Pentti Linkola on ollut hiljaa. Se on tyylikästä ja hänelle luonteenomaista. Kun ennustukset osuvat ja sattuvat kohdalle, Linkola on hiljentynyt. Kun on ollut vielä aikaa ja matkaa, Linkola on saarnannut.
Sosiologian opinnoissa olen nuorisolle edellisessä elämässäni teettänyt säännönmukaisesti tehtävän, jossa nuorten oli analysoitava Linkolan asenteita, elämänkatsomusta ja ideologiaa. Tekstinä käytin noin 15 vuotta sitten Suomen Kuvalehdessä julkaistua Linkolan ajatuspamflettia.
Hauskaa ja hauskaa, mutta hieman huvittavaa on kuitenkin se, että SPR on päässyt nyt myös Linkolan vastustajien hampaisiin. Kun Pentti aikoinaan pyöräili ruutupaidassaan ja saarnasi rokotusten ja terveydenhuollon , ynnä eliniän pidentämisen turmiollisuudesta, hän sai paljon vastustajia, etenkin oikeistopiireistä ja nk. peräkamarinpoikien keskuudesta. Tästä asiasta minulla on noin 400 kirjoituksen aineisto. Varsinkin SPR oli nyreissään, kun Pentti jakoi kritiikkiään. Takarivintahvot buuasivat kuorossa Linkolan kivikaudelle ja Päijänteen saareen kalasoppaa syömään
Nyt samat peräkamarinpojat nelikymppisinä huutavat Punaisen Ristin alimpaan helvettiin, sillä juuri se järjestö on nyt turvapaikka -sopan puuronsilmässä.
Linkola voi rauhallisesti hymähtää. Yhteiskunnallinen dilemma loistaa kuin Betlehemin tähti. Pentti voi olla ennustukseensa tyytyväinen: Ihmisten pelastaminen tuhoaa lopulta yhteisön. Kannattajia taas piisaa. kasvot vain ovat vaihtuneet.
Pentti siis on se kivijalka, joka pysyy, me muut ajelehdimme sinne ja tänne ja lopulta tuhoudumme.
Vanhan, kuoleman lähellä olevan ukkorukan rutistus. Onhan se kurjaa, kun nuoret ihmiset elävät ja täyttävät maan. Eivät tuhoudu.
VastaaPoistaPentti osasi myös esittää teoriansa tyylikkäästi, ja yksityiselämässään hän on ilmeisesti hyvin ihmisrakas.
VastaaPoistaPeräkamaripojilla on tapana ilkeillä henkilökohtaisesti, nimittelemällä ja uhkailemalla, välillä nimettöminä ja usein jopa omalla naamallaan. Tuntuu, että elämme monella tapaa tyhmyyden aikaa.
Niin, minäkin tässä ukkorukkana muistelen, vaan en muista, että mistä Linkolan ajatukset saivat alkunsa? Ehkäpä samasta kirjasta kuin minäkin jonka kai jännittävän nimen takia ostin kirja-alesta, saattoi olla v.-60. Minulle käänteen tekevä teos se oli, Fairfield Osbornin "Rosvottu kiertotähtemme", WSOY 1952. (Our plundered Planet, 1948). Tämä oli siis selkeästi Rachel Carsonin edeltäjä! Minulle kirja oli iso yllätys, en ollut osannut ajatella asioita noin päin.
VastaaPoistaJa niinhän se oli, että kauan kesti noiden ajatusten läpimeno. Muistan hyvin kuinka seisoimme näistä väittelemässä erään Frans'in kanssa Postitalon ja Bio Rexin välissä pitkälti toista tuntia, selvyyteen pääsemättä. Kuten sittemmin monet hän ajatteli, että Tiede hoitaa pois ongelman. :-))
Si och så, olimme nuoria ja kaikkitietäviä silloin, emme rahjuksia, nokkavia vain, no minä, ehkei Pentti. Asioiden logiikka on järjestänyt että silloiset arvauksemme ajan kanssa näyttävät toteutuvan. Kohdallani ajatuksen alut olivat siis lainatavaraa, Pentistä en tiedä, en ole koskaan tavannut vaikka olemme saman koulun lapsia. Emmekä varmaan olleet ainoita, asiat olivat ilmassa, mutta Pentti oli se joka veti johtopäätökset ja toteutti ne! That's what counts!
Kun sitten joitain vuosia myöhemmin luin mitä hän oli kirjoittanut niin ne lankesivat otolliseen maaperään, tuntui että hän oikealla ja maapallo väärällä tiellä.. Pentin kohdalla loppu on historiaa, hänet muistetaan niin kauan kuin suomenkieltä puhutaan ja jotkut traktorikuskeiksi aikovat pilttimme saavat elää. Ja se heille suotakoon jos onni on myötä. Olen nimittäin ajatellut, että edessä kyllä on se iso harvennus mutta ei sen aivan totaalinen tarvitse olla. Olemmehan Vanhasta Suomesta peräisin!
Tulipas pitkä tästä, no, vanha aihe. Se Kalevan (?) akvarelli reipas ja osaajan tekoa!
hh eli hannuhoo