Paavo haki minulle kurkun kasvihuoneesta. Toisessa kädessä oli punainen tomaatti.. Sain ne kummatkin. Pidin kurkkua keskeltä kiinni ja tomaattia pidin kädessäni. Paavo käski minun maistaa tomaattia. Se sanoi, että kaupasta ei semmoisia saa.
Maistoin vähän tomaatin kyljestä. Ajattelin, että se on niitä harvoja asioita, johon voi laittaa suolaa taikka sokeria ja kumpikin käy hyvin. Yritin muistella muita sellaisia asioita.
Katselin pihanpoikki tuvalle. Isä ja äiti olivat siellä veljen kanssa. Minä olin yksin Paavon kanssa pihalla.
Kasvihuoneen takana oli kellari. Se oli omituisessa paikassa, pihan laidalla ja ihan yksin , erillään muista rakennuksista. Paavo käveli kellarille päin. Minä seurasin häntä ja katselin jalkoihini. Äiti oli varoittanut käärmeistä keväällä ja kun olin yhden nähnyt, luulin nyt, että niitä on joka askeleella. Paavo avasi kellarin oven. Se häipyi sisälle pimeyteen. Ajattelin, että se kävelee jotain salakäytävää pitkin kellarista navetalle ja sieltä suuliin ja kun juoksen talolle, se tulee iloisesti nauraen suulista ja huutaa " Kukkuu" !!
Paavo toi kellarista kylmää mehua.
Mentiin pihaan ja istuttiin keinuun, jossa istutaan vastakkain. Paavo kaatoi minulle mehua lasiin. Mehu oli kylmää ja makeaa. Keinuttiin. Paavo sanoi, että hän on rakentanut kellarin semmoiseen kuoppaan, jonka ryssän pommi oli tehnyt. Paavo sanoi, että ryssä oli mennyt Rauman Ammus-tehdasta pommittamaan, mutta ryssän koneet olivat jäätyneet niin vahvaan jäähän, että niiden oli ollut pakko pudottaa pomminsa. Tämän koneen viimeinen pommi oli tehnyt Paavon kellarille kuopan. Paavo kehui ryssän apua kovasti ja kellarinsa kylmyyttä. Se nauroi samalla ja käsitin, että se laskee leikkiä.
Pommikone oli tehnyt Lietoon pakkolaskun. Koneen lentäjä oli kertonut pudottaneensa pommit nauhana alas ja se sanoi nähneensä, että viimeinen oli osunut talon lähelle. Sille oli kerrottu, että talosta se oli saanut ikkunat rikki, mutta Raumalle asti se ei ollut saanut muuta kuin suuren äänen aiheutettua.
Paavo vei minut sisälle. Eteisessä se näytti vanhaa matka-arkkua ja iski minulle silmää. Se sanoi olleensa Ameriikassa ja tuoneensa sieltä mukanaan revolverin, jolla puolustaisi Iida tätiä, jos Ryssä vielä päättäisi tätä mökkiä pommittaa . Näin, että Paavolla oli mustia kiharia rintakarvoja , Ne pursusivat ulos Paavon kaula-aukosta. Paavo muistutti koulun kuvataulussa olevaa miestä. Opettaja sanoi, että se on kasakka ja se on kova sotilas, joka ei anna herkästi periksi.
Opettajalla ei ole miestä, eikä sillä ole kellariakaan. Se asuu kunnan ensimmäisessä kerrostalossa ja siellä portaissa haisee silakoilta ja tupakalta. Opettajalla on lyhyitä hameita ja se osaa istua niin, että sen sääret ovat somasti rinnakkain ja vinossa asennossa. Paavo ei polta. Siltä on toinen keuhko leikattu pois, kun ryssän sirpale meni Paavon sisälle ja repeli toisen keuhkon päreiksi.Idalla on molemmat keuhkot, muttä hänen selkänsä on mutkalla ja hän kulkee kumarassa. Se on helppo asento, jos on mentävä Ryssän tekemään kellariin paikkoja tutkimaan
Tämä voisi olla ote pitemmästä proosasta. Hienoa tekstiä! Onko tekeillä kenties?
VastaaPoistaTuntuu niin kotoisalta, kun joku käyttää sanaa 'suuli'. Olen kotoisin Pomarkusta, jossa joka maalaistalossa oli suuli, täällä Itä-Suomessa sanaa ei tunneta.
Minullakin on muisto tomaattiin tutustumisesta. Naapuritalossa annettiin sellainen käteen syötäväksi omenan tavoin, ja minä aloin yökkäillä.
Tarina on käytännössä totta. Toissapäivänä kuulin sen, kuinka se kellarin monttu oli aikoinaan syntynyt. Minulle tuntematon mies sen kertoi.
VastaaPoistaPaikka on minulle tuttu. Muistot heräsivät henkiin viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. saatan muistaa tomaatin maun ja Paavon hikisen flaneelipaidan tuoksun.