puhua. Molemmat olemme parin vuoden kuluttua eläkkeellä ja kaiken tämän ulottumattomissa.

Niin....

Tulimme siihen tulokseen, että se 100  mrd euroa, jonka verran olemme  velkaa ulkomaille, on hyvin pieni  murhe  tälle ja tuleville sukupolville. Suurempi murhe on se, että koulutusjärjestelmämme on murenemassa  kovaa vauhtia. Se  kehitys on alkanut   peruskouluista ja sen  tuloksia joudumme nyt  kärsimään ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikorkeakoulu- järjestelmä on  rokottanut  itsensä tuhoa vastaan ja se saattaa  säästyä osittain mullistuksilta.  Toisenasteen tilanne on kauheampi.

Mutta, kuten Saimi - mummuni  niin  upeasti aikoinaan itseään lohdutti: Maailmanloppu on tulossa, mutta onneksi  hän ei ole sitä enää näkemässä. No, minä ja ystäväni olimme vähän apealla mielellä sen vuoksi, että jos elon päiviä  riittää, me sen tuhon joudumme  näkemään.

Ja sitten asiaan. Blogissa  on  ollut hiljaista, joten muurahaispesään on saatava  vähän kuhinaa. On siis esitettävä arkiajattelun  tuloksia ja sekoiltava, kun ei näin keskellä viikkoa viitsi  itseään känniinkään juoda.

Syy  yksi

......on  epäilemättä  peruskoulun ja ammatillisen koulun  valtava himo integroida  kaikki  opiskelijat samoihin  opetusryhmiin ja  poistaa  tasokurssit. Riiviöt  kiusaavat  heikompia ja heikommat  muserretaan  maan rakoon.

Syy kaksi

on epäilemättä se, että ammatillisen koulutuksen johtoportaissa ja esikunnissa   päätöksiä tekevät  80  prosenttisesti naiset,  ja sellaiset naiset, jotka eivät  omaa  juurikaan opetuskokemusta. Pahiten tämä näkyy opetussuunnitelma -työskentelyssä. Sen lisäksi esikunnat  rakentavat  itseään  ja toteuttavat Parkinsonin kolmatta ja neljättä lakia  innokkaammin kuin varsinaista tehtäväänsä.

Parkinsonin kolmas laki: Ekspansio merkitsee monimutkaistumista, monimutkaistuminen haavoittuvuutta ja haavoittuvuus rappeutumista

Parkinsonin neljäs laki: Työntekijämäärä missä tahansa byrokratiassa pyrkii kasvamaan työmäärästä riippumatta, suorittavan työn tekijöiden määrä ei.

Syy kolme

Suorittavan työn kriisi automaation   puristuksessa on syntynyt  nopeasti ja ihmispoloinen ja ihmispoloisen jälkikasvu    ovat täysin kykenemättömiä  seuraamaan kehitystä ja työn vaatimuksia. Nuorisolle soveliaat  työt ovat katoamassa ja  olemassa oleviin töihin töytyy yhä vähemmän soveliaita  nuoria.  Alkoholisoituneita . superlihavia tupakoitsijoita koulutetaan lähihoitajiksi organisaatioihin, joita juuri nyt rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa

Postin lakko  on epätoivoinen  rypistys tätä kehitystä vastaan. Ne , jotka ovat  saaneet  oikeutuksensa  ja valtuutuksensa  työmarkkinoille  posti-organisaation kautta, ovat  lajinsa  viimeisiä. Lehdet ja kirjeet katoavat. Aurinko laskee sen kaltaisten fyysisten  kuljetusten   päälle. Aurinko laskee   yksinkertaisen  toistotyön niskaan ja  nitistää vähitellen  sen ystävällisen ihmisen, joka  löysi aikoinaan   oman paikkansa   expeditööri  yp tai ekspeditööri ap tasoilta. 

Kun ammattikoulu ei maistu, pakopaikaksi  ei enää kelpaa  postinjakajan ura.

Eritysiopiskelija osoitti   tässä taannoin  erityistä lahjakkuutta. Hän poistui luokasta  rivouksia huudellen, häipyi organisaatiosta oppisopimusjärjestelmään ja saattaa pelastaa itsensä tuholta. Ne, jotka  jäivät luokkaan, jatkoivat yhteiskunnan tarjoamien lyijykynien katkomista ja energiajuomien ryystämistä. 

Samaan aikaan  organisaatio teeskentelee  sokeaa ja kuuroa, keskittyy strategioiden, missioiden ja visioiden  kirjoittamiseen, laatujärjestelmien vaihtamiseen ja  oman organisaationsa  korvaamattomuuden  rakentamiseen.  Ja kaiken aikaa  väkivähenee, oppilasmäärät vähenevät, suorittavan työn  työpaikat vähenevät ja  nuoriso kokee  suunnatonta uhkaa, kun  ympärillä  on  laumoittain  maahanmuuttaneita nuoria , joiden unelma   muistuttaa  kotimaista  1960 - luvun unelmaa ja into  1920 - luvun   fennofiilisyyttä.

Me on kuitenkin hävitty tää peli. Kirjoittaminen edes vähän helpottaa.

ps.

Huomenna  pitäisi vissiin piirtää kartta tai ilmakuva  yksikön   roskiksista ja  jätteen lajittelupisteistä. Sitten pitäisi ryhtyä valmistelemaan  jäteruokaa punnitsevan  vaaka-laitteiston  siirtoa  tähän yksikköön. Esikunnat tarvitsevat semmoista  tietoa.  Niiden tietojen perusteella sitten arvioidaan  työmme tuloksellisuutta.