Lepäävä silta

Lepäävä silta

torstai 3. syyskuuta 2015

Naisten seksipilleri

Ei ehkä ole soveliasta viikkotolkulla avautua opettajan raadollisesta työstä. Sellainen  on   lopulta turmiollista ja muuttaa opettajaa kyynisempään suuntaan. Samalla katoaa  hengen sivistys  ja Cygnaeus -tyyppinen  oppimisen  palo. ( Joku hemmetin maahanmuuttaja  taitaa nimestä päätellen tuokin olevan)

Edellinen oli sarkasmia

Puhutaan siis jostain muusta. Vaikkapa naisten  seksipilleristä.

Minä luulin, että se on semmoinen pilleri, joka hotkaistaan perjantai-iltana taksin takapenkillä matkalla  tanssiravintolaan.  Pillerin vaikutus alkaisi niin nopeasti, että miespuolinen taksikuskikin olisi vaaravyöhykkeessä, jos matka olisi  hiukankin pitempi.

Tosiasiassa  kuulemma tätä pilleriä pitää syödä viikkotolkulla, ja silloinkin on  tuloksena  vain eroottisia  unia ja  päiväunelmia. Melkoinen  pettymys monelle miehelle, jotka jo suunnittelivat semmoisen  pillerin   sujauttamista daamin  juomaan taikka semmoisen pillerin piilottamista työmaaruokalan muusiin. Iltapäivän aikana olisi sitten  odoteltu, kenelle manteli tuli tällä kertaa.

No, eroottisia unia  voi nähdä paljon helpommin. Ihan käsikauppalääkkeillä.

Nuoruudessani olin AMK- lehtori  kaudella jonkin sortin tupakkimies, joka kokeili piippua ja sikaria ja  sätkää ja Mallua. Se tiehän jotenkin aina päättyy. Toiset menee nopeammin ja toiset hitaammin. Minä päätin  valita hitaan tien ja ostin  nikotiini purkkaa. Niiden hinnalla olisi saanut  kartongin  tupakkaa  joka  kolmas päivä. Ne purkat olivat pahoja ja ne närästivät.

Niinpä ostin laastareita. Laastaripakkauksessa varoitettiin, että  jos semmoisen  olkapäähänsä teippaa, niin tupakkaa ei passaa edes kokeilla. Henki kuulemma lähtee. Siinä ohjepaperissa varoitettiin  myös vapinasta, sydämen tykytyksestä, hikoilusta ja " villeistä unista" .

Ja ihan aiheesta varoitettiin. Kun olin  lauantaina saunanjälkeen liimannut ensimmäisen laastarin olkapäähän Zembalot alkoivat. Seuraavan viikon keskiviikkoon mennessä olin  selannut  kaikkien naisopiskelijoiden siipisulat, moneen kertaan, edestä ja takaa. Oli ne mahdottomia öitä ja mahdottomia unia. Opiskelijat   sillä viikolla usein  katsoivat minua kummastuneena, kun  kesken luennon seisahduin mietteisiini, hymyilin  vienosti ja  katsoin  naisopiskelijoita.

Ahneeksihan  ihminen semmoisesta tulee, sehän on selvä.

Lauantaina saunajälkeen  liimasin kaksi laastaria  kumpaankin  olkapäähän. menin  jo kahdeksalta petiin ja ajattelin, että  nyt sitä  katsotaan, joko vuoroon tulisivat  nuo sairaanhoitaja-yksikön naiset.

Meno olikin totta vie, aika villiä. Uniin räpsähti 75 vuotias anoppi. Alkuyö oli  sanalla sanoen  aika kauheaa ja rietasta. Sodan käyneen lottatytön käsittely oli armotonta. Heräsin  hikisenä kesken painajaisen. juoksin vessaan, revin laastarit irti. Kaivoin jostain jemmasta tupakka-askin  ja vedin kolme  tupakkaa  ketjuun. Kädet tärisi ja hermostutti.

12 kommenttia:

  1. Minä olen kyllä jäänyt jostain paitsi. Yritin minäkin lopettaa oikeastaan 2005 vuodesta lähtien, mutta tupakki paloi aina toukokuuhun 2007 saakka. Silloin minulla oli keuhkoputken tulehdus, ja kanttorikolleegan kanssa vetelin savut ent. Uusikirkko T.L:n seurakuntakodin nurkalla palaverin jälkeen. Kirveli nimpal helvetiks, kuten sanotaan.

    Seuraavalla viikolla jäin lomalle, ja lähdin ajamaan vanhalla Ford Sierralla kohti Keski-Suomea, Porin kautta. Ostin Ihodesta huoltoasemalta pikku-askin vihreää LM:ää, ja sytytin. Ennen Otajärven tienhaaraa tumppasin, ja heitin tumpin ja yhdeksän polttamatonta Lasten Mallua ulos auton kuljettajanpuoleisesta ikkunasta.

    Sen jälkeen olen ajatellut täkäläisittäin seuraavasti:
    "Sit mää hunteerasin, et jost see ask itsestäs kaupan hyllylt tlee siihen tiskil ja tupak itsestäs siält huulil nousse, ni voimma sen poltta. Mut ei see siltappa ol koskan tehny, ja niimmää lakasin olemast tupakmiäs silkertta."

    Silloinen naisystäväni tykkäsi seikasta paljon, ja suostui kosintaani. Naimisissakin on oltu jo reilut kuusi vuotta, ja juuri tänään tuli muuten yhdeksän vuotta, kun hänet tapasin ensimmäisen kerran. Ei hullumpi päivä, entisen valtionpäämiehen ja minulle paljon merkittävämmän veljen tyttären syntymäpäivä edellämainitun iloisen seikan lisäksi.

    Mutta villejä unia en asian tiimoilta nähnyt, eikä vieroitusoireet olleet pahat. Korvien väli kai naksahti silloin uuteen asentoon.

    Ja semmoisesta pilleristä kuulin vasta nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tupakkaa ei juurikaan enää kaipaa. Niitä rahoja, joita siihen hommaan uhrasi kaipaa kylläkin.

      Toisaalta, kun tuntee itsensä heikoksi ja houkutuksille alttiiksi, voi samalla olla itselleen armollinen ja laupias. Voi todeta, että tämmöistäkin on tullut tehdyksi ja nyt siitä on päästy ja nurkan takana on iso joukko uusia asioita, jotka ovat yhtä kiinnostavia ja niistä voi valita itse taas, mitä sitä ryhtyy harrastamaan

      Poista
  2. Tupakkaa polttava ope, siinä vasta esimerkki oppilaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lopettanut tupakoinnin noin 7 vuotta sitten. Sitä ennen tupakoin tietenkin vain vapaa-aikana. Uskon, että nuoriso ei ole joutunut asiasta juurikaan kärsimään.

      Enemmänkin asiakkaat kärsiät siitä, jos opettajalla eivät kaikki muumit souda kanootissa samaan suuntaan ja hänellä ovat " yläkerran " matot vähän mytyssä.

      Tästä asiasta olen joskus kantanut aidosti huolta, samoin kuin gebhardilaisen osuustoiminta -aatteen häikäilemättömästä mainostamisesta ja kristillisten hyveiden ihailusta. Niistä asioista nuoriso on ehkä saanut sielulleen vammoja, ei minun vapaa-ajan tupakoinnistani.

      Myös satakuntalaisuus on saattanut vahingoitta asiakkaita.

      Poista
  3. Tupakoinnista, sen tarpeellisuudesta ja myöskin välttämättömyydestä: Olin aikoinaan jokseenkin kova tupakkimies. Polttelin Roopertin kanssakin kessun jos toisenkin. Valimistuttuani ammattiini työn kuvaan kuului runsas autoilu, jota useinkin oli vuorokaudet ympäri. Marlboroa kului keskimäärin kaksi askia vuorokaudessa. Nuori mies sen kyllä kesti. Enoni piti minulle puhuttelun Ikaalisten Kylpylässä heinäkuun ensimmäinen lauantai vuonna 1993. Hän kertoi, että jos niinkin heikko mies kuin hän pystyy lopettamaan tupakoinnin, siihen pystyy kuka hyvänsä. Sunnuntaina polttelin vielä kuin korsteeni, mutta ajattelin vähän vähentäväni tupakointia. Maanantaiaamuna en enää tuttuun tapaani mennyt autotalliin juomaan kahvia ja vetelemään savuja päivän lehden kanssa. Sen sijaan menin päivällä erääseen asekauppaan, jossa oli pystykorvamiehelle sopiva himoitsemani käyteety Tikan haulikkorihla 07 kal. 12/70/222 Rem. Sovin kaupoista. Laitoin tavoitteeksi, että olen niin kauan ilman tupakkaa, että säästän askin hinnan päivässä, kunnes ase on maksettu. Sen jälken voisin tupakin suhteen tehdä, mitä haluan.Kontrahti kestäisi laskennallisesti 151 päivää. Marraskuussa totesin, että nyt teeren surma on omani. Sen verran olen kuitenkin polttamista vähentänyt, etten ole tuon viikonlopun jälkeen tupakkivehkeitten kanssa konstaillut muuta kuin unissani.
    Näistä naisten pillereistä: Älkää tuoko ainakaan meille. Mitä tämmöinen vanha mies tekisi, jos vaimoon tulisi kovakin hönkä. Naapuriapuakaan ei aina kehtaa pyytää.
    Aikoinaan kuulin, että on olemassa valmiste, joka vähentää naisten sukupuolista halukkuutta yli 90%. Tuotetta on kuulemma saatavilla kauppanimellä "hääkakku". Y

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Y--- sait minut nauramaan.

      Hieno ase. Kateellisena olen miettinyt, pitäisikö minunkin lisätä arsenaalia nopealuotisella lintupyssyllä.

      Samaa mieltä olen tuossa pilleriasiassakin. Luonnotonta on ehkä keinotekoisesti taistella tutkainta vastaan. Toisaalta, tuossa anonyymi väitti, että minä ehkä olen ollut kouluaikana villi ja räyhäkäs oppilas, joka on tupakin lisäksi monta muuta pirunkuria harrastanut ja opettajakuntaa henkisesti rassannut.

      Ehkä sinä Y voit antaa puolestani puolueettoman arvion anonyymille ja muille lukijoille, minkä kaltainen nuori mies minä olin arvokkaassa ja kunnioitetussa opinahjossamme.

      Poista
  4. Olet varmaan ollut itse haasteellinen oppilas omana kouluaikanasi. Tuli miellen tuosta tupakan poltosta, opittu koulussa nurkan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansakoulussa olin luokkani parhaita, sekä käytöksessä, että opillisesti. Yhteiskoulun pääsykokeissa oli 200 - 300 pyrkijää, joiden joukossa olin muistaakseni 10 ensimmäisen joukossa.

      Lukio meni hienosti ja modernisti neljässä vuodessa. Olin aikaani edellä, kuten anonyymi voi huomata. Kansakoulussa sain yhden 15 minuutin jälki-istunnon koska en tiennyt, että koulun puuliiteriin ei saa mennä. Yhteiskoulussa ei minua rangaistu koskaan.

      Luulen, että itseasiassa olen ollut liian kiltti oppilas. Se, että ihminen on tupakoinut 1970 - ja -80 luvuilla, ei käsittääkseni tee yksilöstä ongelmallista, vaikka sen ennustearvo saattaakin olla merkittävä.

      Edelleen vinkaan anonyymiä lukemaan Janne Kivivuoren loistavan kirjan " Rikollisuuden syyt". Sitä kautta on helppo tunnistaa niitä, joiden elämä on meneillään vinksalleen

      Elämän aikana olen saanut yhden ylinopeussakon ja yhden varomattomuuden liikenteessä- sakon. Kilometrejä on kertynyt kovastikin yli miljoonan. Yksi avioliitto, ei pahoinpitelysyytteitä, ei oikeusjuttuja ei poliisinkirjoissa.

      Poista
    2. Niin, anonyymille vielä, lukijoiden joukossa saattaa olla Y :n lisäksi joku muukin luokkatoveri, joka voi luonnehtia minua lisää. Jään mielenkiinnolla odottamaan

      Poista
    3. Kyllä sanoisin, että Roopertti oli varmasti koulun kilteimpiä, ellei peräti kiltein poika. Herran pelko oli koulussamme melko vahva. Vanhempana olen ajatellut, että Roopeen verrattumana itsestäni löytyi tarpeetonta pirunkurisuutta toisinaan. Yksi asia oli mielestäni yhteistä Roopertille ja minulle. Olimme varmasti naisten naurattajia, sillä kaikki naiset varmaan nauroivat meille. Sama flaksi on jatkunut kesäisillä konepyöräreissuilla. Monena vuonna olemme arvelleet, että nyt tilastojen mukaan tuurin pitää kääntyä, mutta edes tilastot eivät ole olleet puolellamme. Tosin Roopen kanssa en enää suostu naistentansseihin, sillä sitä poikaa totisesti haetaan. Y

      Poista
    4. y ....ei tästä pitänyt tulla nyt mitään mainospuhetta. Ihan tässä puhehtuu ja jano iskee kesken illan.

      Minä taas muistan erään vuoden Hankalsalmella ja Revontulessa.

      Y vietiin parketille Hangan lavalla jo lipunmyyntijonosta ja minä sain jonotella yksin ja itse maksaa oman lippuni.

      Kyllä se ei kivaa ole !!!

      Mutta ensi kesänä mennään taas ja katsotaan, kuka eniten tanssiin

      Poista
  5. Heh heh, kävin katsomassa tuon Aamuohjelman haastattelun. Minä kun olen aina ajatellut, että se on se testosteroni naisellakin, joka antaa halua, ja vanhoilla naisillahan sen osuus kasvaa suhteessa estrogeeniin, joka vain turvottaa ja vetelöittää. Pienet kuivat mummot ovat paljon muuta kuin yleisesti luullaan ja miltä näyttävät! ;)
    Onneksi tuossa ohjelmassakin kumottiin se väite, että naisen seksuaalisuus jotenkin hiipuisi vanhana.
    Nyt sitten jotain dopamiineja suunnitellaan, vaikka ei muuta tarvittaisi kuin pieni testosteronitujaus niin tyttö olisi samalla viivalla hormonihirviö-poikakaverinsa kanssa.

    Kiitos tämän päivän huumoriannoksesta tuossa vastauksessasi anonyymin motkotukseen tupakanpoltosta! Se on satakuntalaisesti vastattu.

    .

    VastaaPoista