Lepäävä silta

Lepäävä silta

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Tule heti alas !



Jos et tule heti alas sieltä katolta, minä kaadan tämän talon. 

Ja epäilemättä vääpeli olis kaatanutkin sen talon. Niin ainakin miehet sanoivat lääkärille, joka  ihmetteli vääpelin  keinoja ja  konsteja. Epäilemättä Veijo Meri  on  sotajuttunsa  tarkasti muistiin merkinnyt. Minä en vielä osannut  40 vuotta sitten ihmisten puheista välittää. yritin olal silloin sivustakatsoja ja  syrjässä olija. Olisi kannattanut jotain  edes kirjoittaa ylös.

Tupakaverin kanssa  olemme nyt sitten joutuneet  pirstaleista  kasaamaan  vanhat tarinamme  kokooon. Niinisalon  kuudes patteri on lakkautettu. Kapiaiset ovat eläkkeellä taikka kuolleet. Veijo Merikin kuoli.

On siis oltava kiitollinen kirjoista ja niistä tarinoista, jotkä ovat jääneet eloon. Sota ja sotaväki häivyttämän  paljon häiritsevää melua  tarinoiden ympäriltä pois. Jäljelle ja kirkas ja  selvä  asia ja ihmishahmot ovat parhaimmillaan.

Kun Veijo Meri kirjoitti kirjan jääkiekkoilijan kesästä, olin vähän ymmälläni. Ajattelin, että  nuori poika saa   kypsän naisen syliä ja  jatkaa sitten  mailallaan kiekon  sohimista  vuodesta toiseen. Ajattelin, että olen herkkänä ja valmiina, kun Veijo Meri  kirjoittaa seuraavan suuren romaaninsa, sen  jättimäisen sotaromaanin, jossa hän lopulta lyö Linnan ja realismin Tuntemattoman Sotilaan laudalta.

Suuri kirjailija kuitenkin  siirtyi  runouteen ja  sen jälkeen vaikeni. Ja nyt on  yksi aikakausi suomalaisen  modernismin  maailmassa lopullisesti päättynyt.   

2 kommenttia:

  1. Niin ne, yksi toisensa jälkeen vaikenevat ja kuolevat pois. Mitä tulee tilalle? Luin minä sen viimekertaisen Finlandia-palkinnon voittajan, mutta en minä häntä enkä muitakaan laske Linnan, Meren ja E. Paasilinnan kastiin, ei lähellekään. Olisiko se niin, että tämä nykymaailma on omalle sielunmaisemalle outo ja vieras, jotenkin siellä Meren ja kumppaneiden seassa oli kotoisampi olo, vaikka en ole ikävuosilla pilattu vieläkään.
    Meikäläisen ajan armeijaoloja kuvasi aika hyvin Ilkka Pitkänen.

    Eipä taida olla vanhoista hyvistä jäljellä enää kuin kaksi Anttia noin äkkiä ajatellen.

    VastaaPoista
  2. Minä sympatiseeraan kovasti sitä eteläpohjalaista Anttia, vaikkakin hänkin on vähän kesyyntynyt viime aikoina.

    Minä laitan toivoni Jari Järvelään, Juha Seppälään ja Jukka Pakkaseen. Ja on niitä muitakin. Ihan Veijo Meren tasolle nyt ei vielä kukaan ole kipuamassa, mutta toivossa on hyvä elää. Kansakunnan olisi keksittävä uudelleen Tulenkantajat ja Modernistit ja sitten rohkeasti annettava nuorten vain kokeilla siipiään.

    Taitava on Sofi Oksanenkin. Hän ehkä voisi olla eräänlainen Jeanne Dárc

    VastaaPoista