Lepäävä silta

Lepäävä silta

tiistai 10. marraskuuta 2015

On the radio





Olin radiossa. Tai oikeastaan  olin  radiohaastattelussa, jonka  YLE pyhästi lupasi leikata siedettävään mittaan ja lähettää joskus, kun ei mitään enää muuta mainittavaa maailmalla tapahdu.

Kokemus oli aika hätkähdyttävä. Ei  ollenkaan epämiellyttävä, mutta  miellyttävällä tavalla jännittävä. Tällainen  takapihan sekunda-narsisti kilahtaa  yllättävän helposti  tilanteeseen kiinni. Haastattelun odottaminen oli vähän hengästyttävää. Haastattelun lopettaminen taas aiheutti odotetun riemun  asemesta  lievää  frustraatiota;  nytkö jo tämä loppuu ?

Minä olisin puhunut  pitkään ja hartaasti. Toimittaja sanoi  ihastellen, että nyt saatiin  12 minuuttia upeaa kamaa kasaan. Pikkuisen pitää leikata, mutta  monta minuuttia  on täyttä timantti nyt sisällä. Minä kauhistelin sitä leikkaamista. Opettaja yleensä on tottunut puhumaan 45  minuutin  pätkissä ja  leikkaamatonta tajunnanvirtaa.

Omituinen  flow -tila joka tapauksessa jäi kihertämään ruumiiseen ja sieluun. Muutaman  päivän päästä suuri joukko ihmisiä  joutuu  päättämään nopeasti sen, sulkeako  vastaanotin vai vaihtaako kanavaa.

Massa-ennätys tästä nyt kuitenkin  varmasti tulee. Edellinen ennätys on Oulusta. Silloin puhuin  600 pääsykoe-nuorelle luentosalissa tilanteessa, jossa kaksi  veijaria  oli päättänyt  yrittää sisälle  väärillä henkilötiedoilla.  Silloin sanoin  kuitenkin vain yhden lauseen:

Jokainen asettaa  henkilöllisyystodistuksensa pöydälle nyt !

Nyt puhuin YLE :n  mikrofooniin 12 minuuttia. Saattaa  ennätys paukkua, elleivät käytä  ääntäni yöradiossa    toimittajien lakon aikana taajuudenvarausmerkkinä.

2 kommenttia:

  1. Mistä aiheesta sinua haastateltiin? Ja voisiko sen kuulla jostakin?

    Minäkin olen ollut kerran haastateltavana paikallisradiossa. Puolustin pieniä opetusryhmiä. Toista kantaa edusti lukion rehtori, joka sanoi, että ryhmäkoolla ei ole väliä ja että oppilaiden pitää valmistautua siihen, että yliopistoissa on massaluentoja. Minä änkesin vastaan ja kerroin, että Helsingin yliopistossa norjan kurssin opettaja Turid Farbregd, joka käytti itsestään nimeä Tyyne Tienhaara, vei meidät, pienen ryhmän, välillä kotiinsakin kutunjuustoa maistelemaan. Se oli motivoivaa.

    Samoja tuntemuksia oli kuin sinullakin, positiivista jännitystä ja jälkeenpäin sellainen olo, että olisi ollut paljon lisää sanottavaa..

    VastaaPoista
  2. Parin viikon päästä ehkä lähettävät alueradion kautta ulos. Ammatillista asiaa turvallisuudesta ja työsuojelusta puhuttiin. Ihan helppo homma lopulta. Ei verinaarmua. Haastattelija vähän muistutti Mauno Ahosta, tätä Kummeli hahmoa. Se rentoutti haastateltavaa

    VastaaPoista