Lähden aamulla erämaahan pojan kanssa. Teen tulet puron varteen ja istuskelen hetken hiljaa. Belgialainen hanallinen on semmoinen kaveri, että hanat vireessä ei sen kanssa henno oikein kävellä. On siis hyvä hetken tulistella ja rauhoittua.
Mutta kun on juonut kahvit ja paistanut makkaraa nuotiossa, voi kävellä harjua pitkin sinne , mistä näkee auringonnousun.
Siellä meinaan istuskella hiljaa ja kuunnella luonnon heräämistä. Hyvä olisi, jos mitään luvallista ei lentäisi , eikä juoksisi kohdalle. Minä olen huono tappamaan. Enemmän minä yritän pitää nuorison haaveita elossa.
Huomenna kuitenkin on kaukana kavala maailma ja koulutuskuntayhtymä.
Illalla sitten haisen savulta melko vahavasti. Myöhemmin, lottoarvonnan aikaan, haisen ehkä jo oluelle. Olen toivon mukaan kuitenkin viettänyt hienon lauantaipäivän. Ainakin olen mentaalisesti yrittänyt kaiken miettiä etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti