Lepäävä silta

Lepäävä silta

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Levikkiuutinen

Tällä viikolla olisi sitten sen perinteisen levikkiuutisen aika. Kun juhannus on ohi ja perheenisät palauttavat pulloja automaatteihin, iltapäivälehdet tuskailevat uutisten  puutteessa ja kirjoittavat  mielellään siitä, joko Vesa Keskinen on  hääyönsä viettänyt  ja  sitä kalleinta  huntupäisen morsiammen parasta saanut. Vesa on tosin yrittänyt  ohjata  kiinnostusta  sivuraiteille kertomalla  huonoista  perhesuhteistaan.

Tapanilan  joukkoraiskauksen  perusteellinen selvittäminen  julkisuudessa  on aika surkea  yritys levikkiuutiseksi. Yksityiskohdat saavat korkeintaan  jotkut  pinttyneet peräkamarinpojat  innostumaan asiasta.

Toista oli ennen.

Lamavuonna 1992  perheemme matkaili Kaakon kulmalla. Lapset olivat  pieniä. Asuntolainaa  oli riittävästi ja siitä maksettiin  16  %  korkoa lyhennysten lisäksi. Silti vietimme  pienimuotoista hotellilomaa,  sillä liikkeelle oli laskettu alennuskuponkeja, joilla  perhe saattoi   yöpyä  osuustoiminta-hotelleissa säädylliseen hintaan. Perheemme laski tarkasti sen, että jos aikuiset ja naperot ahtavat itsensä  aamupalalla täyteen,  yöpyminen  tulee edulliseksi.

Lappeenranta oli lapsille hieno paikka lomailla. Taavetista Kiteelle  asti  sai heidän hiljenemään ja tuijottamaan auton sivuikkunoista ulos vihreänä vilistävään  metsään. Ainakin kymmen kertaa siellä vilahti leijona tai joku muu keltainen  kissaotus. Erityisesti Ruokolahdella ajoimme  hiljaa ja rauhallisesti, jotta  otus  ei jäisi  automme alle, emmekä saisi   kansakunnan vihoja  päällemme.

Myöhemmin seuraavalla viikolla  Karstulassa   eräs Kimingin kylän  aikamiesmaanviljelijelijöistä kertoi nähneensä  vihreän kissapedon  loikkaavan  Humpin  suoralla  13- tien yli. Laajalti oli kuitenkin tiedossa se, että ko. herrasmies oli   epämääräisessä seurueessa matkalla Kukonhiekan tansseihin Saarijärvelle, eikä enää Humpin kohdalla ollut kovin hyvässä tanssikunnossa. Karstulan sivuhaara  ei  kiinnostanut iltapäivälehtiä niin paljoa, että ne olisivat   intoutuneet  venyttämään leijonajuttua Keski-Suomeen  asti.

Maksoimme asuntolainan vähitellen pois ja  korotkin laskivat. Hotelli Lappeen  mahorkalla tuoksuvat seinät  jäivät kuitenkin ikuisesti  muistoihimme.

Myöhemmin  karhu tappoi lenkkeilevän miehen  juuri samalla seudulla. Vaarallista seutua sittenkin.

Tällä viikolla siis yritetään nostattaa  levikkiä sillä, että  uutisoitiin yksityiskohtaisesti ne  salatut kantaväestöön kuuluvan  nuoren naisen  kohteet, joihin muumaalaiset nuoret miehet olivat  väkipakolla  sormensa  työntäneet Tapanilan  aseman lähistöllä.. Ottamatta kantaa yhtään tuomioiden pituuteen , taikka oikeudenmukaisuuteen, totean vain, että tuommoinen kirjoittelu on  vähän  vastenmielistä ja pornahtavaa. Tietenkin tiedämme  kirjoittelun funktiot,  mutta  samalla  äkkiä huomaamme  ne  vähän epämääräisiksi ja  kummallisiksi.

Jäämme odottamaan sen vuoksi  jotain räväkämpää.

Muistoja  kunnioittaakseni lähden loppuviikolla   taas kohti itää. Tarkoitus on mennä " leijonamaille" . Alla on kuvan keltainen peto. Tarkoitus ei ole  reissun aikana synnyttää uutta levikkiuutista lehdistölle.  Tällä kertaa saatamme jopa kiertää tanssipaikat ja muut pahuudenpesät kaukaa. Sateessa ja  ajamisessa  voi olla hupia tarpeeksi. Ja tässä iässä aamupalasta osaa  jo vähän nauttia , kun  sen syömisen funktio ei ole  ansainta



5 kommenttia:

  1. Voi herranjestas tuota IL:n uutisoinnin tyyliä.

    Olen odottanut, milloin tiettyjen intiimituotteiden mainostuksessa siirrytään sairaanhoitajavalistustyylistä naturalistisempaan ja viedään kamera vessanpyttyyn.

    Komia menopeli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta... uutisointi ja kirjoitetun tekstin lukeminen vaativat todella medialukutaitoja. Iltasanoman lukeminen erityisen paljon.

      Minua nauratti, kun luin kommenttisi rivin " ...... viedään kamera vessanpyttyyn....

      Ja heti perään ... Komia menopeli !

      Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että puhuit moottoripyörästä.

      Näin helposti voidaan ihmistä johtaa sinne sun tänne ja varsinkin sinne. Näyttää kuitenkin siltä, että tällä kertaa oikeus on tahallaan päästänyt julkisuuteen nämä tummien poikien tekoset ja niiden yksityikohdat. Näillä kuvauksilla yritetään nyt selittää tuomioita ja etenkin sitä, miksi asia ei ollut oikeuden mielestä erityisen törkeä. Oikeus haluaa meille kertoa, että " sormittelu" ja sen kaltainen juttu liittyvät jotenkin normaaliin kanssakäymiseen ja että siinä vaiheessa kohteen vasta jotenkin pitää päättää, syntyykö tästä mitään säpinää, vai joutuuko yrittäjä etsimään uuden kohteen

      No, poikaset ovat netissä pornoa katsoneet, sitten kaduilla vaaleita naisia katsoneet ja vetäneet informaatiosta sellaisen johtopäätöksen, että tuommoinen on kivaa ja sallittua. Hassua on se, että nämä nuorten poikien " mallidokumentit" tulevat usein maasta, jossa alastomuus ja seksuaalisuus on hyvin piilotettua.

      En edelleenkään osaa ottaa kantaa tuomioon. Arkiajattelun mukaan kyseessä on mitä pelottavin ja kauhistuttavin asia, josta ilman muuta pitäisi joutua edesvastuuseen ja Keravalle moottoritien vilinää ristikon läpi katselemaan. Se, että rikollinen joutuu tekonsa vuoksi ylenkatsotuksi, on minusta kohtuullisen normaalia ja etukäteen avistettavaa.

      Kiinnostavaa olisi tietää kuitenkin esimerkiksi se, millaisen rangaistuksen tästä teosta olisi saanut muualla Euroopassa Se antaisi jotain osviittaa arvioida rikosseurausjärjestelmäämme.

      Edelleen suosittelen kaikille loistavaa kirjaa RIKOLLISUUDEN SYYT : Janne Kivivuori. Sitä kirjaa lukiessa käy helposti niin, että äimistys ja oivallus saavat yksilön nauttimaan tieteellisestä tekstistä. Ja on siinä kirjassa paljon konkreettisia syitä ja juttuja kaikelle inhimilliselle toiminnalle.

      Kirja antaa valaisevan vastauksen esimerkiksi sille, miksi linnassa istuvat murhamiehet saavat niin paljon rakkauskirjeitä. Syy on lopulta aivan looginen, tosin hieman yllättävä.

      Poista
    2. Mitäs Ilta-Sanomista, vaan kun Sanoma Oy:n ylpeys, Erkkolainenkin kirjoittelee ihan yhtä naturalistisesti. Koetan sietää, sillä lehdessä on tuon pökälejournalismiksi kutsumani lisäksi kohtuullisen asiallista uutisointia.
      Ostin viimeksi ilta-sanomat elokuussa 2006, siis vajaat yhdeksän vuotta sitten. Tuli paha olo, sillä luterilaisena otan tuon kahdeksannen käskyn selityksen suurena viisautena. Taisi olla politiikkaan palanneen, välillä perheyritysten liittoa johtaneen poliitikon toimista kyse siinä lööpissä.

      Sittemmin olen vaalinut mielenrauhaani olemalla lukematta k.o. aviisia ja klikkaamatta internetissä linkkejä siihen. Keskustelupalstoja välttelen myös. Inttäminen voi olla hauskaa, mutta se on myös ja ennenkaikkea täysin hedelmätöntä sekä ainakin minusta äärimmäisen rasittavaa. Saahan sitä tyhmä olla, mutta pakkoko se on nimimerkin suojasta kaikelle kansalle näyttää.

      Ei muuta kuin nautinnollista ajelua kaakkoon. Minä kävin Lappeenrannassa kanttoripäivillä vuonna 2013. Krimin niemimaa kuului tuolloin Ukrainaan, Hodorovski ja Julia Timosenko istuivat vankilassa, ja kyrillisten aakkosten rekisterikilvet vilahtelivat katukuvassa vallitsevana.

      Nykyään kaikki edellä mainitut seikat ovat toisin.

      Poista
    3. Nyt kun luin tuon kommenttini, niin alkoi itseäkin naurattaa "komia menopeli".

      Sellainenkin perustelu näkyi näiden nuorukaisten lieville tuomioille, että rankempi tuomitseminen olisi heidän kehitykselleen pahaksi. Miten niin? Minä olen ymmärtänyt, että ihmiselle on hyväksi, kun hän joutuu näkemään rikoksensa vakavuuden ja sovittamaan sen.
      Nyt poijista tuntuu, että ei täällä länsimaisessa vapaudessa todellakaan välitetä, mitä nyt yksittäinen mimmi nosti äläkän. Tästä on hyvä jatkaa naisten lähestymistä entiseen tyyliin.

      Poista
    4. Äijä ....


      Minäkään en osta noita lehtiä. Otsikoita ja ilmaisia nettiversioita selailen ja sitä kautta katselen maailman menoa. . Kummalliselta semmoinen elämä välistä tuntuu.

      Kahdeksas käsky on vaikea, mutta luonteeltaan selvä. Muutkin käskyt ovat ihan hyviä kyllä.

      Poista