Joku aviisi kirjoitti eilen työhön menon esteistä. Oli nyt löydetty uusi sellainen este ja sitä esiteltiin lukijoille. Esittelemässä oli joku " Rane", joka sanoi, että töitä olisi vaikka kuinka, mutta kun ei voi mennä, kun on noita työllistymisen esteitä.
Sitten selitettiin, että työllistymisen este Ranelle ja kymmenille tuhansille muille on ulosotto.
Kun minä olin nuori, elettiin semmoisessa yhteiskunnassa, jossa yritettiin maksaa kaikki velat pois. Jos semmoisia oli sitten syntynyt, niitä ekasta tilistä aina yritettiin maksaa kavereille. Jos oltiin velkaa jollekin firmalle taikka yhteisölle, saatettiin asia päästää uslosottoon varojen puutteessa, mutta ensi tilassa ne yritettiin maksaa, vaikka sitten ulosoton kautta. Suojaosuus jäi kuitenkin ulosoton jälkeen käteen. Siihen ei pysty edes työnantaja kuittausoikeudellaan, jos vaikka siihenkin suuntaan olisi päässyt velkaa syntymään.
Nyt Rane ja kumppanit ovat sitä mieltä, että koska sossusta saa ilman työn vaivaa ja raadantaa rahaa enemmän kuin työnteosta ulosoton jälkeen, töihin ei kannata mennä. Nämä Ranet sitten kieltäytyvät tarjotusta työstä, koska asetettu karenssi ei heitä juurikaan hätkäytä, sillä vaikka työttömyyspäivärahaa ei saisikaan karenssin vuoksi, niin sossusta saa , eikä siihen iske kiinni vouti.
Eikä velkoja tarvitse koskaan yrittää maksaa, jos se tuntuu ikävältä ja mahdottomalta.
Töihin menemisessä velkaantuneena (kokemusta on!) on paljonkin etuja. Jos velkaa on päässyt kertymään ei-hallittavissa oleva määrä takaussitoumuksen tai vaikka epäonnistuneen yrittäjyyden seurauksena, voi hakeutua velkasaneeraukseen. Siinä on oma hommansa ja vähtinsä, mutta se kannatti. Rahaa jäi hurjasti enemmän kuin sossusta tai työmarkkinatuesta, ja mikä parasta, velat loppuivat viiden vuoden maksamisen jälkeen.
VastaaPoistaMutta tässäkin ollaan pienen marginaalin hakoteillä. Omassa ns. kirjallisessa tuotannossa olen avannut hieman suuremman joukon näkökantaa.
Tilanne: Olet työttömänä. Kaverisi pyytää sinua pariksi päiväksi hommiin.
Ennen 1.1.1994 asia hoitui niin, että menit ja teit, ilmoitit päivärahan maksajalle olleesi kaksi päivää töissä, ja ne niistivät korvaukset kahdelta päivältä. Vasta yli 2 viikon jatkuva työskentely aiheutti uudelleenkäsittelyn tarpeen.
1.1.1994, Esko Ahon ollessa pääministerinä ja valtakunnan ollessa lähes nykykreikkalaisessa tilassa, tuli voimaan työttömyysturvan uudistus, jonka tarkoitus oli kannustaa työttömiä ottaa vastaan työtä.
Tuolloin lyhyestäkin työsuhteesta piti toimittaa etuuden maksajalle työ- ja palkkatodistukset, ja sovitellun päivärahan käsittely kesti joissakin työttömyyskassoissa useita viikkoja. Tämä aika piti elää armeijan säästöillä, vippaamalla tms.
Lisäksi ilmestyi hurja määrä lippuja ja lappuja täytettäväksi.
Kokonaisuutena sanoisin tuota juttua hölmöläisten hommaksi. Ainakin minulta se vei halut lähteä pariksi päiväksi perkaamaan kaloja (tuollaista hommaa oli välillä tarjolla).
Työnantajan kannaltakin järjestelmästä tuli hölmö. Jos kutsui pariksi päiväksi jonkun hommiin, siitä tulevat konttorihommat hyvinkin kaksinkertaistuivat.
Olisi ollut Lipposella, Jäätteenmäellä, Vanhasella, Kataisella ja Stubbilla aikaa suunpieksännän sijaan oikeasti yksinkertaistaa ja keventää tuota byrokratiaa, mutta ketään se ei ole kiinnostanut.
Kyllä ne siellä illistelevät, että työnteon pitäisi olla kannattavampaa kuin tuilla eläminen. Sitten tarjoavat selitykseksi, että tuet ovat niin hyvät että kannattaa ennen maata kotona kuin lähteä hommiin.
Kun olen itse joskus kokenut nuo kuvatut ajat, niin pidän tällaisia puheita suoranaisena vittuiluna ja parempiosaisen ylimielisenä sylkäisynä.
Toki olen ollut vakituisessa työssä toukokuusta 1996 lähtien, mutta vieläkään en tuota illistelyä siedä.
Ei ollut tarkoitus sinua vastaan kirjoittaa. Muistin kyllä, että lukijoiden joukossa on ihmisiä, joita nämä asiat ovat kosketelleet hyvin läheltä.
PoistaMinä kritisoin oikeasti vain sitä Rane kaveria ja hänen valintojaan.