Lepäävä silta
tiistai 18. elokuuta 2015
Liikehdintää
Opiskelijat ovat hermostuneita ja liikehtivät. Mellakkapoliisia ei ole vielä tarvittu. Olemme säästyneet myös Heinolan kirjaston kohtalolta. Vartiointiliike on huolehtinut opinahjon turvallisuudesta vain öisillä partiointireissuilla. Päivisin toistaiseksi kaikki on ollut rauhallista.
Ylihuomenna alkaa kuitenkin sorsastus.
Silloin kolmasosa opiskelijoista sairastuu kesäflunssaan ja hakeutuu klo 12 parantelemaan itseään kaislikon reunaan. Minä odottelen täällä oppilaitoksella sydän syrjällään, palaavatko kaikki ehjinä siitä sodasta takaisin
Kaikkea mahdollista tietenkin ammutaan. Kuvassa on räkättirastas. Sen joutumista uhrin asemaan ei sure oikeastaan kukaan, mutta kun tulevassa sodassa menee paljon muitakin lajeja. Varsinkin iltalennolla.
Olen yhden opiskelijanuorukaisen käynyt sorsastuksen vuoksi saattamaan haudan lepoon. Laskin työkaverin kanssa oppilaitoksen seppeleen nuoren miehen haudalle. Poikansa menettänyt äiti itki haudan partaalla ja yritti käsittää elämän tarkoitusta.
No, polkupyöräily Helsingissä on monin verroin sorsastusta vaarallisempaa. Siinä leikissä voi menettää polkupyöränsä bussin alle, saada tummaihoiselta kuskilta turpaansa ja pahimmassa tapauksessa päästä hengestään. Pääkaupunkilainen sorsastus on monin verroin turvallisempaa siihen verrattuna..
Täällä maalla on kaikkein turvallisinta. Pitää vain muistaa kaksi asiaa. Älä sorsasta ja älä pyöräile. Silloin kaikki sujuu upeasti. Täällä kolmanneksi vaaranpaikaksi voi Heinolan tapaan muodostua kirjasto, mutta siitäkin pelastuu sillä, että ei lue mitään kirjoja. Autuasta on ja rauhallista. Ei rasita mieltä kirjailijoiden uhmakkaat tekstit, eivätkä paikallisliikenteen bussit. Ei narsku hampaissa eltaantunut vesilinnun liha. Ei vaivaa päänuppia elämykset ja intohimo.
On ihanaa juoda keskiolutta omalla terassilla. Sorsat lentävät, ihmiset liikkuvat, älyköt lukevat.
Vain minä olen turvassa.
Ps..
.Kirjoitus on tosi huono. Oikein sikahuono. Olen kuitenkin juuri tuossa mielentilassa nyt, joten vassokuu, kun vahvempia sanoja ei viitsi kirjoittaa ja nimeltä ketään osoitella. Huono päivä siis aluillaan
Ps 2.
Kirjoittaja omistaa metsästyskortin, aseita ja niihin hallussapitoluvat. Kirjoittaja harrastaa metsästystä omaksi ilokseen, harvakseltaan....Eläimen kirjoittaja on viimeksi ampunut noin 10 vuotta sitten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei ole huono kirjoitus. On hyvä.
VastaaPoistaAamun jälkeen on havaittavissa orastavaa toivoa paremmasta. Tentin korjaaminen on synnyttänyt heikon toivon kipinän mielessäni. Ne jotka säästyvät hengissä sorsametsältä, saattavat selvitä myös joistakin tulevaisuuden ammateista.
VastaaPoistaEi ole ehkä ole ihan huti tämä kirjoitus mutta edellinen .. se kuuluu niihin joita ei kommentoida, katsotaan vain!
VastaaPoistahh
Anonyymi.... niin minäkin olen tulkinnut. Noiden juttujen kategoriat ovat täällä blogimaailmassa aika veikeitä. melko nopeasti huomaa sen, millaisia normeja syntyy lukemiselle ja kommentoimiselle.
PoistaKaksi edellistä juttua ovat keränneet noin 20 lukijaa kumpikin. Maahanmuuttaja-juttu keräsi pitkälti toista sataa lukijaa ja komentit päälle