Lepäävä silta

Lepäävä silta

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Omituinen ilta


Olin pyöräilemässä, enkä saanut  lihaksiani kipeiksi . Se  oli omituista ja pelottavaa. Kurkkuni sain kipeäksi, mutta en  yhtään lihasta..

Illemmalla sitten  jo olin henkisesti kipeä senkin edestä, kun katselin vaalitulosta. Jos  tällä maalla on mennyt huonosti tähänkin asti, niin nyt se  pershuru vasta  alkaa. Puheenjohtaja Sipilä sain  sökötermiä käyttäen ” värin pintaan” . Nyt on paha pihistää ja perskortilla pelata. Ehkä Persukortilla, mutta joka tapauksessa, Sipilä voisi yhtä hyvin sanoa, että otetaan uusi  jako.

Onhan tässä sentään iloisiakin  asioita. Jouni Backman ei enää ole mukana. Toisaalta taas Jukka Gustafsson  on mukana.  Iloon sekoittuu tuskan kyyneliä.

Iloisin asia lopulta on tietenkin se,  että sahamies Hakkarainen valittiin uudelleen eduskuntaan.  Hänen rinnallaan muut  läpimenneet voivat tehdä vertailuja ja todeta, että  ei tässä nyt sentään ihan  hullummasta päästä olla.

2 kommenttia:

  1. Minäkään en katsonut yhtään vaalitenttiä, äänestin yhtä tuttua. Ehdokkaissa niitä oli toistakymmentä.

    Eihän se mitä päässyt, ei lähellekään. Mutta säästyinpä itkulta ja hammasten kiristykseltä, kun en joudu nielemään äänestämäni henkilön vääriä sanomisia tai äänestämisiä.

    Se kotoinen urheilulukemisto oikein oli kuvan ainakin nettiin laittanut, kun juureva sahamies kumosi konjakkia. Vaalivaljojaisten paikkakin mainittiin, ja olen tuolla kylällä käynytkin, kuten jokaisella Viitasaaren kylällä.

    Ei se siellä niin omituista ole.

    Sen kunniaksi pistetäänpä humpaksi.

    https://www.youtube.com/watch?v=0Co3jarOSP0

    VastaaPoista
  2. Huomasin menettäneeni mielenkiinnon tuohon vaalijargoniin. Minua mietitytti se, miten ne sopeutuvat tavalliseen elämään ja työssäkäyntiin, jotka putosivat. Minua mietityttää myös se, millaiselta tuntuu maksaa vaalivelkoja pois, jos ei päässyt läpi.

    Tunsin kerran erään orginellin miehen, joka hakkasi perintömetsänsä sileäksi ja kävi värikkään eduskuntavaalikampanjan. Ääniä tuli noin 1500 ja merintömetsän rahoja kului kuulemma 35 000 mummon markkaa. Äänelle tuli siis hintaa vähän yli 20 markkaa. d
    Muistelen siihen aikaan Nordforsin helelmäviinin maksaneen noi 5 markkaa pullo, joten yksinkertaisella laskutoimituksella äänen hinnaksi nykyrahassa tuli noin 30 euroa. Halpa hintahan se olisi ollut, jos olisi päässyt sisälle.

    VastaaPoista