Impala

Tapasin toissapäivänä metsurin, joka oli eläkkeellä. Hän ei ollut raihnainen. Hän oli metsätöissä  vaikka  seitsemänkymmentä läheni.

Satoi. Oli ikävää. Hän istutti taimia maahan ja sanoi, että sateessa olisi mukavaa, jos olisi  kaulalla sininen huivi. Hän sanoi, että taksimiehen Impala  - kyyti maksoi 12 penniä kilometri.  Yhdellä istutetulla  taimella pääsi kaksi kilometriä eteenpäin. Päivän kun istutti, saattoi ajaa taksilla 2000 km. Impala ei mahtunut aina matkustajakotien  pihoille. Soittimet piti jättää katolle. Naiset mahtuivat  matkustajakodin huoneeseen. Yksi kerrallaan. Kysyin, mitä hän soitti ... Kitaraa


Ajoin pitkin merenrantaa kotiin ja lauloin  autossa kovalla äänellä. Kuvittelin, että  kantapaikan karaokessa räjäytän potin ja  saan hetkeksi  viinankittaamisen loppumaan  ja ihmiset  heräämään.

Lämmittää

Aurinko paistaa sateen jälkeen. Se lämmittää mieltä ja  saa ilon pirskahtelemaan  pintaan. Huden hallituksen  aikeet saavat  lisää hikeä pintaan. Tältä sen kevään kuuluu maistua, totta vie !

Purjevene on hävitetty. Purjenumeron muistan vielä. Se oli L-4752 .... luulisin. Verottaja ei kuitenkaan enää pääse kiinni minuun tuon  vanhan elitistisen syntini  takia. Olo on keveä. Kawasakikin on myyty ja entisöity ja uuden omistajan harteilla. Se lisävero on myöskin maksuunpantava toisessa kaupungissa ja toiselle miehelle. Naurattaa....

Tupakin kirotkin olen karistanut harteiltani pois. Sekin  taakka ei paina eikä koukkuselkää rasita.

Näyttää siis, että päsäen aika vähällä. Varastossa on  25  kiloa  Viking - sahtimaltaita. Know -how  suomalaiseen perinnejuomaan on hankittu ja taito pysyy.  Indian Pale Alekin syntyy tiukan paikan tullen tuosta vain.

Huomaan olevani helpottunut siitä, että näin ensi alkuun asiat eivät  kolahda kovinkaan pahasti nilkkaan. Opiskelijoiden tyhjiä energiajuomatölkkejä keräämällä pystyy ostamaan hernekeittoa ja  joskus kokolihaleikettäkin. Nokkosista voi  tehdä  salaattia ja sosetta ja muhennosta.

Eläkkeeseen on vielä aikaa. Sitä ne tietenkin pienentävät, mutta sitten  eletään sen mukaan. Luetaan kirjoja ja  käpsehditään pihalla ja metsissä ja poluilla. Kierretään kirpputoreja  ja parsitaan vanhoja äidinkutomia sukkia.

Pahempaa minä odotin. Tuommoisten leikkausten kanssa  saatetaan tulla jopa  toimeen. Meidän perhe maksoi  v. 1992 asuntolainasta korkoa 16,75 % ja kotona oli kaksi pientä lasta. Silloinkin tultiin toimeen. Mikä ettei nyt.

Paha paikka

Pelasin tänään täyden kierroksen. Meitä oli kolme  iloista  herraa vihreillä väylillä, eikä meidän ajatuksissamme  työ juuri liikkunut. Yksi oli juuri saanut  eläkeläiskortin, toinen oli työtön ja minä ainoa, jolla oli kontakteja työelämään, mutta joka aktiivisesti yritti unohtaa työelämän.

Ennen peliä yksi meistä  kertoi ystävästä, joka oli viety ambulanssilla keskussairaalaan iltapäivällä. Suonet olivat olleet tukossa. Mentiin ykköselle ja lyötiin  tiit ketoon ja pallot niiden pintaan. Ajateltiin, että  peli vie pelon. Kaveri selviää ja me  mennään   par -vauhtia kupista kuppiin

Vitosväylällä  käveli tyyllikkäästi laulujoutsen.  Tämä laji oli kuolla sukupuuttoon  sodan jälkeen. Nyt sen yksilön edustajat taapertavat ylväinä ja pelottomina   kaikkialla, mihin ihminen on mehevää vihreää ruohoa  järjestänyt.

Kummallinen maailma. Työ on ihmisiltä kadonnut. Satojatuhansia  kävelee tuolla kaduilla  keskellä kirkasta päivää. Ei ole työtä. Ei ole tulevaisuutta.

Samaan aikaan 15  laulujoutsenta on  kasvanut  kymmenien tuhansien  parviksi. Ne paskovat pellot ja tallovat kasvustot. Tietenkin ne ovat kaikki rauhoitettuja. Ja tietenkin ne vievät  hanhilta pesimäpaikat ja tietenkin se on typerää, kun niitä ei saa edes metsästää.

Paitsi , että oli aika majesteetillista, kun  par kolmosen  väylällä  joutsen taaperteli valkoisena kohti griiniä ja me katseltiin  kutoselta 30 m päästä.  En tiedä, mitä muut miettivät. Minä ajattelin, että   enkeli tuli juttelemaan meille ja  kertomaan, että   nyt on kaverilla  paha paikka.

Seventeen and I mean ..........

Hallitus on pääsemässä  asioiden ytimeen. Tässä on hämmästyttävä skenario, joka  toteutuessaan saisi aikaan hauskaa ja hupia ja  riemua.

Niille maallikoille, jolla ei ole ensikäden tietoa ammattikoulutuksen  nykytilanteesta, voin  valaista asiaa hieman. Tänä kesänä  ammattikoulutuksen opetussuunnitelmat uusitaan. Tulemme  tarjoamaan syksyllä riemullisen paljon  upeita ATTO - aineita, yhteisiä aineita ja ammatillisia aineita, mikäli aikaa jää.

Hallituksen kaavailut epäilemättä tarkoittavat sitä, että suuri osa ammattillisesta  aineksesta  karsitaan pois ja  peruskoulun jälkeen opetamme  näille  veijareille filosofiaa, etiikkaa, vieraiden kulttuurien  tuntemusta ja kestävän kehitykset   periaatteita, unohtamatta  taide ja ympäristökasvatusta. Etiikan kurssi minulla on jo  valmiina, kesällä on työstettävä vieraiden kulttuurien  tuntemuksen - kurssi.

Tämä uutinen toteutuessaan  aiheuttaisi  suuren mullistuksen  suomalaisen  työntekemiseen. Joutuisimme edelleen haalimaan Baltiasta ja  Etelä-Euroopasta työväkeä  talouselämämme tarpeisiin.  Etiikkaa ei ehkä ole  niin kovasti opetettu Ukrainassa, Albaniassa taikka Somaliassa. Työntekoa ja ahkeruutta sekä tyytyväisyyttä varmasti riittää sitäkin enemmän.

Eläkkeelle 3 vuotta. Saa nähdä, millaisillä savuavilla raunioilta sitä meikäläinen  hevoskärryillä taikka sivuvaunu- moottoripyörällä  eläkepäiville kärrätään. Ehkä viisas lähtisi sovulla jo aikaisemmin.

Toisaalta, kolmen vuoden  sijaan näiden  opettaminen vain kahden vuoden ajan on kyllä  houkuttelevaa. Syytä olisi kumminkin aloittaa ne opinnot  vasta 17 vuotiaana. Muuten käy niin, että ammattiin valmistuu nuoria, joilla ei ole  täysi-ikäisyyttä  eikä muitakaan sen  ajan mukanaan tuomia  hyviä puolia. Alaikäisten  sähköasentajien  palkkaaminen  ei kiinnosta  montaakaan  työnantajaa. Eikä kuorma-autonkuljettaja ja tarjoilija ole juuri sen paremmassa tilanteessa, jos  elämä on vaiheessa  sweet   seventeen.

Helluntai lähestyy

Silmää tekevä helluntailainen on otsikoissa. Mieli tekee  kovasti vierasta, vaikka  moraali ja opetus  vaatisivat pitäytymään omaan ja  tuttuun. Kaiken tämän rinnalla  viitasaarelainen sahanomistaja tuntuu  rehelliseltä ja tutulta ja turvalliselta. Hänen tekemisiinsä voi aina luottaa ja uskoa. Hän ei valitsemaltaa tieltä horju, ei heilu. Hän on reipas ja reilu.

Lähetetyt  tekstiviestit eivät näytä olevan erityisen kekseliäitä. Runollisia kylläkin. Muutamassa on aika hauska alkusointu-kuvio yhdistettynä alatyyliseen ja  hieman  brutaaliin  ilmaisuun. Kiehtovaa...... tavallaan.

No, minä lähden  kiertämääbn maakuntiin. Menen katsomaan harjoittelijoita, jotka ovat  lähes viattomia ja  ennen kaikkea  arkoja. He huutelevat   hävyttömyyksiä matkojen päästä ja nurkan takaa. Sikäli Toimi on  toimen mies. 

Minä olen tietenkin  kiinnostunut tästä asiasta, sillä  olen deprivaation vallassa, koska kukaan ei koskaan  lähettele minulle eroottisia  tekstareita. Ne olisivat  aika kivoja ja  niiden  avulla  matka taittauisi mukavasti. Edessä on  nimittäin   monta tuhatta kilometriä  maantien päällä seuraavien viikkojen aikana ja  mikäpä miehen mieltä paremmin stimuloisi kuin   viehkeä viesti.

Sanglier

Sunnuntain ratoksi  väläytämme  lukijoille hallituksen ministerilistaakin  suuremman salaisuuden. Tänään tarjoilemme  triviaalitietoa kulinarismin saralta.

Kuten hyvin tiedetään, Ranska on maa, jossa on vähitään 365 erilaista juusto-lajia ja  Jura-vuoristossa  vielä varmasti toinen mokoma lisää. Kaikki ranskalaiset  juustot tuoksuvat voimakkaasti ja moni  niistä ei tahdo edes pysyä paketissa. Ranskalaisen vaihto-opiskelijan Suomeen tilaamat juustot säännönmukaisesti läpivalaistaan, koiratutkitaan ja  lopulta kääritään sellofaniin, sillä muutoin samassa postiautossa  oleva muu posti  saa voimakkaan hajutartunnan. Lyhyesti sanottuna, Ranska tarjoa meille uskomattoman hienoja  juustoja. Punakuorinen Edam on  leikillisesti sanottuna aika kesyä tavaraa  näitten rinnalla.

Ranskassa monet pehmeät juustot  kääritään pyöreään rasiaan. Ja kun täydellisyyteen  kerran  tähdätään, sen rasian  osat ovat luonnosta. Kuvassa näette niitä juuston ympärillä olevia pantoja . 

Tekniikka on yksinkertainen. Puu kaadetaan. Puuksi kelpaa kuusi taikka  jalokuusi. Sitten  puu kuoritaan kevyesti niin, että  kaarnan ja puun  väliin jäävät  kerrokset jäävät kiinni runkoon. 

Kuvassa Marie, naispuolinen  sanglier työssään. Työ on  aika raskasta ja rungot ovat suuria. Kuorinnan  jälkeen runkoon jää kiinni nila- ja jälsi-kerros yhdessä nipussa. Seuraavaksi  siitä kerroksesta sitten  höylätään irti näitä suikaleita.laite on tämän näköinen

Jälki on sitten tämän näköistä. Kuorittu ja  viuhkottu  runko jatkaa matkaansa eteenpäin  kummallisen näköisenä

Sanglier tekee työtään urakalla. Juustomeijeri  kertoo se, kuinka  suuriin rasioihin he aikovat juustoaan pakata. Ympärysmitta määrää sitten  yhden liuskan pituuden..Sanglier myy  liuskat juustonvalmistajalle  metrihinnalla. Hän itse on päässyt  metsään  vuokraamalla  otto-oikeuden  siltä yhtiöltä, joka on  ostanut  kaadettavat puut. Jos kauppaa puista  ei ole  vielä tehty, sanglier  vuokraa oikeuden metsänomistajalta.

Nämä sanglierit eivät ole kovin arvostettuja ammattilaisia. Eivät he nyt ihan  pullonkerääjän  tasolla arvostuksessa  ole, mutta  missään nimessä he eivät yllä juustovalmistusketjussa  eliittiin. He ovat  kiertolaisia, eräänlaisen perinneammatin  jatkajia ja yleensä kouluttamatonta maaseudun  työväkeä. Poikkeus  on kuvassa  oleva Marie, joka on  suuren maa - ja metsätilan omistaja. 

Tässä kuvassa on taas sitten Valerie. Hän  johtaa pientä  juustolaa Metabief - nimisessä kylässä. He käyttävät   näitä sanglierien  höyläämiä liukoja  valkohomejuuston  rasioissa. Mont Dór on yksi  tyyypillinen  tämän alueen  juustotuotemerkki.

Siinä vähän triviaalia juustotietoa. Nyt lukijat tietävät sen, kuka,  tai mikä on sanglier. Se on hyödyllinen tieto, voin vakuuttaa. Tuollaisen valkohomejuustoon nauttiminenkin saa  lisäsäväytystä tuosta tiedosta. Suomessahan tuommoisen  testaamattoman ja epähygieenisen luonnontuotteen käyttö kiellettäisi  välittömästi.  

Kuningas on pois

Hiljaisuus masentaa. Tiedätte mitä tarkoitan. Kun  on kiirettä ja  vieläkin suurempaa  kiirettä, ja kun kaiken aikaa  voi käyttää vanhaa Vietnamin sodasta peräisin olevaa sanontaa, on ahdistavaa katsella, miten  ympärillä kaikki muuttuu.

En ole  saanut aikaan mitään luettavaa, koska  mitään kerrottavaa  ei ole ollut. Amerikkalaisen sotilaan  kauhistus oli  tietenkin se, jos  trooppisissa  olosuhteissa paska iskee  ilmastointilaitteen tuulettimeen.. Kylmässä Suomen keväässä  ongelmat ovat vähän toisenlaisia.Eikä niistä nyt voi puhua.

En ole katsonut minuuttiakaan jääkiekkoa. Ja jos jalkapalloväkivalta  todella on pesiytynyt uutisten kertomalla tavalla kotoisiin  sarjoihimme, minä lopetan senkin  kuuntelemisen.

Aamulla ilmoitettiin, että Kuningas on kuollut. Se ei  mielialaa juuri nostata. Tiedämme, että eräs blues-aikakausi on  peruuttamattomasti ohi. Työpaikalla on  eläkeläiskeräyksiä. Rahaa kuluu. Olen ryhtynyt  boikotoimaan niitä. Minua  surettaa, kun parhaat kaverit lähtevät. Työmäärä lisääntyy, enkä ole vielä oppinut sitä  viisasten kiveä, kuinka  ryhydytään liukenemaan vastuusta  ja viimeiset pari vuotta  vain  oleillaan ja käpsehditään. YT - neuvottelut ovat taas käynnissä. taukoa oli  muutama kuukausi  edellisistä. Tällä kertaa minä en ole päässyt viisastelemaan heille, enkä ole päässyt esittämään työlainsäädännön  pirullisuuksia.

No, jotain hyvääkin on sentään tähtäimessä. Otin itselleni  viikon loman. Olen ryhtynyt mellastamaan  naamakirjassa.  Olen tehnyt puutarhahommia ja nauttinut  paljon. Tekemiini linnunpönttöihin  on  löytynyt asukkaita.  Ja mikä parasta  työpaikan asiakkaat  lähtivät  keskiviikkona ja saapuvat takaisin  joskus elo-syyskuussa. Olen kirjoittanut  myös  skenarioita siitä, millaista elämä olisi ollut, jos  joskus olisi  joku asia ollut toisella tavalla. Olen siis pystynyt jonkun lauseen teiltä salassa kirjoittamaan.

Huomenna ryhdyn tekemään juhannussahtia. Vo siitä tulla Indian Pale Aleakin, mutta totuden nimessä on sanottava, että sillä asialla ei ole suurta väliä.

Upotuksessa  esiintyy Kuningas jossain Afrikassa. Minusta meno on hulppeaa ja rytmikästä. Tarttuvaa, voisi oikeastaan  sanoa. Ja mikä parasta, blues on elämää.

Tai, oikeastaan, tietenkin, elämä on bluesia . Noinhan se menee

Hallertauer Taurus

Tänään DHL  toi suoraa Saksasta kotiovelle  Hallertauer  Tauruksen. Hän on söpö, niin kuin hyvin kuvasta  näette. Hän on Eickelmannin  puutarhan tuotteita ja halpa kuin mikä. Parasta  kuitenkin on se, että  hänen käpyjensä alphahappo – prosentti  on 12 – 17 %. Tällä Tauruksella voi siis korvata vanhan ja  elähtäneen Magnum humalan, mutta mikä parasta, Taurus on sekä katkerohumala, että aromihumala.

Neuvottelin  hänelle paikan  puutarhan nurkkaan . Istutus sujui  hyvin. Ensi viikolla on haettava kuusikosta  tukisalot ja samaan aikaan varjeltava  nuorta neitoa pakkaselta.  Myöhemmin  häntä on varjeltava  myös uros –Tauruksilta, sillä  jso pölyttyminen  tapahtuu, tauruksen kävyt ovat menettäneet suuren osan taikavoimastaan ja  sitten onkin ihan sama, lisääkö niitä IPA – oluen keittovaiheessa vai ei. Hänet pitää pitää neitseellisenä ja  hänet saa nyt ympäröidä vain toisilla   neitohumala- kasveilla.

Ja huomenna  avautuu golfkenttä. Ihan  hyvä viikko  tästä taitaa  sentään tulle, vaikka huomenna komennus  onkin näyttökokeen valvojaksi. Tylsää hommaa.  Pitää valvoa vain se, että alaikäiset eivät laita tupakaksi  kesken näyttökokeen. Kysellä ne voivat toisiltaan vaikka kuinka paljon. Siinä ei juurikaan tietoa siirry, luulen minä.

Tänään  unohdin kaksi opiskelijaa harjoitustyömaalle. Kun he olivat minua odottaneet saapuvaksi  45 minuuttia, sain  aika viileän puhelun herroilta. Jotenkin tapaus lämmitti mieltäni. Riiviöt eivät ole  enää mielessäni  joka heti. Minä  pystyn jo unohtamaan heidät. Sekin on aika lupaavaa

Olemassaolon taistelu

Päivän aikana  rastaat olivat tehneet  pesänsä uudelleen  lähes asuttavaan kuntoon. Kopistelin sen  alas jälleen, sillä me satakuntalaiset olemme  päättäväistä rotua, etenkin itsepäistä, emmekä helposti  anna periksi muutoin kuin  lain edessä.

Laki taitaa muuten olla  rastaan puolella. Nyt pesintäaikana kaikensortin  häslääminen  on vissiin kiellettyä. No, rastas voi ottaa itselleen Bird Life - myönteisen  asianajajan ja  toimittaa  minulle  asianomistajan ominaisuudessa haasteen, ellei yleinen syyttäjä ala asiaa ajamaan. Suomalaisen yhteiskunnan sääntöviidakossa  saatan tämän  taisteluni hävitä.

Kaiken lisäksi  vaimon sukulainen on aika korkea jehu tuossa Suomen Bird Life - järjestössä, joten tästä  saattaa syntyä myös vaimon suvun  kanssa  kärhämää, jota ensi kesän sukukokouksessa puidaan  ja taivastellaan.

Rastaan kannattaa kuitenkin olla tulevina päivinä hyvin  varovainen, jotta pääsee voittonsa  näkemään ja siitä nauttimaan.

Reviirit

Räkättirastas aikoi  pesiytyä takapihan  balsami-pihtaan. Luontoystävällisenä ihmisenä pohdin hetken asiaa, kunnes päätin  tehdä räkätille konkelon, joka  lopulta  sinetöin  sen suunnitelmat. Kerroin nimittäin vaimolleni, että saamme uusia napureita.

Kerroin hänelle myös, että se näyttää kopuloivan lajikumppaninsa kanssa innokkaasti  ja aikoo tehdäjälkikasvua  puuhun, joka on keittiön ikkunasta 4 metrin päässä.

Sanoin, että kun  se on päässyt suvunjatkamisintoon, se puolustaa  juhannukseen asti  jälkikasvuaan  syöksymällä ja paskomalla. Kohteeksi kelpaa  esim. takapihalle pyykkiä kuivamaan vievä auvoinen emäntä. Taikka  ymmärtämätön lapsenlapsi.

 

 

Tämän jälkeen tapahtumat seurasivat  toisiaan hyvin nopeasti. Luontokappaleet joutuivat  ottamaan  ritolat  ensiasunnostaan ja jälkikasvujen  ympäristö, sekä räkättien  luontainen työssäkäyntialue sekä postinumero muuttui.

 

Näin  siis perhe on osallistunut luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen varmistamalla sen, että sitä monimuotoisuutta on jossain muualla kuin  meidän takapihallamme. Tämän  jyrkempiin  toimenpiteisiin   meillä ei  kuitenkaan helposti ryhdyttä, sillä jos pesintä on jo  tapahtunut ja pesä täynnä ammottavia kitoja,  minun  käy sääliksi  vanhempia ja samalla  minuun tekee suuren vaikutuksen  se, kuinka luontokappaleen  sisikuntaan on ohjelmoitu jälkikasvun puolustaminen.

 

Muita merkittäviä luontokohteita ja tapahtumia jos luettelisi, niin ensiksi  tulee mieleen se  torstaina  nikkaroimani  talitiaisen  pesäpönttö, johon näyttää pesiytyvän  käpytikka. Se on vasta tällä hetkellä suurentamassa  lentoaukkoa itselleen sopivaksi, mutta  jo nyt   tarjoa  elämyksellisen  luontokohteen.

 

Toinen linnunpönttöni on  pyydystänyt  siivousmopin  näköisen villikissan. Kissa ei tietenkään mahdu 30 mm lentoaukosta  sisälle. Se on kuitenkin tehnyt itselleen makuuksen  suoraan pöntön alle ja aikoo odottaa kärsivällisesti, josko joku poikasista  lähtisi  pesästä aikaisin ja varomattomasti.

 

Kyseinen kissa asustaa  naapurissa. Naapurin  pihalla on  8  autonraatoa, joten on hyvin  ymmärrettävää, että kissa ei viihdy semmoisessa reviirissä.

 

Muista  luontohavainnoista  mainittakoon Liettuan rekisterissä  olevien autojen hitaat tarkkailuajelut asuntoalueen kaavateillä. Nekin ovat palanneet muuttolintujen joukossa tänne pohjolaan. Nykyään joka toisen kalasääksen selässä  on satelliittilähetin, joka kertoo sen taipaleen sujumisen keväin- syksyin. Olisi hyvä ja kätevää, jos näille liettualaisilla  olisi semmoiset  lähettimet myös. Näkisi Google-mapista, koska ne ovat taas  tulossa.