Soft Landing

Eurajoelle  tuli  tänään puun takaa turvapaikan hakijoita. Asiasta alkoi viidakkorumpu kumista jo toissapäivänä. Asia on merkittävä  monessakin mielessä, joten  on ehkä syytä vähän kommentoida.

Soft Landing on siis yritys, joka on onnistunut siinä missä Fenno Voima on surkeasti epäonnistunut. Soft Landing pääsi Eurajoelle, Fenno Voima   voi haudata ydinjätteensä vaikkapa Hailuotoon tai Kalajoen hiekkaan.

Hupaista on se, että Eurajoen päättäjät eivät  tienneet tästä   tulevasta  rikastumisestaan mitään. Tähän asti  meri, ydinvoimalat, otollinen  maaperä ja  uuttera maanviljelys  ovat tuoneet   kuntaan  paljon rikkautta ja vaurautta, mutta  aina hyvin suunnitellusti ja tarkkaan harkiten. Eurajoki ei ole koskaan  ryhtynyt tämmöisiin  hupatuksiin  muuten kuin  sukupolven mittaisen harkinta-ajan jälkeen.

Eurajoella  oli oma meijeri vielä silloin kun ne olivat  koko maakunnasta  kaikonneet ja keskittyneet yhteen kahteen paikkaan. Eurajoella oli oma puhelinyhdistyksensä  ja oli parhaissa  kylissäkin oma  puhelinyhdistys. Muualla mietittiin  450  - verkosta  900 MHz :n verkkoon siirtymistä. Eurajoki on aina ollut varovainen ja  viisas  kehityksen myötäilijä, joka on poiminut  jälkijunassa suurimmat hyödyt ja  välttynyt eturivin tappioilta.

Kohta  Luviakin on osa Eurajokea. Silloin kahden kaupungin välissä on   mahtipitäjä, joka tuottaa  sähköä ja sokerijuurikkaita sellaisella  vauhdilla, että oudompaa hirvittää. Hieno pitäjä.

Ja tänään , perjantaina , 13 päivä,  hieno pitäjä on  yllätetty  housut kintuissa. Se meitä naapuripitäjäläisiä nyt vähän naurattaa.

Soft Landing   firman  parakit ovat Hotelli Crystalin pihalla. Oikeasti ne ovat seurantalon pihalla. Nuorisoseura-aate  saa tästä kaikesta   syvyyttä ja  maustetta. Parakkien alla  on vanha urheilukenttä. Sillä kentällä on  Robert kävellyt, norkoillut ja joskus jopa juossutkin, kun  kunnianarvoisan   opinahjon  urheilupäivä  syksyisin  koitti.

Ja se seurojentalo  oli niinä aikoina tanssipaikka Kylätie Ykkönen.  Robertin tuttavapiiristä yksi jos toinen on siinä rakennuksessa pariutunut  elinikäiseen kumppaniinsa, noin  kuvainnollisesti. Paikalla oli tosin vähän huono maine  jo silloin. Kun isien ja äitien  sodoma ja gomora number one  oli Kaukomäen työväentalo, Mestilän tanssisuuli oli kakkonen, Panelian työväentalo kolmonen ja sitten Kylätie Ykkönen  nelonen. Lapin Salamakallio  oli turvallinen ja puhtoinen huvipaikka, sillä siellä oli paljon   varttuneita  kylänmiehiä ja naisia järjestysmiehinä ja  raportointikanavat olivat turvattuja.

Nyt siis paheiden pesään on tullut uusia nuoria  miehiä. Nostalgiaa sanon minä. Tien toisella puolella oleva  vesitorni on oivallinen minareetti. Sitä kautta kotoutuminen lähtee hyvin  liikkeelle.

Paikallisen urheilukentän tarinagenreetä voisi ehkä tässä  lopuksi raottaa, jotta lukijoille  ja uusille asukkaille avautuisi  mahdollisuus arvioida  paikasta  huokuvaa  kansallismielisyyttä .

Koulun urheilukilpailun ehdoton  must- laji oli 100 metrin juoksu tiilimurskalla.  Eräänä vuonna eräs alkuerä jäi harmillisesti vajaaksi. Silloin Kortesjärven suuri poika,  liikunnanopettaja  Matti, pakotti väkisin radan reunalla seisoneen luvialaisen kalastajanpojan, Jouni D:n  osallistumaan juoksuun. Jounilla oli  piikkinirkkoiset rotantappokengät ja  erittäin tiukat  farmarit. Yläruumista peitti  lyhyt musta nahkatakki.

Niillä varustuksilla Jouni D  kellotti  käsiajanotolla  12.2  ja voitti eränsä mennen tullen. Kun semifinaalia koottiin, Jouni ilmoitti, että en mää  enää viit´. Eikä häntä enää saatu radalle.

Vieraat tulijat !

Muistakaa siis, maa ,jolle jalkanne  linja-auton  astinlaudalta  tänään laskeutuvat, ei ole mitä tahansa maata. Perinteet velvoittavat. Ympärillänne on  tuhat ja yksi tarinaa. Kun  pimeässä  istutte  parakissa ja ulkona myrskyää  Selkämereltä saapunut sade, kuunnelkaa, herkistykää. Köykän tien suunnasta voi kuulua edelleen Rikantilan  ihmissuden  ulvonta.

Hope you soft landing !