Nuorena miehenä tunsin vanhemman herrasmiehen, jolla oli 100 erilaista solmiota. Sitä pidettiin minun nuoruudessani suurena lukuna ja pienenä ihmeenä, sillä tavalliset maaseudun miehet tulivat toimeen kolmella kravatilla.
Yksi oli musta.
Lukija ymmärtää, mihin tilaisuuksiin sitä käytettiin. Toinen oli sinisensävyinen ja siinä oli vinoraitoja. Kolmas oli sitten se anopin antama, jota ei koskaan laitettu kaulaan.
Kaikissa kolmessa solmiossa solmiosolmu säilytettiin solmiossa varmuuden vuoksi eikä uuden solmun tekemiselle nähty mitään funktiota.
Sadan kravatin mies käytti kravattia aina. Hänellä oli toimistossa työsolmio, kotona kotisolmio ja lenkkeilemässä ollessaan hänellä oli joku liikuntasolmio kaulassaan. Metsästyksessä hän käytti aiheeseen liittyviä solmioita. Hänen mielestään solmion sopiva kireys esti hien valumisen kaulalla alaspäin. Metsässä liikkuessaan ihminen hikoilee helposti, sehän on selvä.
Solmiomies ei koskaan käyttänyt solmiota saunassa
Pienellä paikkakunnalla solmiomies oli se nivel Uudenkaupungin kuuluisan hoitolaitoksen ja terveen ihmisen välillä, jota niveltä mielessään taivuttamalla saattoi miettiä omaa mielenterveyttään , omia koodistojaan ja kykyään kaikissa tilanteissa sopeutua omine mielitekoineen yhteiskunnan rattaisiin.
Minä ostin kolme viikkoa sitten elämäni ensimmäisen rusetin. Pelkäsin, että se leimaa minut "propellimieheksi" ja aiheuttaa suurta hämmennystä. Vielä mitä !
Kyseinen laite osoittautui mukavaksi ja komeaksi asusteeksi, joka ei jokaiseen soppalautaseen yrittänyt uida ja jonka mitoitus asennusvaiheessa on paljon helpompaa, kuin perinteisen solmion. Rusettivaihtoehdot ovat myös helpompia.
Olen siis nykyään yhden rusetin mies, joka himoitsee toista sellaista ja joka saattaa ehkä näyttää fakiiri Kronblomilta, mutta joka ehdottomasti tulee toimeen alle 10:llä rusetilla. Yksi on kuitenkin aivan liian vähän.
Sata kravattia kuulostaa paljolta, kun minulla on mielestäni paljon, varmaan 6-7- kertaisesti se normaali määrä. Mutta kun olen tuon hoitolaitospaikkakunnan vähäisimmän etäispesäkkeen asukki, niin olkoon menneeksi.
VastaaPoistaRusetti olisi kätevä, minulla olikin joskus -80- luvulla orkesterimme esiintymisasuun kuuluvana. Ja 2005 tienoilla johdin hetken mieskuoroa, jonka sihteeri pakotti pitämään keikalla rusettia.
Mutta se hoitolaitos on edelleen olemassa. Käyn siellä joskus virkani puolesta.
Kuusikymmentäluvulla oli yleistä se, että naapurista joku lähti aina Uuteenkaupunkiin, joskus jopa vietiin Uuteenkaupunkiin ja asianomainen sieltä sitten palasi takaisin ja jatkoi puuhasteluaan ja työtään taas uusin voimin.
VastaaPoistaPienenä poikana koko kaupunki tuntui minusta vähän pelottavalta. Luulin, että se on täynnä uudenkaupungin tavaraa.
Myöhemmin olen ruvennut kaupungista pitämään ja nykyään siellä tehdään oikein houkuttelevaa olutta. Ja muutenkin se on kaunisja hieno paikka
jr
VastaaPoistamiten olis: toinen rusetti tukkaan?
Minulla on huonosti itsellä tuota tukkaa. Pitäisi laittaa sellainen rusetti nastalla kiinni :)
VastaaPoista