Lepäävä silta

Lepäävä silta

tiistai 18. elokuuta 2015

Liikehdintää



Opiskelijat ovat hermostuneita ja liikehtivät. Mellakkapoliisia ei ole vielä tarvittu. Olemme säästyneet myös  Heinolan kirjaston kohtalolta. Vartiointiliike on  huolehtinut  opinahjon turvallisuudesta vain öisillä partiointireissuilla. Päivisin toistaiseksi kaikki on ollut rauhallista.

Ylihuomenna alkaa kuitenkin sorsastus.

Silloin  kolmasosa  opiskelijoista  sairastuu kesäflunssaan ja  hakeutuu klo 12  parantelemaan itseään kaislikon reunaan. Minä odottelen täällä oppilaitoksella sydän syrjällään, palaavatko kaikki ehjinä siitä sodasta takaisin

Kaikkea mahdollista  tietenkin ammutaan. Kuvassa on räkättirastas. Sen  joutumista  uhrin asemaan ei sure oikeastaan kukaan, mutta kun   tulevassa sodassa  menee paljon muitakin lajeja. Varsinkin iltalennolla.

Olen yhden opiskelijanuorukaisen käynyt sorsastuksen  vuoksi  saattamaan haudan lepoon. Laskin työkaverin kanssa  oppilaitoksen seppeleen nuoren miehen haudalle. Poikansa menettänyt äiti itki  haudan partaalla ja yritti  käsittää  elämän tarkoitusta.

No, polkupyöräily Helsingissä  on monin verroin sorsastusta vaarallisempaa. Siinä leikissä voi menettää polkupyöränsä bussin alle, saada  tummaihoiselta kuskilta turpaansa ja  pahimmassa tapauksessa päästä hengestään. Pääkaupunkilainen  sorsastus on monin verroin turvallisempaa  siihen  verrattuna..

Täällä maalla on  kaikkein turvallisinta. Pitää vain muistaa kaksi asiaa. Älä sorsasta ja älä pyöräile. Silloin kaikki sujuu upeasti. Täällä kolmanneksi  vaaranpaikaksi  voi Heinolan tapaan  muodostua kirjasto, mutta siitäkin  pelastuu sillä, että ei lue  mitään kirjoja. Autuasta on ja rauhallista. Ei rasita mieltä   kirjailijoiden uhmakkaat tekstit, eivätkä paikallisliikenteen bussit. Ei narsku hampaissa  eltaantunut    vesilinnun  liha. Ei  vaivaa päänuppia  elämykset ja intohimo.

On ihanaa  juoda keskiolutta  omalla terassilla. Sorsat lentävät, ihmiset liikkuvat, älyköt lukevat.

Vain minä olen turvassa.


Ps..

.Kirjoitus on tosi huono. Oikein sikahuono. Olen kuitenkin juuri  tuossa mielentilassa nyt, joten  vassokuu,  kun vahvempia sanoja ei viitsi  kirjoittaa ja nimeltä  ketään osoitella. Huono päivä siis aluillaan

Ps 2. 

 Kirjoittaja omistaa metsästyskortin, aseita  ja niihin  hallussapitoluvat. Kirjoittaja  harrastaa  metsästystä omaksi ilokseen, harvakseltaan....Eläimen  kirjoittaja on viimeksi ampunut noin  10 vuotta sitten.

4 kommenttia:

  1. Aamun jälkeen on havaittavissa orastavaa toivoa paremmasta. Tentin korjaaminen on synnyttänyt heikon toivon kipinän mielessäni. Ne jotka säästyvät hengissä sorsametsältä, saattavat selvitä myös joistakin tulevaisuuden ammateista.

    VastaaPoista
  2. Ei ole ehkä ole ihan huti tämä kirjoitus mutta edellinen .. se kuuluu niihin joita ei kommentoida, katsotaan vain!

    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi.... niin minäkin olen tulkinnut. Noiden juttujen kategoriat ovat täällä blogimaailmassa aika veikeitä. melko nopeasti huomaa sen, millaisia normeja syntyy lukemiselle ja kommentoimiselle.

      Kaksi edellistä juttua ovat keränneet noin 20 lukijaa kumpikin. Maahanmuuttaja-juttu keräsi pitkälti toista sataa lukijaa ja komentit päälle

      Poista