Jäljet

Jokainen meistä haluaa jättää  tänne maailmaan jälkensä. Suurmiehet ja rikkaat  ovat tietenkin  etuoikeutetussa  asemassa  tässäkin suhteessa. He rakentavat kaupunkeja ja palatseja ja heistä tehdään patsaita ja heidän mukaansa nimetään teitä  ja katuja. Me tavalliset ihmiset  jätämme tänne  geenejä ja tarinoita.

Eilen työtehtävissä  tutustuin   automaation ohjauskeskukseen, jonne asentaja  oli jättänyt  merkkinsä. Se ei ollut graffiti, eikä kuittaus vihossa. Se oli paljon omaperäisempää.

Hän jättää kuulemma jokaiseen  asentamaansa  ohjauskaappiin  tyhjän savukerasian. Se on aina älämmää. Siitä asiasta asiakkaat tietävät, kuka on kaapin asentanut  ja onko jo huolto käynyt paikalla.

Kaapin avannut nuorimies  esitteli asian minulle normaalilla äänensävyllä ja arkisella nuotilla. Arvo on näköjään  käynyt tämänkin kaapin asentamassa. Nuorimies sanoi, että  tyhjä rasia annetaan olla  ohjauskaapissa, koska se ei ketään häiritse, eikä aiheuta  mitään vaaraa , taikka  ongelmaa. Arvo kulkee pitkin maakuntaa, asentaa ja huoltaa, polttaa, ja ennenkaikkea  hän tekee tarinaa ja samalla jättää itsestään jälkiä ympäröivään maailmaan. 

Kaikki me emme ole yhtä kekseliäitä. Me muut  raavimme nimikirjaimiamme näkötornien ylätasanteille. 

Tai olemme arkisia kuten minä, ja kirjoitamme  paperille  juttuja. Tosimiehet tekevät niitä juttuja itse.

Tänään  syntyi  aamuyöntunteina tyttärelle ja hänen miehelleen terve poikalapsi. Häntäkin  kuulemma on aamutuimaan kutsuttu  vanhempiensa toimesta Arvoksi. Voidaan  ajatella niin, että eilen  tämä minulle kerrottu " Arvo" - juttu oli  jonkinlainen enne siitä, että minäkin  tavallaan  lapsieni ja  lapsnlapsien kautta  jätän jotain jälkeä tähän maailmaan.