Lepäävä silta

Lepäävä silta

perjantai 21. elokuuta 2015

Viivaa on saatu ja silmissä sihisee...!

Tänään heitin englannin tunnilta  kolme autoasentaja-opiskelijaa käytävälle. Kaksi lähti suosiolla, mutta kolmannen kanssa oli vähän ongelmia. Iholle ei sentään menty. Taistelimme verbaalisella tasolla.

Neljännellä oli puukko kourassa  koko tunnin. Oli vähän orpo olo auttaa  kilttiä ja  puhumatonta opiskelijaa ja neuvoa hänelle  mitä kieltä puhutaan Saksassa ja mitä kieltä Itävallassa. Puukon  haltija yritti nakerrella  pulpetin reunaa. Ajattelin, että tappiot ovat siinä hommassa pienemmät kuin että jos hän ryhtyisi minun maksaani kaivelemaan.

Ajattelin, että illalla minä vielä tarvitsen surkeasti maksaani, koska Olutseuran golf-mestaruuskilpailu alkaa työajan jälkeen ja  kilpailun  tiimellyksessä ehkä maksani pääsee taas töihin.

Opettajatoverini ruokapöydässä olivat niin täynnä OAJ- jargonin ja VAHERVA-EKOLA - kasvatusfilosofiaa, etteivät osanneet kanssani keskustella asiasta. Huomasin, että minut henkisesti tuomittiin vähintään siksi, että  sain heidät  epämääräiseen valoon ryhtymällä toimenpiteisiin.

No, toisin kuin  paria opettajatoveriani, minua ei ole uhattu koskaan tappaa. Nämä opettajatoverinikin ovat edelleen hengissä. Toinen on eläkkeellä ja toinen muuten vain  hengissä. Minäkin tunnen  oikein eläväni. Juuri  työtoverille sanoin, että jos olisin saanut opettaa ammattikorkeakoulu-nuorisoa  eläkkeelle asti, käsitykseni elämästä ja ihmisluonnosta olisi jäänyt huomattavan kapeaksi. Nyt minulle on avautunut burleski ja rietas  paheidenvaltatie. Nyt minä en enää joudu tyytymään lällärielämään. Viimeiset työvuodet voin nauttia täysillä siitä ajatuksesta, että kulman takana odottaa kaurismäkeläinen tosielämä,  joka toivon mukaan  käsittelee minua  yhtä helläkätisesti kuin  roska-autonkuljettaja  Nikanderia.

Voin vakuuttaa lukijalle sen, että viina on kesyä huumetta toisen asteen  rinnalla. Jotain  tällaista on varmaan kokaiini.

No niin. Olen viivani saanut.  Päässä suhisee. Mieli kiehuu. Nyt baanalle. Hyvä ammatti. Elämä on helppoo, kun sen oikein oivaltaa !!!!

6 kommenttia:

  1. Olen seurannut näitä Roope-sedän juttuja silmät ymmyrkäisinä kuin suitsen renkaat. Onko tämä todella opiskelun arkipäivää? Onko koulumaailmassa enää mitään rotia? En itsekään mikään hymypoika ollut, mutta kyllä aikoinaan minusta koulu otettiin työnä ja se työ haluttiin useinkin tehdä kunnolla. Vai kultaako aika muistot ja kyseessä on vain normaalia sukupolvien välistä kuilua. Tosin se kuilu on jo vähän leveämpikin, koska ensimmäinen lapsenlapsenikin aloitti jo koulun. Y

    VastaaPoista
  2. Y- tässä mietin jo maanantain tunteja, vaikka on vasta lauantai-ilta. Puukkokaverista pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus, tai ainakin pitäisi kysyä, eikä organisaatio voisi korostaa asiakkaille, että puukkojen , aseiden ja muiden sen kaltaisten terä - juttujen tuonti englannintunnille olisi epätoivottavaa.

    Mietin myös sitä, että jos jotain nyt sattuu, enkä ole reagoinut teräaseeseen, ne rupeavat kyselemään ja kusessa olen minä, ei autopuolen julli.

    Maanantain siis luultavasti pyörähtää iso-viskuri liikkeelle. Koulun on pakko reagoida ja minä olen todistanut tarpeellisuuteni luokassa teräasevahtina. Voi tosin olla, että kohta oman auton renkaat on puhkottu ja kotiin on asennetava valvontakamerat.

    Asiakkaat eivä juurikaan sanaa usko. Opettaja taas ei voi käyttää mitään muuta keinoa. Koskea ei saa kuin poikkeustapauksessa. On siis käyetttävä sanan säilää.
    Harmi vaan, että asiakkaiden isät ja äidit eivät taida olla mitään lukumiehiä.

    Ainoa vaihtoehto on siten tehdä aina vahvempia ja vahvemipia IPA - satseja.

    Näitkö muuten uutisia. Olivat töhrineet Hesassa Nordean konttorin.

    VastaaPoista
  3. JR

    Anonyymi Y, jos on sama kuin aiempi anonyymi, alkaa bonjata koulumaailman todellisuutta!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, HikkaJ. Tämä on taas aamulla yhtä jännää kuin kaukopartioon lähtö. Ikinä ei tiedä, mitä on vastassa ja mistä puskasta ne iskee.

      Kasvatuksellisista lähtökohdista ei enää välttämättä ole mitään apua. Ja kurinpidolliset on kielletty melko tyystin. Rion Favelat tässä tulevat mieleen

      Poista
    2. JR
      Pitäs laittaa nuo kasvatustieteilijät ja toimistoissa istuvat teoreetikot luokan eteen ja 'ottaa luokille': eiköhän enimmät teoriat kirkastus päivän eli muutaman minuutin jälkeen.

      Pika-apuun:
      Ota Hota, tai pervetiniä niin kuin mainitsemasi kaukopartiomiehet.
      Ks. http://areena.yle.fi/1-2491671

      Poista
  4. Uusi toisenasteen opetussuunnitelma on aika hauska. Kokeita ei saa pitää. Meilläkin on kokonaisuus , jossa on 570 opetustuntia. Oppimista ei saa arvioida. Matkan varrella voi suorituksia merkitä S - kirjaimella. Lopuksi on näyttökokeiden avulla lupa arvioida osaamista.

    Arvaa, onko mukava paimentaa laumaa läpi 570 oppitunnin ilman välikokeita.

    Opiskelija voi yrittää osaamisensa todistaa koska tahansa kolmen vuoden aikana. Nyt esim. pitäisi ryhtyä opettamaan kulttuurien tuntemusta näille junkkareille. Yksikään ei ole koskaan lukenut yhtään kaunokirjallista teosta. Maahanmuuttajille nämä huutelevat...

    VastaaPoista