Laajat
kansankerrokset ovat ryhtyneet viime
päivinä kilpailemaan siitä, kuka
pystyy parhaiten vastaamaan Eurooppaa koettelevan pakolaisaallon haasteisiin. Suomalaisen
näkökulman tähän on tarjonnut vanha sananlasku : Ensin tupa ja takka, sitten
vasta akka.
Asumuksia
onkin tarjottu runsain määrin tulijoille. Se on tietenkin ymmärrettävää, sillä
tässä ilmastossa oudot ihmiset taatusti palelevat. Tarjottujen asumusten naapuristossa asuvat ovat myös ottaneet kantaa ongelmaan. On epäoikeudenmukaista, jos joku keksii tarjota omaa asuntoaan. Moni naapuri pelkää, että tarvitsijat loppuvat kesken ja omaa asuntoa ei voi tarjota kenellekään. No nämä pelkääjät ovat tosin tarjoamassa asuntojaan nk. vapaille markkinoille
Läheisen
koulun osti hätäpäissään kainuulainen marjafirma. Se rakennus on nyt pois markkinoilta. Koulun pihassa on vanhoja
pakettiautoja, suuria farmarisäiliöitä ja rekan perävaunu. Koko koulu on
muutettu asumistiloiksi. Arvaan, että kun marjat loppuvat, marjastajat nostavat
kytkintä ja koulu jää odottamaan ensi syksyä.
Mutta mistä
saadaan näille uusille tulijoille
tarpeeksi sellaisia asuntoja,
jotka eivät ole NIMBY – taudin
saastuttamia. Varuskunnat eivät ole tarkoitukseen sopivia, sillä sellainen olisi kaksinkertainen maanpetos muutamien puolesta. Olisi ehkä tarjottava hätämajoitustiloiksi työväentaloja, sillä niihin ei sisälly suurta maanpuolustuksellista hehkua. Tai pienviljelijäyhdistysten talojakin voisi tarjota, mutta ne ovat niin pieniä.
Tulijoista enemmistö on nuoria komeita miehiä. Koko joutava asunto-ongelma ratkeaisi maailman suurimmalla napakympillä. Siitä vävy taloon, kaksi parhaimpiin. Kohta olisi satamissa ja rajoilla pelkkää tyhjyyttä. Komeat etelänmiehet saisivat aikaan eksoottisen vipinän kansakunnan tupailtoihin. Olisi uusia geenejä vallattomasti tarjolla. Turha olisi sen jälkeen kaihotangoja luritella ja suklaasilmistä unta nähdä. Ja mikä parasta, nämä kotoiset urpomme joutuisivat todelliseen kilpailutilanteeseen markkinoilla, jotka olisivat kyllästyneitä ja joilla tarjonta ylittäisi kysynnän moninkertaisesti.
Kuten huomaatte, lehtoria väsyttää. Kuten huomaatte, yritän tehdä vaikutuksen KEVA:n . Varhaiseläke, millainen tahansa olisi jo poikaa. Kun minä olen 61 ja asiakas 16, moni muukin asia numeroiden lisäksi on käänteinen.
Siinä pakolaisuus punnitaan, kun saa asumuksekseen mökin Utsjoella...
VastaaPoistaOnhan se, iso kysymys.
VastaaPoistaKuulemma Patajärven sonniyhdistys r.y. on järjestänyt talvivaatekeräyksen ja vielä on kuulemma iltamatkin olleet, kylän paras orkesteri trio Häkäräinen (mies, haitari ja rahi) on tullut korvauksetta esiintymään. Tarkoitus on auttaa noita poloisia, jotta olisi shortsien ja varvassandaalien lisäksi muutakin päälle pantavaa. Lähikaupunkiin ovat vastaanottokeskuksesta niitä pakolaisia kuulemma tuoneet johonkin.
Vaan ainahan on niitä, jotka eivät hyvällä silmällä tätä katso. Niin nytkin. Patajärvi patajärveläisille- yhdistys oli ennen tilaisuutta jakamassa paperisia traktaatin tapaisia, joissa kysyttiin vetoavasti, että eikö oman maan köyhät pitäisi olla ensi sijalla.
Kyllähän se piston joissakin sydämissä aiheutti. Ahokaisen muori soitti heti illalla kotiinpäästyään Patajärvi patajärveläisille- yhdistyksen puheenjohtajalle, että jos tämä tietää jonkun kurjassa asemassa olevan, niin häneltä liikenisi muovikassillinen luumuja ja omenoita toinen. Että sopii ninkun tulla hakemaan vaikka heti aamussa.
- Kyllä täällä kaikilla luumuja ja omenoita on, tarkoitimme asiaa laajemmin. On asunnottomia ja nälkäisiä lapsia.
- No jos tässä kylällä semmoinen on niin sanokaa vaan, että täällä saa kyllä perunoita ja soossia kun käymään vaan tulee ja sanoo, että on nälkä eikä ole ruokaa. Kun ei ny vallan joka päivä vaan tartte. Mutta jos paha hätä on niin silloin pitää tulla.
***
Viime perjantaina olivat raahanneet oikein televisiostudioon miehiä, jotka kuuluivat olevan sitä mieltä, että autetaan, mutta lähtömaassa. Ja että semmoista tilannetta ei itselle tule, että karkuun lähdettäisiin.
Minä tunsin lapsena ja nuorukaisenakin ja vielä aikuisenakin aika monta karjalaista, eivätkä ne vaikuttaneet erityisen pelokkailta. Karkuun oli kuitenkin syksyllä 1944 lähdettävä, piti jättää ihan elinkelpoinen tila, enkä usko heidän olleen ensi hädässä lähdössä kotoansa. Ilmeisesti tämä televisiossa esiintynyt mies olisi jäänyt kotiinsa ja puolustanut sitä, jos niissä housuissa olisi ollut.