Nythän on nimittäin niin, että satakuntalaisuutta ei enää puhtaana ole Satakunnassa. Puhdas satakuntalaisuus siirrettiin pakkosiirrolla Teljästä ja Raumalta Helsinkiin 1550. Siellä satakuntalaisuus on säilynyt puhtaimmillaan. Täällä "vanhassa paikkaa" , länsirannikolla on nähtävissä ja koettavissa ainoastaan heikkoja signaaleja menneisyydestä. Anonyymin kannattaisi keskittää analyysinsä siis pääkaupunkiseudulle.
Toinen vähän harhainen satakuntalaisuuden käsityskimppu esiintyy Antti Tuurin romaaneissa. Lähes joka romaaniin Tuuri on saanut mahdutetuksi jonkun satakuntalaisen kusipään, joka pudottelee kanssasiirtolaisia New Yorkissa rakennustellingeiltä, rääkkää punavankeja kapina - aikaisilla vankileireillä, höynäyttää Uutta Jerusalemia perustamaan lähteviä pohjalaisia taikka kieltäytyy ostamasta mattoja rehellisiltä pohjalaisilta mattokauppiailta.
Totuus lienee se, että Antti Tuuri on joskus nuoruudessaan saanut rukkaset joltakin satakuntalaiselta osakuntaneidiltä. Kovasti epäillään, että kyse olisi Huittisten flikasta. Siellä päin Satakuntaa on aina oltu kovasti tarkeitä ja isosia.
Satakuntalaisista lahkoista en tiedä. Rukoilevaisuus liike syntyi Kalannissa, kun heinäpellolla ollessa tuli ihan hirmuinen ukonilman ja Liisa Eerikintytär ei uskonut se ihan tavallista präiskytystä olevan, vaan merkki jostain suuremmasta. No, oli miten oli, varsinaisuomalaisten juttu se joka tapauksessa oli.
Muita suuria lahkolaisuuksia ei lähitienoilla juuri ole ollut. Oulun Korpelalaisuus on kaukana, Lestadiolaiset vielä kauempana, Zwingliläisyys ja Herhuntilaisuus erittäin kaukana. Pohjalaisia joukkoja on kovasti aina ollut liikkeellä lahkoina mm. Antti Tuurin kirjoissa, mutta kokoon ovat nekin kuivuneet.
Kartanolaisuus on tietenkin eräs tämmöinen Satakuntalainen omituisuus, joka, hassua kyllä, on vaikuttanut tuolla Huittisten puolella, missä miehillä on ollut hassu leima iät ja ajat ja jossa naiset eivät ole ymmärtäneet ehkä höveleitä olla pohjalaisille kosimamiehille.
No, minä olen onneksi vain puoliksi satakuntalainen, joten häpeä on vain puolittainen kaikesta tästä.
Ensi kesänä Anonyymi voisi vierailla Harjavallan seudulla. Siellä on tulevana kesänä paljon ei - satakuntalaisia liikkeellä. Etenkin Satalinnan lähellä , joen toisella puolella. Yritämme tietenkin nopeasti heidät satakuntalaistaa. Anonyymi voisi poiketa myös Harjavallassa Maahengen Temppelissä katsomassa, millaisia harrastuksia yläluokan satakuntalaisilla on ollut.
Kiitos virkistävästä kommentista. Antoisaa huomista mielenosoituspäivää anonyymille.!
(No, minä olen onneksi vain puoliksi satakuntalainen, joten häpeä on vain puolittainen kaikesta tästä.)
VastaaPoistaEi tämän maa asijat selviä mieltäosoittamalla. Nyt tarvitaa ihmisiä ,jotka uskaltavat laittaa itsensä likoo.
Mutta suomalainen häpeää . Toisaalta häpeän tunne on hyväksi, jos se on itse aiheutettua. Terve häpeä ohjaa meitä toimimaan omien tarpeidemme ja tunteidemme mukaan.
On vain uskallettava olla hullu, köyhä ja suomalainen.
Täyssatakuntalainen ilmoittautuu eikä häpeä! Isän sekä äidin puolelta juurevaa maanviljelijäsukua, 18-vuotiaaksi imenyt itseensä satakuntalaisuutta, mutta sen jälkeen seikkaillut Helsingissä, Kaenuun laulumailla ja Kymenlaaksossa.
VastaaPoistaNyt vanhana olen alkanut todella arvostaa satakuntalaisia juuriani.
Tunnistan Olli Jalosen Poikakirjan rytmissä ja puheenparsissa lapsuuttani.
Satakuntalaista on tietty vaatimattomuus ja itsehillintä. Kun vanha isäni oli ryöstetty Pomarkussa häpäisten ja uhkaillen, hän ilmoitti siitä minulle huvittuneella äänellä puhelimessa näin:"Mun on nys sitte ryöstettyki." Ryöstäjien kiristäessä vyötä isän kaulassa ja uhitellessa "eikö ukko pelkää", isä oli vastannut:"Kyllä mä poijat peloon tiärän. Olemmä Vuasalmen taisteluiski ollu"
Edellisen kommentoijan käyttämästä häpeä-sanasta tuli mieleen, että Satakunnassa ujosteleminen on ollut häpeämistä. Kun siskoni pikkupoika meni äitinsä taa turvaan, niin siskoni sanoi:"Marko häpee."
Hyvin kirjoitit Marjatta. Minä olen puoliksi Kannakselta ja puoliksi Etelä-Satakunnasta. Nyt joudun asumaan alueella, jonne ensimmäiset ihmiset muuttivat 1560. Vähän täällä on kaikki ohutta ja kummallista.
PoistaTuo " häpeä" -sana on oikeastaan aika hyvä esimerkki. Meillä se tarkoittaa nimenomaan ujostelemista, ainakin useimmin. Ei me ole totuttu muuten häpeämään. Me olemme hiljaa ja rauhallisesti, vaikka ympärill elämöidään.
Pahus, koti-ikävä tässä iskee taas. Ja kyllä sen tietää, mistä se tähän aikaan iskee. Nyt on perunanoston aika. Se on tapahtuma, joka ihan viime vuosiin asti kokosi maatalon lapset ja lapsenlapset yhteen
Minun vaarini oli Pelkosenniemellä ja Kemijärven Mäntyvaarassa talvisodassa. Mantyvaarassa on muistomerkkikin sille porukalle laitettu.
PoistaVaari ei niistä asioista juuri kertonut koskaan mitään. Myöhemmin sitten olen omin päin joutunut ottamaan selville asioita.
Minunkin isäni laski vain leikkiä sodasta ja kertoi hauskoja anekdootteja. Mutta yhtäkkiä hänelle saattoi tulla jostain assosiaatio sota-aikaan. Kerran kävelimme mukalakivikatua ja hän muuttui totiseksi ja sanoi:"Kyllä ne haavottuneet huusi, ko paarit pomppi tämmösellä tiällä."
PoistaHienosti sanottu tuo, että me ei olla totuttu muuten häpeämään, vaan ollaan hiljaa ja rauhallisesti. Juuri sen rauhallisuuden koin ihmisissä, kun purimme kolmise vuotta sitten isän kuoleman jälkeen kotitaloa. Olimme miettineet, miten oikein saisimme myydyksi kaikki maatalon koneet ym. romppeet. No, sieltä alkoi tulla naapureita paitsi täyttämään romulavaa, niin tekemään tarjouksia myytävästä tavarasta. "Aateltiin vaan, että pitäähän flikkoja auttaa, niin paljo ko se Franssi-vainaaki meitä autto." Moni ihminen oli mukana omasta halustaan loppuun asti, soittelivat toisilleen ja löysivät ostajia sellaisillekin tavaroille, jotka meistä olisivat joutaneet kaatopaikalle.
Tässä pakolaistilanteessa aivan kuulen isäni äänen."Häränalasta on autettava." Ja sitten jotkut muukalaisvihamieliset ovat olevinaan isänmaallisia ja muka kunnioittavat veteraanien työtä käymällä huutelemassa vastaanottokeskusten pihoilla.
Ilahduttavaa, että otit esiin kartanolaisuuden, olihan niitä kai Siikaisissakin? Rankkoja tätejä olivat Alma ja etenkin Tilda, jonka vällyseuroista olen kuullut hurjia juttuja. Luultavasti toteutuma ylittää perversseimmätkin fantasiat. Myös lapsisaarnaajat saavat näin peruskristityn kauhistelemaan ja ymmärtämään uskontojen uhreja.
VastaaPoistaAnonyymin varsinaiseen asiaan sen verran, että jokaisen suomalaisen kodin perusteoksesta löytyi hyvä vertailukohta:
"Jos joku haluaa uutisille, niin tulkoon. Sen jälkeen joku ministeri pitää puheen"
"Kyl mää uutisil voin tul, mut simmotti ministereist mää en piitta yhtikä. Ei ne tuol velal kuitenka mittä saa".
Kysymys on se, että millaisia soluja tarvitaan, millaiset solut ovat välttämättömiä.
Ja että tulikaste ei saa epäonnistua, siihen pitää liittyä menestys.
Kapteeni Kaarnan esikuva asusteli Lappajärvellä ja taisi olla Kärnä nimeltään.
PoistaMutta oliko Tuntemattomassa yhtään satakuntalaista ????
No tavallaan oli.
Sotamies Honkajoen oli äiti synnyttänyt muistaakseni Lauttakylässä. Hurja mies, joka kirjassa asetti koko systeemin naurunalaiseksi ja meinasi joutua tosi pahoihin vaikeuksiin.
Edwin Laine teki Honkajoesta vain pellen ja riisui hänestä melkein kokonaan kapinan ja radikalismin pois.
Appiukkoni oli muuten kuskaamassa sotilaskarkuri Tarmo Mannia Suolahden sotilaspiiriin oikein monen miehen voimin, kun hän siihen savottaan oikein halunnut lähteä.
Mutta oliko muita satakuntalaisia ????