Jos et tule heti alas sieltä katolta, minä kaadan tämän talon.
Ja epäilemättä vääpeli olis kaatanutkin sen talon. Niin ainakin miehet sanoivat lääkärille, joka ihmetteli vääpelin keinoja ja konsteja. Epäilemättä Veijo Meri on sotajuttunsa tarkasti muistiin merkinnyt. Minä en vielä osannut 40 vuotta sitten ihmisten puheista välittää. yritin olal silloin sivustakatsoja ja syrjässä olija. Olisi kannattanut jotain edes kirjoittaa ylös.
Tupakaverin kanssa olemme nyt sitten joutuneet pirstaleista kasaamaan vanhat tarinamme kokooon. Niinisalon kuudes patteri on lakkautettu. Kapiaiset ovat eläkkeellä taikka kuolleet. Veijo Merikin kuoli.
On siis oltava kiitollinen kirjoista ja niistä tarinoista, jotkä ovat jääneet eloon. Sota ja sotaväki häivyttämän paljon häiritsevää melua tarinoiden ympäriltä pois. Jäljelle ja kirkas ja selvä asia ja ihmishahmot ovat parhaimmillaan.
Kun Veijo Meri kirjoitti kirjan jääkiekkoilijan kesästä, olin vähän ymmälläni. Ajattelin, että nuori poika saa kypsän naisen syliä ja jatkaa sitten mailallaan kiekon sohimista vuodesta toiseen. Ajattelin, että olen herkkänä ja valmiina, kun Veijo Meri kirjoittaa seuraavan suuren romaaninsa, sen jättimäisen sotaromaanin, jossa hän lopulta lyö Linnan ja realismin Tuntemattoman Sotilaan laudalta.
Suuri kirjailija kuitenkin siirtyi runouteen ja sen jälkeen vaikeni. Ja nyt on yksi aikakausi suomalaisen modernismin maailmassa lopullisesti päättynyt.
Niin ne, yksi toisensa jälkeen vaikenevat ja kuolevat pois. Mitä tulee tilalle? Luin minä sen viimekertaisen Finlandia-palkinnon voittajan, mutta en minä häntä enkä muitakaan laske Linnan, Meren ja E. Paasilinnan kastiin, ei lähellekään. Olisiko se niin, että tämä nykymaailma on omalle sielunmaisemalle outo ja vieras, jotenkin siellä Meren ja kumppaneiden seassa oli kotoisampi olo, vaikka en ole ikävuosilla pilattu vieläkään.
VastaaPoistaMeikäläisen ajan armeijaoloja kuvasi aika hyvin Ilkka Pitkänen.
Eipä taida olla vanhoista hyvistä jäljellä enää kuin kaksi Anttia noin äkkiä ajatellen.
Minä sympatiseeraan kovasti sitä eteläpohjalaista Anttia, vaikkakin hänkin on vähän kesyyntynyt viime aikoina.
VastaaPoistaMinä laitan toivoni Jari Järvelään, Juha Seppälään ja Jukka Pakkaseen. Ja on niitä muitakin. Ihan Veijo Meren tasolle nyt ei vielä kukaan ole kipuamassa, mutta toivossa on hyvä elää. Kansakunnan olisi keksittävä uudelleen Tulenkantajat ja Modernistit ja sitten rohkeasti annettava nuorten vain kokeilla siipiään.
Taitava on Sofi Oksanenkin. Hän ehkä voisi olla eräänlainen Jeanne Dárc