Katsoin harjoittelupapereita pitkään. Nuori mies istui vierastuolissa ja tuijotti kirjahyllyäni. Hän ei ollut hermostunut, mutta vähän jännittynyt. Ajattelin, että mies, joka oli viettänyt puoli vuotta Islannissa, saisi olla rauhallisempi. Mitä hänellä on enää pelättävää.
- Mites sinä sinne oikein johkaannuit ?
- Avovaimoni on neljänneksen verran islantilainen
Ajattelin, että sen avovaimon isoäiti oli ollut joku ingridsdottir, joka oli ollut hätki miesten perään ja iskenyt suomalaisen merimiehen. Kaikkien alkuperäiskansojen naiset on hätkiä miesten perään. Kyselin kaverin harjoittelujaksosta. Ja ajattelin sen isoäitiä.
Se sanoi syöneensä semmoista lampaanpäätä, joka oli ollut haudattuna koko talven Islannin maahan ja keväällä sitten kaivettu ruokapöytään. Ajattelin, että kyllä tämä mies tarvitsee pisteet harjoittelusta. Juteltiin sitten niitä ja näitä.Puhuttiin koirista ja kissoista ja lapsista. Minä ajattelin koko ajan kuitenkin maahanhaudattuja haineviä ja lampaanpäitä. Ajattelin, että kun syksyllä hautaa lampaanpäät maahan, on parasta tehdä jonkinlainen kartta ruokavarastosta. Ajattelin, että meillä Suomessa kätkettiin aseita maahan ja nekin ylöskaivettuina olisivat olleet hyvään tarpeeseen.
Kyselin oluen hintaa
Poika vastasi olevansa raitis ja kiertävänsä semmoiset paikat kokonaan. Olin vähän pettynyt . Olin saanut jo maltaan maun nousemaan suuhuni ja olisin halunnut siitä enemmän jutella. Maahan haudatun lampaanpään silmät tuijottivat minua. Mietin, millä tavoin semmoista aloitetaan syömään. Mietin , kuinka pääsisin eroon nuoresta miehestä. Juhannusaatto on päivän päästä. Minä mietin lomaa ja vapauksiani. Olutta ja makkaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti