Sanglier

Sunnuntain ratoksi  väläytämme  lukijoille hallituksen ministerilistaakin  suuremman salaisuuden. Tänään tarjoilemme  triviaalitietoa kulinarismin saralta.

Kuten hyvin tiedetään, Ranska on maa, jossa on vähitään 365 erilaista juusto-lajia ja  Jura-vuoristossa  vielä varmasti toinen mokoma lisää. Kaikki ranskalaiset  juustot tuoksuvat voimakkaasti ja moni  niistä ei tahdo edes pysyä paketissa. Ranskalaisen vaihto-opiskelijan Suomeen tilaamat juustot säännönmukaisesti läpivalaistaan, koiratutkitaan ja  lopulta kääritään sellofaniin, sillä muutoin samassa postiautossa  oleva muu posti  saa voimakkaan hajutartunnan. Lyhyesti sanottuna, Ranska tarjoa meille uskomattoman hienoja  juustoja. Punakuorinen Edam on  leikillisesti sanottuna aika kesyä tavaraa  näitten rinnalla.

Ranskassa monet pehmeät juustot  kääritään pyöreään rasiaan. Ja kun täydellisyyteen  kerran  tähdätään, sen rasian  osat ovat luonnosta. Kuvassa näette niitä juuston ympärillä olevia pantoja . 

Tekniikka on yksinkertainen. Puu kaadetaan. Puuksi kelpaa kuusi taikka  jalokuusi. Sitten  puu kuoritaan kevyesti niin, että  kaarnan ja puun  väliin jäävät  kerrokset jäävät kiinni runkoon. 

Kuvassa Marie, naispuolinen  sanglier työssään. Työ on  aika raskasta ja rungot ovat suuria. Kuorinnan  jälkeen runkoon jää kiinni nila- ja jälsi-kerros yhdessä nipussa. Seuraavaksi  siitä kerroksesta sitten  höylätään irti näitä suikaleita.laite on tämän näköinen

Jälki on sitten tämän näköistä. Kuorittu ja  viuhkottu  runko jatkaa matkaansa eteenpäin  kummallisen näköisenä

Sanglier tekee työtään urakalla. Juustomeijeri  kertoo se, kuinka  suuriin rasioihin he aikovat juustoaan pakata. Ympärysmitta määrää sitten  yhden liuskan pituuden..Sanglier myy  liuskat juustonvalmistajalle  metrihinnalla. Hän itse on päässyt  metsään  vuokraamalla  otto-oikeuden  siltä yhtiöltä, joka on  ostanut  kaadettavat puut. Jos kauppaa puista  ei ole  vielä tehty, sanglier  vuokraa oikeuden metsänomistajalta.

Nämä sanglierit eivät ole kovin arvostettuja ammattilaisia. Eivät he nyt ihan  pullonkerääjän  tasolla arvostuksessa  ole, mutta  missään nimessä he eivät yllä juustovalmistusketjussa  eliittiin. He ovat  kiertolaisia, eräänlaisen perinneammatin  jatkajia ja yleensä kouluttamatonta maaseudun  työväkeä. Poikkeus  on kuvassa  oleva Marie, joka on  suuren maa - ja metsätilan omistaja. 

Tässä kuvassa on taas sitten Valerie. Hän  johtaa pientä  juustolaa Metabief - nimisessä kylässä. He käyttävät   näitä sanglierien  höyläämiä liukoja  valkohomejuuston  rasioissa. Mont Dór on yksi  tyyypillinen  tämän alueen  juustotuotemerkki.

Siinä vähän triviaalia juustotietoa. Nyt lukijat tietävät sen, kuka,  tai mikä on sanglier. Se on hyödyllinen tieto, voin vakuuttaa. Tuollaisen valkohomejuustoon nauttiminenkin saa  lisäsäväytystä tuosta tiedosta. Suomessahan tuommoisen  testaamattoman ja epähygieenisen luonnontuotteen käyttö kiellettäisi  välittömästi.