Sopiva raha

Punaisen Ristin rouvat keräsivät marketin eteisessä rahaa. Ajattelin, että se liittyy jotenkin pakolaisiin ja maailman tilanteeseen. Annoin sen, mitä  sopivaksi katsoin. Raha tallentui punaiseen lippaaseen.

Myöhemmin sitten tajusin, että on NÄLKÄPÄIVÄ , ja että se keräys liittyi siihen. No, ei se olisi minun  osallistumiseeni  mitenkään vaikuttanut. Olisin kumminkin  ehkä säädellyt  määrää japohtinut sitä.

Sopiva  almu.

Siinäpä  pohdinnan aihe. Meille, jotka nuoruudessamme  opimme antamaan kirkon kolehtiin, asia  on tavallaan tuttu. Kun kuulutettiin, että uhrilahja menee Dinguintian leprakodin peruskorjausrahastoon, annettiin pennejä ja  kymmenpennisiä ja markkoja, niin että niistä sovelias  humpsaus syntyi kun ne kolehtihaaviin pudotti.

Jos taas kuulutettiin, että kolehtia kerätään oman seurakunnan vähävaraisten jouluiloa kartuttamaan, oli soveliasta katsoa  viidenmarkan  seteli pion pohjaan. Lompakkoa ei näkyvästi kaivettu esille kirkossa. Sitä pidettiin moukkamaisena tekona.

Minä siis annoin soveliaan määrän Punaiselle Ristille. Sotaveteraaneille  olen antanut enemmän, muille taas vähemmän. UNICEF on saanut kaikki  vanhat käyttökelpoiset vaatteet. Erityisen kiinnostavaa  olisi  tietää esim. se, miten UNICEF on pystynyt hyödyntämään avustustyössään  sen myrkynvihreän  ylioppilaspukuni, jonka vaimo " auttamisen innossa"  aikoinaan vaatehuoneesta lupaa kysymättä vei. Saattoi olla, että sen almun  filosofinen konteksti on vähän hatara.

Erään nälkäpäivän muistan erittäin hyvin. Selkämerellä sattui silloin paha veneilyonnettomuus, jossa tuttu mies ja monta hänen hastaan hukkui. Sellaisessa tilanteessa auttaminen on vaikeaa,  voisi sanoa, että  usein  melkein mahdotonta.