Marginaaliraamattu

Marginaaliraamattu ei ole  homoille taikka latinoille suunnattu pelastuskirja, vaikka niin saattaisi luulla helposti. Marginaaliraamattu on vakavahenkisten aikuisten värityskirja. Ladonta on  suoritettu  siten, että  Pyhän Kirjan  tutkiskelija voi piirrellä marginaaleihin  niitä ajatuksia ja  tuntemuksia, joita hänelle tekstiä lukiessa syntyy. Johanneksen Ilmestyskirjan kohdalle voi  piirrellä lopunajan kauhuja ja Hesekilen kohdalle kirkkoveneitä assyrialaisten kuiskaavia  ralleja.
 

Minä näitä aikuisten värityskirjoja vähän vierastan. Kirjakaupassa näyttää olevan sellaisia, maallisiakin. Vierastamiseni  perimmäinen syy  taitaa olla se, että  minun värittämiseni meni jo lapsena aina yli reunaviivojen.
 

Toinen syy saattaa olla se, että  minulla ei ole oikein aikaa tuohon värittämiseen. Enkä ole tottunut raamattuun piirtelemään. Keskikoulussa  piirtelin  tosin ahkerasti marginaaleihin ajatuksiani, mutta niiden  sisältönä oli pääasiassa edessäni  istuneen tytön mustat rintaliivit, joiden syntisyys sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Salaisen alusasun ja varhain aloitetun Hesekielen kirjan opiskelun kombinaatio aikaan sai runsaasti tekstiä
 

Raamattuun en kuitenkaan  voisi ajatella  piirtäväni koskaan mitään.
 

Isosiällä oli talvisodassa mukana Uusi Testamentti ja Psalttarit. Sodankäynnin riennoissa  isompi opus olisi  ollut hankala kuljetettava. Hän piti  kirjan välissä lastensa hiuskiehkuroita. Uskon hänen  niitä illalla korsussa  silitelleen ja miettineen kotirintaman rakkaita. Myöhemmin  sitten minäkin näin ne  hiuskiehkurat. Niitä pidettiin  seuraavat vuosikymmenet raamatun välissä.