Lepäävä silta
perjantai 15. toukokuuta 2015
Kuningas on pois
Hiljaisuus masentaa. Tiedätte mitä tarkoitan. Kun on kiirettä ja vieläkin suurempaa kiirettä, ja kun kaiken aikaa voi käyttää vanhaa Vietnamin sodasta peräisin olevaa sanontaa, on ahdistavaa katsella, miten ympärillä kaikki muuttuu.
En ole saanut aikaan mitään luettavaa, koska mitään kerrottavaa ei ole ollut. Amerikkalaisen sotilaan kauhistus oli tietenkin se, jos trooppisissa olosuhteissa paska iskee ilmastointilaitteen tuulettimeen.. Kylmässä Suomen keväässä ongelmat ovat vähän toisenlaisia.Eikä niistä nyt voi puhua.
En ole katsonut minuuttiakaan jääkiekkoa. Ja jos jalkapalloväkivalta todella on pesiytynyt uutisten kertomalla tavalla kotoisiin sarjoihimme, minä lopetan senkin kuuntelemisen.
Aamulla ilmoitettiin, että Kuningas on kuollut. Se ei mielialaa juuri nostata. Tiedämme, että eräs blues-aikakausi on peruuttamattomasti ohi. Työpaikalla on eläkeläiskeräyksiä. Rahaa kuluu. Olen ryhtynyt boikotoimaan niitä. Minua surettaa, kun parhaat kaverit lähtevät. Työmäärä lisääntyy, enkä ole vielä oppinut sitä viisasten kiveä, kuinka ryhydytään liukenemaan vastuusta ja viimeiset pari vuotta vain oleillaan ja käpsehditään. YT - neuvottelut ovat taas käynnissä. taukoa oli muutama kuukausi edellisistä. Tällä kertaa minä en ole päässyt viisastelemaan heille, enkä ole päässyt esittämään työlainsäädännön pirullisuuksia.
No, jotain hyvääkin on sentään tähtäimessä. Otin itselleni viikon loman. Olen ryhtynyt mellastamaan naamakirjassa. Olen tehnyt puutarhahommia ja nauttinut paljon. Tekemiini linnunpönttöihin on löytynyt asukkaita. Ja mikä parasta työpaikan asiakkaat lähtivät keskiviikkona ja saapuvat takaisin joskus elo-syyskuussa. Olen kirjoittanut myös skenarioita siitä, millaista elämä olisi ollut, jos joskus olisi joku asia ollut toisella tavalla. Olen siis pystynyt jonkun lauseen teiltä salassa kirjoittamaan.
Huomenna ryhdyn tekemään juhannussahtia. Vo siitä tulla Indian Pale Aleakin, mutta totuden nimessä on sanottava, että sillä asialla ei ole suurta väliä.
Upotuksessa esiintyy Kuningas jossain Afrikassa. Minusta meno on hulppeaa ja rytmikästä. Tarttuvaa, voisi oikeastaan sanoa. Ja mikä parasta, blues on elämää.
Tai, oikeastaan, tietenkin, elämä on bluesia . Noinhan se menee
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Zairen Kinshasan konsertista tuo on, sitä usein kuuntelen. Äijä oli silloin ehkä parhaassa vedossaan. Konsertti oli osa Rumble in the jungle hulabaloota, Alin ja Foremanin taistoa nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruudesta.
VastaaPoistaBlues Boyta kävin Kulttuuritalolla katsomassa vuonna 1981
Minä olin jossain muualla aina kun BB K oli Suomessa. Hänen kanssaan kävi samoin kuin kaikkien suurten rakastettujeni. Olin väärässä paikassa väärään aikaan ja kaikki oli aina vuosiksi ohi.
VastaaPoistaBlues Boy ja tulipalosta pelastetty kitara, Lucile, siinä elämä ja maailma.
MInulla oli työkaveri, hiljainen poikamies, joka ei koskaan oikein sisintään paljastanut. Asui äitinsä kanssa maatilalla ja teki opettajan töitä hiljaa ja tunnollisesti. Erään kerran jossain reissussa, 15 vuoden tuntemisen jälkeen, linja-auton takapenkillä, tämä perämetsien mies luettelee radiossa kuullun blueskappaleen esittäjän , päivämäärän, levyn ja kanssasoittajat.
Kävi ilmi, että kaverilla on kotona vinttikamarissa 800 levyn blueskokoelma..
Blues on elämää. Onneksi kuninkaan musiikki on edelleen keskellämme
En ole minäkään katsonut jääkiekkoa syystä siitä, ettei kiinnosta. Hallussani on sen sijaan kymmenkunta B.B. Kingin äänitettä, joista monista olen nauttinut hyvin paljon. Näin herkällä hetkellä tulee mieleen, kun kuningas esiintyi Pori Jazzissa kai joskus 1980- luvulla, ja esitystä näytettiin jommalla kummalla tuolloin olemassa olevista tv-kanavista.
VastaaPoistaSiistiin pukuun pukeutunut bluesmies kuuluisa Lucille-kitara sylissään kertoi sydäntäsärkevästi tieskuinkamonetta kertaa rakkaastaan, joka oli tehnyt oharit tai jotain, ja edesmennyt äitini, joka ei bluesia suuremmin arvostanut, ihmetteli, että onpa miehellä totisesti asiaa. Se teki häneen vaikutuksen (siis äitiini).
Vanhahan tämä suurmies jo oli. Kuulemma itse Yhdysvaltain Presidentti on esittänyt surunvalittelunsa.
Äijä, blues on aina täynnä asiaa. Siinä Charles Plogman ja Kake Randelin kalpenevat. Blues laittaa jalan väpättämään ja mielen se piiskaa mielettömään laukkaan.
VastaaPoistaVähän samalla tavoin kun Bachin , D- molli fuuga, Se Bachin fuuga on vain niin peijoonin siistiä verrattuna tähän räkäsen kitaran vongutukseen. on tosin myönnetttävä, että varmasti myös Bach aikoinaan yritti tulkita elämää