Sataa. On siis tehtävä asioita, joita sadepäivänä normaalisti tehdään. On luettava kirjoja, siirrettävä valokuvia ulkoiselle kovalevylle ja mietittävä, miksi tämäkin kesä näyttää jotenkin kiihtyvällä vauhdilla syöksyvän kohti syksyä. Omituista.
Aloitin eilen merkillisen kirjan. Sen on kirjoittanut amerikkalainen John Williams. Kirjan nimi on Stoner. Kirja kertoo William Stonerista, joka kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilan poikana, mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopisto-opettaja elämäänsä. Avoituminen parempiin piireihin ei tuo onnea ja työpaikallakin hänet yritetään nujertaa.
Olen vasta siinä vaiheessa, jossa Stoner kertoo kandivaiheessa lopettavansa maatalousopinnot ja keskittyvänsä kirjallisuuden opiskeluun.
Kirja on surumielinen kertomus, joka saa monessakin mielessä ihon kananlihalle. Olen vasta alussa, mutta niin on tämä sadepäiväkin.
Eilen syntyneen lapsenlapseni elämän toinen päivä on sateinen ja harmaa. Hänen elämänsä jakautuu sateen ja auringon suhteen nyt tasan puoliksi. Tämän Stonerin elämä tuntuu olevan pelkkää pilveä ja harmautta. Oman elämäni asioita edelleen pohdin ja mietin. Se tuntuu vaikealta.
Ehkä lähden silti sateen joukkoon golfkentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti