Tilasin uuden akun LUMIA -luuriin. Tänään nimittäin istuin 5 tuntia kestävässä kokouksessa ja huomasin, että puhelimen akku ei enää kestä sen pituista mobiili- surfailua kiinnostavilla sivustoilla. Ongelmaksi muodostui kuitenkin akku-projektissa se, että kolme vuotta vanhaan nokialaiseen ei enää löydy hyllystä akkua, vaan akku on tilattava jostain huisin nevadasta.
On siis rauhoituttava ja odotettava. Keskiviikkona saapuvat opinahjoon meidän herramme muurahaiset. Koko päivän otsalla on helmeillyt kylmä hiki. On aloitettava jälleen kasvatustyö ja sosiaalistaminen. Päivän kokouksessa saimme hyviä välineitä siihen työhön. Ne ovat hyviä, mutta auttamattoman tehottomia.
Kotona menin takapihalle ja puhuin kauniille juutalaiselleni. Bernstein Rose oli nimittäin avannut ensimmäisen kukkansa. Avautumassa olevia nuppuja on kaikkiaan vielä 13 tässä samassa juurakossa. Saan viivähtää hänen tuoksussaan ja väriloistossaan vielä pitkään.
Tällä tavalla teen tuosta ulkomaaneläväisestä ja hänen tuoksustaan itselleni dominoivan maailman ja samalla peitän sillä maailmalla murrosikäisten karjunnan, elämän tuskan ja testosteroni -lemun.
Keskiviikkona jälleen on todettava tuttuun tapaan klasissen kielen sanoin :
Ora et labora
Lohdullistakin olen tilanteessa näkevinäni. Vielä muutaman vuoden saapuvaisilla on aamuisin paikka, jonne lähteä, jossa häntä "tarvitaan" ja jossa elämä on merkityksellistä, ja jossa tulee kenties johonkin joukkoon hyväksytyksi.
VastaaPoistaSiinä ei paljoa paina se, että v-alkuista sanaa käytetään välimerkin tavoin jäsentämään ja rytmittämään puhetta, sekä antamaan sanottavalle painokkuutta, tai sitten lausutaan sitä mantran tavoin, kun sisältöä ei ole.
Olen tässä pari päivää miettinyt kuumeisesti vellovaa aatekeskustelua, joka väkisinkin tulee mieleen tänä aikana, kun nuorukaiset etsivät edes jotain tarkoitusta elämälleen, tosin useimmiten ei-tietoisesti. Armeijaan saakka on vielä nuorukainen edes jotenkin ainakin ajoittain kiinni jossain oikean suuntaisessa, mutta jos sieltä tulee pois ei-mihinkään, niin tilanne on kauhistuttava.
Nuoren miehen kuuluisi saada elää kuperkeikkaikänsä, sitten pikku hiljaa opetella, mitä merkitsee sovitut asiat vaikka nakkikioskin myyjänä tai muussa ns. p-hommassa, sitten päästä hommiin johonkin, käyttää palkkansa bensoihin ja autoremontteihin, lopulta pariutua ja perustaa perhe.
Mutta tuo hyväksi havaittu menetelmä on jotenkin rikki. Välimeren ympärillä kaikkialla ja jopa täällä pohjolassa muhii toimettomien nuorten miesten joukon keskuudessa suuronnettomuus, katastrofi. Olen miettinyt, että onko tässä oikeisto oikeassa, ovat laiskuuttaan jättäneet resurssinsa käyttämättä. Voi olla. Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni ruudinkeksijä.
Ääriliikkeistä keskustellaan ja niitä kauhistellaan. Olisin kuitenkin taipuvainen sittenkin ajattelemaan, että jos ihminen saa työllään tienattua sen verran, että saattaa viikonloppuisin tai vapaillaan vähän elää ja hiplotella (termi V. Huovisen), ja tuntea itsensä muutenkin hyväksytyksi, niin vaaraa radikalisoitua haitallisesti ei ole.
En laske vappukulkueita, vasemmisto-, kokoomus- tai keskustanuorten kannanottoihin osallistumista vaaralliseksi radikalisoitumiseksi. Se on joko sisäsyntyisen tai vaikutteille altistumisen aiheuttaman vouhakemaisuuden kanavoitumista suhteellisen harmittomasti.
Ihanaa, kukkahattutädit ei oo saanu sun ruusuja hävitettyä lasten terveydelle vaarallisina :) Se on upean värinen!
VastaaPoistaMejän isäntä hommas semmosen varavirtalähteen vai mikä sen virallinen nimi onkaan, jolla saa humautettua puhelimen akun täyteen missä vaan ja millon vaan.
Koita ottaa kaikki irti viimeisistä lomapäivistä, hellettäkin luvassa, ja sitten ei kun kasvattamaan. ;)
VastaaPoistaVoi mikä ihana tyyli sinulla ja keskustelijoilla myös - saahan tänne kommentoda, vaikka ei osaakaan kirjoittaa noin huumoripitoisesti!
Tänne saa aina kommentoida ja vaihtaa mielipiteitä toisten kanssa. Kirjoittaja itse nyt niin kiireinen, että ei ehdi juurikaan täällä seikkailemaan.
VastaaPoistaNuoriso vaatii tällä viikolla kaiken huomion