Työnantaja on siunannut minua runsaasti. Luentoja ( 16 -vuotiaille karjumista) on runsain mitoin tarjolla. Jalassani on luupiikki, aivoissani naula ja psyykkeessäni kuollut nahkiainen. Ääneni on mennyt, äänioikeus jäljellä.
Olen suoraa sanoen finaalissa, vaikka viikko on vasta aluillaan.
Ne vanhemmat, jotka ovat jättäneet kasvatusvastuunsa yläasteen ja minun hartioille, voisivat samantien hankkia jälkikasvulleen Perussuomalaisten jäsenkirjan. En koe olevani velvoitettu ohjaamaan heitä sinne, sillä se ei ole moraalini mukaista.
Jalan luupiikki tuskin enää muuttuu rauhattomammaksi, jos töitten jälkeen lähden pätkimään valkoista palloa mailalla. Uskon lyöntien tänään olevan pitkiä ja rajuja. Regressio, projisointi ja simulointi ovat aina minulta onnistuneet, kunhan pääsen rauhaan ja pois ihmisten silmistä.
Toisaalta, mustikassa käynti toisi unohduksen sievemmin ja rauhallisemmin. Siitä saattaisi seurata jopa yhteisöllistä hyminää ja arvonantoa. Huomenna saapuvat kyläilemään moneksi päiväksi vaarin omat mustikkasuut, kaksi tyttärenpoikaa. Sitä varten on verenpaine saatava jotenkin laskettua siedettäväksi.
Kolme tuntia kahdeksasta jäljellä. Lähden otsanahkaa rypistäen kohti klo 16:ta
Toisten viat saattavat ärsyttää, koska ne usein muistuttavat omista huonoista puolistamme. Joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta . Jos haluaa olla aina vahvin, saattaa muuttua suvaitsemattomaksi. Sen sijaan, että olisi paras, jääkin aivan yksin.
VastaaPoistaMiten oppia suvaitsevaiseksi? Ensinnäkin kannattaa muistaa huumori ja hyväksyä omat viat ja erehdykset. Tuntuuko vaikealta? Ei oikeastaan, sillä suvaitsevaisuuteen voi kasvaa pienin askelin, samoin kuin vauva oppii kävelemään. Kun on suvaitsevainen itselleen, on heti suvaitsevaisempi myös muita kohtaan.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita, että pitää sietää mitä vain. Väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta pitää vastustaa rauhanomaisesti, pitää keskustella ennemmin kuin tapella. Tekemällä yhteistyötä muiden kanssa on voimakkaampi ja voi puolustaa heikompia.
Suvaitsevainen koulussa - suvaitsevainen elämässä!
jr
VastaaPoista100-%:nen osanottoni ja ymmärrykseni Sinulle, onneksi se ei jatku ikuisesti.
ps
luulen ettei yo a.nyymi ole kartalla - vaihtakaas päiväksi duunia. ;)
En millään tajua minäkään mitä ja kenen suvaitsevaisuudesta anonyymikommentoija niin tietävästi kirjoittaa.
VastaaPoistaTiedän, mitä tunnet. Ihanan humoristisesta otteestasi huolimatta (sitä anonyymi ei ehkä kässännyt) tunnen myös surua, kun muistan kaikki vaikeat hetket urani loppuvaiheilla.
Voimia sinulle ja kivoja hetkiä pikkuisten kanssa!
Suvaitsevaisuuden perusopinnot tullevat opettajilla suoritetuksi auskultointivaiheessa, ja muusikkotermeillä A-tutkinto tai diplomi kymmenen vuoden viranhoidossa.
VastaaPoistaLämmin kannustus tämän blogin kirjoittajalle ja hikkaj:lle, jotka ovat tuota vaativaa tehtävää hoitaneet.
Minusta ei olisi, vaikka suvaitsen monenlaista. En kuitenkaan suoranaista v--uilua suvaitse.
Pitänyt vähän kiirettä. Pahoittelen, etten ole ehtinyt kommentoimaan lukijoiden mielipiteitä. Toisaalta, jos kommentointia ei ole ollut, se usein voi olla merkki siitä, että on samaa mieltä kommentoijan kanssa.
VastaaPoistaLukujärjestysten tekeminen työllistää tällä hetkellä minua kovasti. Tunneista on puute, ja opettajista on puute. Ohjelma ammottaa tyhjyyttään. Opiskelijoista ei ole puute.
Tänään opetan automiehille englantia, maanantaina peruskoululaisille ympäristöoppia, ja itselleni yritän opettaa koko ajan mielenrauhaa ja hillittyä elämää. yritän vähän jarrutella, kuten huomaatte esim. tämän blogin päivittymisestä.
Kohta pidän tentin. se on lapsellisen helppo. Toivon, että kaikki läpäisevät sen. Mutta ennen kaikkea toivon, että kaikilla on kynä matkassa kun tulevat tenttiin. Veikkaukseni on se, että noin 30 prosentilla ei ole.
Tänä aamuna olen aika jyrkkänä. Jos ei ole kynää, en voi opiskelijan kynäksi siinä juuri sillä hetkellä muuttua. Opiskelija merkitköön omat vastauksensa oikein/väärin ruudukkoon vaikkapa räkä- klöntillä.
Sarkasmini on siis saamassa näin viikon lopulla perin satakuntalaisia piirteitä