Enkä vieläkään ole joutunut käyttämään derivaattaa missään. Minulle uskoteltiin koulussa 1970 - luvun alussa sellainen tieto, että elämä ilman derivaattaa on ihan mahdoton yhtälö.
Niinpä me derivoimme ja derivoimme. Potenssit pienenivät joka kerta ja kertoimet suurenivat. Inhottavista x toiseen lausekkeista tuli pelkkiä x - lausekkeita ja silloin saattoi yksiselitteisesti ratkaista suuren tuntemattoman.
Jutun siis jotenkin täytyy liittyä tuohon potenssin pienenemiseen. Se taas on tuttuakin tutumpaa. Meille siis aikoinaan uskoteltiin, että tarvitsette taitoa, joka auttaa teitä selviämään potenssin laskemisesta ja kertoimien kasvusta.
No, ei siinä pitään taitoa ole tarvittu, ihan itsestään se on laskenut.
Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että aikoinaan meilel ei tarkasti selitetty, miksi sitä derivointia opetetaan. Enkä minä vieläkään oikein ymmärrä sitä, miksi sitä derivointia opetettiin myös tytöille. Ehkä heillekin se tietoto tulevasta on tärkeä.
Lepäävä silta
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
lauantai 28. marraskuuta 2015
Taulu
Tätä taulua kauppasi taiteilija itse. Signeerauksen perusteella tunnistin kaveri. Opiskeltiin samassa oppilaitoksessa 40 vuotta sitten. Eikä ole sen jälkeen nähty toisiamme. Vaimo meinasi hiiltyä. Monen moista juttu muistui mieliimme. Aika monessa jutussa oltiin menossa ja tulossa jonnekin . Taiteilija muisteli minulla olleen kiikarissa siihen aikaa rikkaan naulatehtailijan ainoa tytär. Minä kielsin ehdottomasti ja sanoin että ei pidä paikkaansa. Se oli kumitehtailijan tytär.
Taiteilijalla oli alkamassa 4 taiteilijan yhteinen taidehuutokauppa. Minä huusin tämän akvarelli- vesivärityön pohjahinnan ja taiteilija löi välittämästi kiinni. Käsitin,että kellään muulla ei ollut mahdollisuuksia.
Seuraavassa myymälässä ostin lankoja
Langat olivat normaalia kalliimpia, koska ne oli käsin värjätty jossain Ylä-Savon peräkylällä saunan padassa ja koska myyjäneitokainen oli kaunis ja myyvä. Sanoin neidolle, että meillä vaimo hoitaa ojan kaivuut ja muut raskaat työt, minä kudon puikoilla ja harrastan taidetta.
Vaimo oli ihan valmis jo kotimatkalle. Sanoin hänelle, että kudon tyttären pojalle kaulaliinan. Hän moitti edelleen lankojen kalleutta ja arveli ihan oikein, että neitokaine oli minut lumonnut Ylä-Savo - jutuillaan
Seuraavaksi pysähdyimme huutokauppaan. Siitä tilaisuudesta ei ole yhtään valokuvaa. Emme nimittäin osaneet mitään. Huutokauppa yleisöstä olisi saanut montakin hyvää kuvaa. Laki yksityisyyden suojasta olis kuitenkin pahasti rajoittanut sitä hommaa. Huutokauppa yleisö oli ylipainoista Timo Soinin laumaa. Lauantai päivä oli kallistumassa klo 13 iltapäivän puolelle. Yleisön joukossa kulkiessaan saattoi vuoron perään erottaa sekä vanhan viinan hajua, että myös ihan tuoreen viinan kutkuttavaa aromia. Huutaminenkin oli reipasta ja innokasta. Tavara tuli hintoihinsa.
Hauska oli kotinkin tulla. Tuomiset kun olivat uusia ja unikkeja, olo oli turvallinen. Nyt puikot esiin ja maisemaa ihailemaan
perjantai 27. marraskuuta 2015
SPR
Pentti Linkola on ollut hiljaa. Se on tyylikästä ja hänelle luonteenomaista. Kun ennustukset osuvat ja sattuvat kohdalle, Linkola on hiljentynyt. Kun on ollut vielä aikaa ja matkaa, Linkola on saarnannut.
Sosiologian opinnoissa olen nuorisolle edellisessä elämässäni teettänyt säännönmukaisesti tehtävän, jossa nuorten oli analysoitava Linkolan asenteita, elämänkatsomusta ja ideologiaa. Tekstinä käytin noin 15 vuotta sitten Suomen Kuvalehdessä julkaistua Linkolan ajatuspamflettia.
Hauskaa ja hauskaa, mutta hieman huvittavaa on kuitenkin se, että SPR on päässyt nyt myös Linkolan vastustajien hampaisiin. Kun Pentti aikoinaan pyöräili ruutupaidassaan ja saarnasi rokotusten ja terveydenhuollon , ynnä eliniän pidentämisen turmiollisuudesta, hän sai paljon vastustajia, etenkin oikeistopiireistä ja nk. peräkamarinpoikien keskuudesta. Tästä asiasta minulla on noin 400 kirjoituksen aineisto. Varsinkin SPR oli nyreissään, kun Pentti jakoi kritiikkiään. Takarivintahvot buuasivat kuorossa Linkolan kivikaudelle ja Päijänteen saareen kalasoppaa syömään
Nyt samat peräkamarinpojat nelikymppisinä huutavat Punaisen Ristin alimpaan helvettiin, sillä juuri se järjestö on nyt turvapaikka -sopan puuronsilmässä.
Linkola voi rauhallisesti hymähtää. Yhteiskunnallinen dilemma loistaa kuin Betlehemin tähti. Pentti voi olla ennustukseensa tyytyväinen: Ihmisten pelastaminen tuhoaa lopulta yhteisön. Kannattajia taas piisaa. kasvot vain ovat vaihtuneet.
Pentti siis on se kivijalka, joka pysyy, me muut ajelehdimme sinne ja tänne ja lopulta tuhoudumme.
Sosiologian opinnoissa olen nuorisolle edellisessä elämässäni teettänyt säännönmukaisesti tehtävän, jossa nuorten oli analysoitava Linkolan asenteita, elämänkatsomusta ja ideologiaa. Tekstinä käytin noin 15 vuotta sitten Suomen Kuvalehdessä julkaistua Linkolan ajatuspamflettia.
Hauskaa ja hauskaa, mutta hieman huvittavaa on kuitenkin se, että SPR on päässyt nyt myös Linkolan vastustajien hampaisiin. Kun Pentti aikoinaan pyöräili ruutupaidassaan ja saarnasi rokotusten ja terveydenhuollon , ynnä eliniän pidentämisen turmiollisuudesta, hän sai paljon vastustajia, etenkin oikeistopiireistä ja nk. peräkamarinpoikien keskuudesta. Tästä asiasta minulla on noin 400 kirjoituksen aineisto. Varsinkin SPR oli nyreissään, kun Pentti jakoi kritiikkiään. Takarivintahvot buuasivat kuorossa Linkolan kivikaudelle ja Päijänteen saareen kalasoppaa syömään
Nyt samat peräkamarinpojat nelikymppisinä huutavat Punaisen Ristin alimpaan helvettiin, sillä juuri se järjestö on nyt turvapaikka -sopan puuronsilmässä.
Linkola voi rauhallisesti hymähtää. Yhteiskunnallinen dilemma loistaa kuin Betlehemin tähti. Pentti voi olla ennustukseensa tyytyväinen: Ihmisten pelastaminen tuhoaa lopulta yhteisön. Kannattajia taas piisaa. kasvot vain ovat vaihtuneet.
Pentti siis on se kivijalka, joka pysyy, me muut ajelehdimme sinne ja tänne ja lopulta tuhoudumme.
torstai 26. marraskuuta 2015
Kaverit
Juttelin päivällä ikäiseni kaverin kanssa. Hän on myös opettaja. Hän oli saapunut juuri kotimaahan pitkältä ja nautinnolliselta matkalta. Siksi ehkä puhuimme syvällisiä. Lukijahan on varmasti itsekin huomannut sen asian, että kun lähtee kauas ja kaukaa katsoo takaisin kotimaahan päin, saa vähän perspektiiviä.
No , me puhuimme Suomen koulutusjärjestelmästä. Hyvä meidän oli puhua. Molemmat olemme parin vuoden kuluttua eläkkeellä ja kaiken tämän ulottumattomissa.
Niin....
Tulimme siihen tulokseen, että se 100 mrd euroa, jonka verran olemme velkaa ulkomaille, on hyvin pieni murhe tälle ja tuleville sukupolville. Suurempi murhe on se, että koulutusjärjestelmämme on murenemassa kovaa vauhtia. Se kehitys on alkanut peruskouluista ja sen tuloksia joudumme nyt kärsimään ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikorkeakoulu- järjestelmä on rokottanut itsensä tuhoa vastaan ja se saattaa säästyä osittain mullistuksilta. Toisenasteen tilanne on kauheampi.
Mutta, kuten Saimi - mummuni niin upeasti aikoinaan itseään lohdutti: Maailmanloppu on tulossa, mutta onneksi hän ei ole sitä enää näkemässä. No, minä ja ystäväni olimme vähän apealla mielellä sen vuoksi, että jos elon päiviä riittää, me sen tuhon joudumme näkemään.
Ja sitten asiaan. Blogissa on ollut hiljaista, joten muurahaispesään on saatava vähän kuhinaa. On siis esitettävä arkiajattelun tuloksia ja sekoiltava, kun ei näin keskellä viikkoa viitsi itseään känniinkään juoda.
Syy yksi
......on epäilemättä peruskoulun ja ammatillisen koulun valtava himo integroida kaikki opiskelijat samoihin opetusryhmiin ja poistaa tasokurssit. Riiviöt kiusaavat heikompia ja heikommat muserretaan maan rakoon.
Syy kaksi
on epäilemättä se, että ammatillisen koulutuksen johtoportaissa ja esikunnissa päätöksiä tekevät 80 prosenttisesti naiset, ja sellaiset naiset, jotka eivät omaa juurikaan opetuskokemusta. Pahiten tämä näkyy opetussuunnitelma -työskentelyssä. Sen lisäksi esikunnat rakentavat itseään ja toteuttavat Parkinsonin kolmatta ja neljättä lakia innokkaammin kuin varsinaista tehtäväänsä.
Parkinsonin kolmas laki: Ekspansio merkitsee monimutkaistumista, monimutkaistuminen haavoittuvuutta ja haavoittuvuus rappeutumista
Parkinsonin neljäs laki: Työntekijämäärä missä tahansa byrokratiassa pyrkii kasvamaan työmäärästä riippumatta, suorittavan työn tekijöiden määrä ei.
Syy kolme
Suorittavan työn kriisi automaation puristuksessa on syntynyt nopeasti ja ihmispoloinen ja ihmispoloisen jälkikasvu ovat täysin kykenemättömiä seuraamaan kehitystä ja työn vaatimuksia. Nuorisolle soveliaat työt ovat katoamassa ja olemassa oleviin töihin töytyy yhä vähemmän soveliaita nuoria. Alkoholisoituneita . superlihavia tupakoitsijoita koulutetaan lähihoitajiksi organisaatioihin, joita juuri nyt rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa
Postin lakko on epätoivoinen rypistys tätä kehitystä vastaan. Ne , jotka ovat saaneet oikeutuksensa ja valtuutuksensa työmarkkinoille posti-organisaation kautta, ovat lajinsa viimeisiä. Lehdet ja kirjeet katoavat. Aurinko laskee sen kaltaisten fyysisten kuljetusten päälle. Aurinko laskee yksinkertaisen toistotyön niskaan ja nitistää vähitellen sen ystävällisen ihmisen, joka löysi aikoinaan oman paikkansa expeditööri yp tai ekspeditööri ap tasoilta.
Kun ammattikoulu ei maistu, pakopaikaksi ei enää kelpaa postinjakajan ura.
Eritysiopiskelija osoitti tässä taannoin erityistä lahjakkuutta. Hän poistui luokasta rivouksia huudellen, häipyi organisaatiosta oppisopimusjärjestelmään ja saattaa pelastaa itsensä tuholta. Ne, jotka jäivät luokkaan, jatkoivat yhteiskunnan tarjoamien lyijykynien katkomista ja energiajuomien ryystämistä.
Samaan aikaan organisaatio teeskentelee sokeaa ja kuuroa, keskittyy strategioiden, missioiden ja visioiden kirjoittamiseen, laatujärjestelmien vaihtamiseen ja oman organisaationsa korvaamattomuuden rakentamiseen. Ja kaiken aikaa väkivähenee, oppilasmäärät vähenevät, suorittavan työn työpaikat vähenevät ja nuoriso kokee suunnatonta uhkaa, kun ympärillä on laumoittain maahanmuuttaneita nuoria , joiden unelma muistuttaa kotimaista 1960 - luvun unelmaa ja into 1920 - luvun fennofiilisyyttä.
Me on kuitenkin hävitty tää peli. Kirjoittaminen edes vähän helpottaa.
ps.
Huomenna pitäisi vissiin piirtää kartta tai ilmakuva yksikön roskiksista ja jätteen lajittelupisteistä. Sitten pitäisi ryhtyä valmistelemaan jäteruokaa punnitsevan vaaka-laitteiston siirtoa tähän yksikköön. Esikunnat tarvitsevat semmoista tietoa. Niiden tietojen perusteella sitten arvioidaan työmme tuloksellisuutta.
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Omituista aikaa edelleen
Joudun mahdollisesti työpaikan pikkujoulu- illanviettoon. Tilanne tosin vähän elää koko ajan. Venäläinen sotilaskone on ammuttu alas ja esimies on vatsainfulenssassa. Kaiken lisäksi työkaverit ryhtyivät syöttämään omia töitään tänään minulle.
On siis mahdollista, että pidän rauhallista koti-iltaa parempana vaihtoehtona kuin pikkujouluja. Sitä paitsi, minä en laula karaokelauluja, enkä ole vielä aivan toipunut edellisistä pikkujouluista.
Ja lepakot ovat jälleen heräämässä.
Varma merkki siitä on se, että työpaikan touhu näyttää omituiselta, työkavereiden jutut kummallisilta ja oma käytös muuttuu samaan aikaan hektiseksi. Eikä sitä itse huomaa. Ihminen herää klo 02.39 aamulla ja ryhtyy miettimään, miten piruilisi työkavereille, kunhan ne ymmärtävät herätä ja töihin tulla.
Samaan aikaan kirjojen lukeminen on jälleen kiihtymässä. Sivupalkista voitte seurata , mitä kaikkea sitä epätoivoisesti kahlaa läpi, kun mikään ei enää tunnu miltää. Siis, kun normaalin elämän aistideprivaatio on vienyt mausteet pois, niin niitä on ryhdyttävä metsästämään. On taas alkamassa epätoivoinen kokemuksien metsästys. Ja mikä tahansa kelpaa, voin vakuuttaa.
Ilmottauduin jopa jänisjahtiseurueeseen.
Se on touhua, jota olen yrittänyt välttää viimeiseen asti. Nyt sitten minullekin määrätään joku polunreuna, jossa odotan kauhuissaan pakenevaa rusakkoa haulikon kanssa. Jäniksestä saan tietenkin jänisruton. Ja joudun sairaalaan. Ja hoitajaksi tulee 60 vuotias kapiaisenleski, joka määrää minulle peräruiskeet ja vatsatähystykset.
Pahinta kuitenkin on se, että tänään iski työreissu Kajaaniin perjantaiksi 11.12. Ajatelkaa.
Ensin ajat läpi puolen Suomen torstai-iltana. Sitten vietät " rajun hotelliyön Kajaanissa " Sitten istut seminaarissa kello 16 asti.
Sen jälkeen ajat läpi perjantaiyön taas kotiin. Työreissu Kajaaniin perjantaiksi...... ei ymmärrä ei ymmärrä.
Jotain kummallista ja kamalaa on ilmassa
Ps....
Juuri tuli sähköpostiin tieto, että 10.12. torstaina on työreissu Kokkolaan. Juttu muuttuu yhä omituisemmaksi. Perjantaina 18.12. olisi tilaisuus Oulussa.....Hmm.. . voisiko ihminen vötkyillä koko viikon Keski-Pohjanmaa - Kainuu akselilla.? Kuulostaa aika haastavalta. Sidosryhmälyhenteet turneelle ovat toistaiseksi Kurre, Tukes ja UniOulu
On siis mahdollista, että pidän rauhallista koti-iltaa parempana vaihtoehtona kuin pikkujouluja. Sitä paitsi, minä en laula karaokelauluja, enkä ole vielä aivan toipunut edellisistä pikkujouluista.
Ja lepakot ovat jälleen heräämässä.
Varma merkki siitä on se, että työpaikan touhu näyttää omituiselta, työkavereiden jutut kummallisilta ja oma käytös muuttuu samaan aikaan hektiseksi. Eikä sitä itse huomaa. Ihminen herää klo 02.39 aamulla ja ryhtyy miettimään, miten piruilisi työkavereille, kunhan ne ymmärtävät herätä ja töihin tulla.
Samaan aikaan kirjojen lukeminen on jälleen kiihtymässä. Sivupalkista voitte seurata , mitä kaikkea sitä epätoivoisesti kahlaa läpi, kun mikään ei enää tunnu miltää. Siis, kun normaalin elämän aistideprivaatio on vienyt mausteet pois, niin niitä on ryhdyttävä metsästämään. On taas alkamassa epätoivoinen kokemuksien metsästys. Ja mikä tahansa kelpaa, voin vakuuttaa.
Ilmottauduin jopa jänisjahtiseurueeseen.
Se on touhua, jota olen yrittänyt välttää viimeiseen asti. Nyt sitten minullekin määrätään joku polunreuna, jossa odotan kauhuissaan pakenevaa rusakkoa haulikon kanssa. Jäniksestä saan tietenkin jänisruton. Ja joudun sairaalaan. Ja hoitajaksi tulee 60 vuotias kapiaisenleski, joka määrää minulle peräruiskeet ja vatsatähystykset.
Pahinta kuitenkin on se, että tänään iski työreissu Kajaaniin perjantaiksi 11.12. Ajatelkaa.
Ensin ajat läpi puolen Suomen torstai-iltana. Sitten vietät " rajun hotelliyön Kajaanissa " Sitten istut seminaarissa kello 16 asti.
Sen jälkeen ajat läpi perjantaiyön taas kotiin. Työreissu Kajaaniin perjantaiksi...... ei ymmärrä ei ymmärrä.
Jotain kummallista ja kamalaa on ilmassa
Ps....
Juuri tuli sähköpostiin tieto, että 10.12. torstaina on työreissu Kokkolaan. Juttu muuttuu yhä omituisemmaksi. Perjantaina 18.12. olisi tilaisuus Oulussa.....Hmm.. . voisiko ihminen vötkyillä koko viikon Keski-Pohjanmaa - Kainuu akselilla.? Kuulostaa aika haastavalta. Sidosryhmälyhenteet turneelle ovat toistaiseksi Kurre, Tukes ja UniOulu
perjantai 20. marraskuuta 2015
Soft Landing II
Eurajoki sai taas Eurojackpotissa täysosuman. Maahanmuuttajia sijoittava luikuriyritys on osoittautunut merkonomien ylläpitämäksi hedgefund - koijari -lafkaksi. Ei voida semmoisiin tiloihin ketään sijoittaa, kun firman tase on päin prinkkalaan ja debet on metsän puolella ja gredit ikkunan puolella.
Kyllä meitä naapuripitäjien asukkaita ottaa nyt pattiin. Miten voi olla yhdellä pitäjällä aina noin hyvä tuuri kaikissa asioisssa. Miten voi mäihä valua Verkkokarista aina Sydänmaan perukoille asti.
No, kirjoittajan koti on vain 5 metriä Eurajoen rajasta. Luulen, että edes vähän mahtipitäjän onnesta ja varallisuudesta valuu minulle ja suvulleni. Olen siitä ihan varma.
Kysymys on transfer - nimisestä ilmiöstä. Kun olen kouluja käynyt Eurajoella ja rajan pinnassa asunut ikäni, Eurajoen karisma ja aura säteilevät päälleni ikiaikaisesti selviytymisen mausteita.
Kyllä meitä naapuripitäjien asukkaita ottaa nyt pattiin. Miten voi olla yhdellä pitäjällä aina noin hyvä tuuri kaikissa asioisssa. Miten voi mäihä valua Verkkokarista aina Sydänmaan perukoille asti.
No, kirjoittajan koti on vain 5 metriä Eurajoen rajasta. Luulen, että edes vähän mahtipitäjän onnesta ja varallisuudesta valuu minulle ja suvulleni. Olen siitä ihan varma.
Kysymys on transfer - nimisestä ilmiöstä. Kun olen kouluja käynyt Eurajoella ja rajan pinnassa asunut ikäni, Eurajoen karisma ja aura säteilevät päälleni ikiaikaisesti selviytymisen mausteita.
Ole valmis !
Minä olen valmis. Valmis lomalle ja lataamoon ja vaikka mihin. Turvallisuuspäällikkönä oloni on hyvin turvaton juuri nyt. kaikki muut ovat lähdössä kotiin. Minä päivystän ja odotan partiolaisia
Työnantaja on päättänyt tulosjohtamisen periaatteiden mukaisesti laittaa rakennusmassan tuottamaan myös viikonloppuna. Tulossa on partiolaisia viikonloppuleirille. Minä olen vastuussa tilojen turvallisuudesta ja nyt huomaan, melkein kaikesta muustakin.
Asiakkaat saapuivat vanhalla väyrysmersulla puolitoista tuntia myöhässä. Talonmies kävi kuumana. Saunan kiukaat piti ohjelmoida mutta talonmiehen kuumuudella ei niitä sentään saada lämpimäksi. Viimein saatiin sitten aikataulut saunomiselle ja voitiin ohjelmointi ja ajastus suorittaa.
Ensimmäisessä autossa oli sen näköisiä tyttäriä että he ovat isojenpomojen tyttöystäviä. Loput tulevat illan pimetessä, kunhan etukomennuskunta on saanut värivalot, äänentoiston, vilkkuvalot, savukoneet ja skriinin kuntoon. Eivät nämä taida mennä ollenkaan metsään.
Raahasin kolme isoa jauhesammutinta urheiluhallin nurkkiin. Eteiseen laitoin metriä pitkän katastrofiensiapupakkauksen pystyyn Sitten tapiseerasin hälytysohjeilla koko jumppasalin. Nyt sitten vaan rukoillaan ja toivotaan, että kun vahinko tulee, partiolaiset ovat yhtä paljon myöhässä kuin saapuessakin.
Työsuojeluvaltuutettu evästi minua ja sanoi, että suurimmalle koetukselle joutuu turvallisuusvastaava ja toiseksi suurimmalle viemäriputkisto, joka on mitoitettu hikiselle sählyjoukkueelle, joka vain hikoilee ja juo, mutta ei ollenkaan käy vessassa. Väkeä piti tulla ensin 500. Sitten niitä piti tulla 350. Viime viikolla ilmoitettiin, että niitä tulee vain 135. Tänään luku näyttää olevan sitäkin pienempi.
Toivon mukaan eivät tee nuotioita sisälle, eivätkä vuole pajupillejä terävillä partiopuukoilla. Minä meinaan noutaa kotoa kolkkapoikahuivini ja kokeilla saisiko sillä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kerjättyä ja sosiaalista hyväksyntää. Sitten soitan vartiointifirman päivystykseen ja varoitan, että vartiomiehen on syytä jättää susikoira autoon, kun tulee tekemään yöllistä valvontakierrosta. Nämä saattavat ammuskella täällä katajapyssyillä ja pimeässä lipunryöstö - leikkejä leikkiä. Melkoinen viikonloppu on tulossa.
Työnantaja on päättänyt tulosjohtamisen periaatteiden mukaisesti laittaa rakennusmassan tuottamaan myös viikonloppuna. Tulossa on partiolaisia viikonloppuleirille. Minä olen vastuussa tilojen turvallisuudesta ja nyt huomaan, melkein kaikesta muustakin.
Asiakkaat saapuivat vanhalla väyrysmersulla puolitoista tuntia myöhässä. Talonmies kävi kuumana. Saunan kiukaat piti ohjelmoida mutta talonmiehen kuumuudella ei niitä sentään saada lämpimäksi. Viimein saatiin sitten aikataulut saunomiselle ja voitiin ohjelmointi ja ajastus suorittaa.
Ensimmäisessä autossa oli sen näköisiä tyttäriä että he ovat isojenpomojen tyttöystäviä. Loput tulevat illan pimetessä, kunhan etukomennuskunta on saanut värivalot, äänentoiston, vilkkuvalot, savukoneet ja skriinin kuntoon. Eivät nämä taida mennä ollenkaan metsään.
Raahasin kolme isoa jauhesammutinta urheiluhallin nurkkiin. Eteiseen laitoin metriä pitkän katastrofiensiapupakkauksen pystyyn Sitten tapiseerasin hälytysohjeilla koko jumppasalin. Nyt sitten vaan rukoillaan ja toivotaan, että kun vahinko tulee, partiolaiset ovat yhtä paljon myöhässä kuin saapuessakin.
Työsuojeluvaltuutettu evästi minua ja sanoi, että suurimmalle koetukselle joutuu turvallisuusvastaava ja toiseksi suurimmalle viemäriputkisto, joka on mitoitettu hikiselle sählyjoukkueelle, joka vain hikoilee ja juo, mutta ei ollenkaan käy vessassa. Väkeä piti tulla ensin 500. Sitten niitä piti tulla 350. Viime viikolla ilmoitettiin, että niitä tulee vain 135. Tänään luku näyttää olevan sitäkin pienempi.
Toivon mukaan eivät tee nuotioita sisälle, eivätkä vuole pajupillejä terävillä partiopuukoilla. Minä meinaan noutaa kotoa kolkkapoikahuivini ja kokeilla saisiko sillä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kerjättyä ja sosiaalista hyväksyntää. Sitten soitan vartiointifirman päivystykseen ja varoitan, että vartiomiehen on syytä jättää susikoira autoon, kun tulee tekemään yöllistä valvontakierrosta. Nämä saattavat ammuskella täällä katajapyssyillä ja pimeässä lipunryöstö - leikkejä leikkiä. Melkoinen viikonloppu on tulossa.
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Laput
Vilho meni seuraavaksi laulamaan. Mustalainen tuli sitä vastaan matkalla. Se ei sanonut Vilholle mitään, mutta tuijotti kumisaappaita. Moni muukin tuijotti.
Sheila väläytti aurinkoisen hymyn. Se otti lapun Vilhon kädestä. Sen tehtävä oli kuuluttaa laulajat sisään ja jutustella niiden kanssa jotain ystävällistä. Monet katselivat sen rintoja. Kauempaa ne näyttivät humalassa houkuttelevilta. Laulaessa niitä saattoi katsella lähempää ja löytää monia virheittä ja vanhuuden merkkiä.
Vilho laittoi kumisaappaat lepoasentoon. Sellaisen lepoasennon se oli oppinut armeijassa viisikymmentäluvulla. Toinen jalka viedään etuoikealle. Koko ajan ollaan kuitenkin valmiudessa vetää se takasin toisen rinnalla, jos joku päättää niin haluta
Hän aloitti. Lauluääntä piisasi kahdeksikon verran. Olisi piisannut enemmänkin, mutta kansakoulussa opettaja oli sanonut säästävänsä laulunumeroista kympin enkeleille, Kuusiston Pirjolle yhdeksikön ja Vilhon vuoro oli vasta sitten.
Toppatakissa tuli kuuma. Vilho ei tarvinnut ruudussa vieriviä sanoja. Hän osasi laulun ulkoa.
Sheilalla oli iso tonttulakki. Sen vaaleat hiukset pursuivat tonttulakin alta. Vilho tiesi, että Ameriikassa semmoisia tonttulakkeja pidetään. Punainen tonttuviitta oli auki sen verran, että rinnat näkyivät.. Viitassa oli pehmeä valkoinen reunakarva. Pitkät mustat saappaat sillä oli jalassa ja semmoiset korot oli niissä, että jälkiin olisi ollut helppo lyödä hernekeppejä, jos olisi saanut Sheilan joskus kävelemään Mäkitalon puutarhaan
Vilho mietti, että oliko Sheilalla myös punaiset alusvaatteet.
Oli mietittävä nopeasti, sillä laulu loppui kohta. Laulaessa hän saattoi matkata ajassa ja paikassa sienne tänne. Hän ei osannut sitä selittää, eikä hän koskaan yrittänyt siitä muille puhua.
Laulajia riittää.
Vilho laski, että tänään hän pääsee uudelleen vielä kerran laulamaan, mutta sitten on lähdettävä kotiin ja lämmitettävää eilistä soppaa iltapalaksi. Tiskaaminen saisi jäädä huomiseen.
Vilho vilkaisi sivusilmällä. Rinnat muistuttivat Vilhoa jostakin nuoruuden kesästä. Tuommoinen tonttupuku ei tuonut mitään mieleen.
Arvo laski mikrofonin telineeseen. Hän kuuli kiitoksen, mutta ei hän uskaltanut katsoa. Hän olisi sen kestänyt, mutta ei nyt vaan halunnut. Kaikille suotiin samanlainen hymy ja samanlaiset kiitokset. Ei ne merkinneet mitään. Eikä Vilho halunnut itselleen sitä tusinatavaraa. Ei hän välittänyt vaimeista taputuksistakaan.
Hän käveli pöytään vanhanmiehen askelin. Mustalainen yritti taputtaa selkään, mutta hänen onnistui väistää se. Se meni ohitaputuksen jälkeen viemään Sheilalle oman lappunsa. Kumisaappaat pitivät ääntä koko matkan.
Vilho mietti sitä, mitenkä saisi olutlasin riittämään koko loppuillaksi. Hän mietti seuraavaa kertaa ja eläkkeen maksupäivää. Ne tulivat aina väärässä järjestyksessä
Sheila väläytti aurinkoisen hymyn. Se otti lapun Vilhon kädestä. Sen tehtävä oli kuuluttaa laulajat sisään ja jutustella niiden kanssa jotain ystävällistä. Monet katselivat sen rintoja. Kauempaa ne näyttivät humalassa houkuttelevilta. Laulaessa niitä saattoi katsella lähempää ja löytää monia virheittä ja vanhuuden merkkiä.
Vilho laittoi kumisaappaat lepoasentoon. Sellaisen lepoasennon se oli oppinut armeijassa viisikymmentäluvulla. Toinen jalka viedään etuoikealle. Koko ajan ollaan kuitenkin valmiudessa vetää se takasin toisen rinnalla, jos joku päättää niin haluta
Hän aloitti. Lauluääntä piisasi kahdeksikon verran. Olisi piisannut enemmänkin, mutta kansakoulussa opettaja oli sanonut säästävänsä laulunumeroista kympin enkeleille, Kuusiston Pirjolle yhdeksikön ja Vilhon vuoro oli vasta sitten.
Toppatakissa tuli kuuma. Vilho ei tarvinnut ruudussa vieriviä sanoja. Hän osasi laulun ulkoa.
Sheilalla oli iso tonttulakki. Sen vaaleat hiukset pursuivat tonttulakin alta. Vilho tiesi, että Ameriikassa semmoisia tonttulakkeja pidetään. Punainen tonttuviitta oli auki sen verran, että rinnat näkyivät.. Viitassa oli pehmeä valkoinen reunakarva. Pitkät mustat saappaat sillä oli jalassa ja semmoiset korot oli niissä, että jälkiin olisi ollut helppo lyödä hernekeppejä, jos olisi saanut Sheilan joskus kävelemään Mäkitalon puutarhaan
Vilho mietti, että oliko Sheilalla myös punaiset alusvaatteet.
Oli mietittävä nopeasti, sillä laulu loppui kohta. Laulaessa hän saattoi matkata ajassa ja paikassa sienne tänne. Hän ei osannut sitä selittää, eikä hän koskaan yrittänyt siitä muille puhua.
Laulajia riittää.
Vilho laski, että tänään hän pääsee uudelleen vielä kerran laulamaan, mutta sitten on lähdettävä kotiin ja lämmitettävää eilistä soppaa iltapalaksi. Tiskaaminen saisi jäädä huomiseen.
Vilho vilkaisi sivusilmällä. Rinnat muistuttivat Vilhoa jostakin nuoruuden kesästä. Tuommoinen tonttupuku ei tuonut mitään mieleen.
Arvo laski mikrofonin telineeseen. Hän kuuli kiitoksen, mutta ei hän uskaltanut katsoa. Hän olisi sen kestänyt, mutta ei nyt vaan halunnut. Kaikille suotiin samanlainen hymy ja samanlaiset kiitokset. Ei ne merkinneet mitään. Eikä Vilho halunnut itselleen sitä tusinatavaraa. Ei hän välittänyt vaimeista taputuksistakaan.
Hän käveli pöytään vanhanmiehen askelin. Mustalainen yritti taputtaa selkään, mutta hänen onnistui väistää se. Se meni ohitaputuksen jälkeen viemään Sheilalle oman lappunsa. Kumisaappaat pitivät ääntä koko matkan.
Vilho mietti sitä, mitenkä saisi olutlasin riittämään koko loppuillaksi. Hän mietti seuraavaa kertaa ja eläkkeen maksupäivää. Ne tulivat aina väärässä järjestyksessä
perjantai 13. marraskuuta 2015
Soft Landing
Eurajoelle tuli tänään puun takaa turvapaikan hakijoita. Asiasta alkoi viidakkorumpu kumista jo toissapäivänä. Asia on merkittävä monessakin mielessä, joten on ehkä syytä vähän kommentoida.
Soft Landing on siis yritys, joka on onnistunut siinä missä Fenno Voima on surkeasti epäonnistunut. Soft Landing pääsi Eurajoelle, Fenno Voima voi haudata ydinjätteensä vaikkapa Hailuotoon tai Kalajoen hiekkaan.
Hupaista on se, että Eurajoen päättäjät eivät tienneet tästä tulevasta rikastumisestaan mitään. Tähän asti meri, ydinvoimalat, otollinen maaperä ja uuttera maanviljelys ovat tuoneet kuntaan paljon rikkautta ja vaurautta, mutta aina hyvin suunnitellusti ja tarkkaan harkiten. Eurajoki ei ole koskaan ryhtynyt tämmöisiin hupatuksiin muuten kuin sukupolven mittaisen harkinta-ajan jälkeen.
Eurajoella oli oma meijeri vielä silloin kun ne olivat koko maakunnasta kaikonneet ja keskittyneet yhteen kahteen paikkaan. Eurajoella oli oma puhelinyhdistyksensä ja oli parhaissa kylissäkin oma puhelinyhdistys. Muualla mietittiin 450 - verkosta 900 MHz :n verkkoon siirtymistä. Eurajoki on aina ollut varovainen ja viisas kehityksen myötäilijä, joka on poiminut jälkijunassa suurimmat hyödyt ja välttynyt eturivin tappioilta.
Kohta Luviakin on osa Eurajokea. Silloin kahden kaupungin välissä on mahtipitäjä, joka tuottaa sähköä ja sokerijuurikkaita sellaisella vauhdilla, että oudompaa hirvittää. Hieno pitäjä.
Ja tänään , perjantaina , 13 päivä, hieno pitäjä on yllätetty housut kintuissa. Se meitä naapuripitäjäläisiä nyt vähän naurattaa.
Soft Landing firman parakit ovat Hotelli Crystalin pihalla. Oikeasti ne ovat seurantalon pihalla. Nuorisoseura-aate saa tästä kaikesta syvyyttä ja maustetta. Parakkien alla on vanha urheilukenttä. Sillä kentällä on Robert kävellyt, norkoillut ja joskus jopa juossutkin, kun kunnianarvoisan opinahjon urheilupäivä syksyisin koitti.
Ja se seurojentalo oli niinä aikoina tanssipaikka Kylätie Ykkönen. Robertin tuttavapiiristä yksi jos toinen on siinä rakennuksessa pariutunut elinikäiseen kumppaniinsa, noin kuvainnollisesti. Paikalla oli tosin vähän huono maine jo silloin. Kun isien ja äitien sodoma ja gomora number one oli Kaukomäen työväentalo, Mestilän tanssisuuli oli kakkonen, Panelian työväentalo kolmonen ja sitten Kylätie Ykkönen nelonen. Lapin Salamakallio oli turvallinen ja puhtoinen huvipaikka, sillä siellä oli paljon varttuneita kylänmiehiä ja naisia järjestysmiehinä ja raportointikanavat olivat turvattuja.
Nyt siis paheiden pesään on tullut uusia nuoria miehiä. Nostalgiaa sanon minä. Tien toisella puolella oleva vesitorni on oivallinen minareetti. Sitä kautta kotoutuminen lähtee hyvin liikkeelle.
Paikallisen urheilukentän tarinagenreetä voisi ehkä tässä lopuksi raottaa, jotta lukijoille ja uusille asukkaille avautuisi mahdollisuus arvioida paikasta huokuvaa kansallismielisyyttä .
Koulun urheilukilpailun ehdoton must- laji oli 100 metrin juoksu tiilimurskalla. Eräänä vuonna eräs alkuerä jäi harmillisesti vajaaksi. Silloin Kortesjärven suuri poika, liikunnanopettaja Matti, pakotti väkisin radan reunalla seisoneen luvialaisen kalastajanpojan, Jouni D:n osallistumaan juoksuun. Jounilla oli piikkinirkkoiset rotantappokengät ja erittäin tiukat farmarit. Yläruumista peitti lyhyt musta nahkatakki.
Niillä varustuksilla Jouni D kellotti käsiajanotolla 12.2 ja voitti eränsä mennen tullen. Kun semifinaalia koottiin, Jouni ilmoitti, että en mää enää viit´. Eikä häntä enää saatu radalle.
Vieraat tulijat !
Muistakaa siis, maa ,jolle jalkanne linja-auton astinlaudalta tänään laskeutuvat, ei ole mitä tahansa maata. Perinteet velvoittavat. Ympärillänne on tuhat ja yksi tarinaa. Kun pimeässä istutte parakissa ja ulkona myrskyää Selkämereltä saapunut sade, kuunnelkaa, herkistykää. Köykän tien suunnasta voi kuulua edelleen Rikantilan ihmissuden ulvonta.
Hope you soft landing !
Soft Landing on siis yritys, joka on onnistunut siinä missä Fenno Voima on surkeasti epäonnistunut. Soft Landing pääsi Eurajoelle, Fenno Voima voi haudata ydinjätteensä vaikkapa Hailuotoon tai Kalajoen hiekkaan.
Hupaista on se, että Eurajoen päättäjät eivät tienneet tästä tulevasta rikastumisestaan mitään. Tähän asti meri, ydinvoimalat, otollinen maaperä ja uuttera maanviljelys ovat tuoneet kuntaan paljon rikkautta ja vaurautta, mutta aina hyvin suunnitellusti ja tarkkaan harkiten. Eurajoki ei ole koskaan ryhtynyt tämmöisiin hupatuksiin muuten kuin sukupolven mittaisen harkinta-ajan jälkeen.
Eurajoella oli oma meijeri vielä silloin kun ne olivat koko maakunnasta kaikonneet ja keskittyneet yhteen kahteen paikkaan. Eurajoella oli oma puhelinyhdistyksensä ja oli parhaissa kylissäkin oma puhelinyhdistys. Muualla mietittiin 450 - verkosta 900 MHz :n verkkoon siirtymistä. Eurajoki on aina ollut varovainen ja viisas kehityksen myötäilijä, joka on poiminut jälkijunassa suurimmat hyödyt ja välttynyt eturivin tappioilta.
Kohta Luviakin on osa Eurajokea. Silloin kahden kaupungin välissä on mahtipitäjä, joka tuottaa sähköä ja sokerijuurikkaita sellaisella vauhdilla, että oudompaa hirvittää. Hieno pitäjä.
Ja tänään , perjantaina , 13 päivä, hieno pitäjä on yllätetty housut kintuissa. Se meitä naapuripitäjäläisiä nyt vähän naurattaa.
Soft Landing firman parakit ovat Hotelli Crystalin pihalla. Oikeasti ne ovat seurantalon pihalla. Nuorisoseura-aate saa tästä kaikesta syvyyttä ja maustetta. Parakkien alla on vanha urheilukenttä. Sillä kentällä on Robert kävellyt, norkoillut ja joskus jopa juossutkin, kun kunnianarvoisan opinahjon urheilupäivä syksyisin koitti.
Ja se seurojentalo oli niinä aikoina tanssipaikka Kylätie Ykkönen. Robertin tuttavapiiristä yksi jos toinen on siinä rakennuksessa pariutunut elinikäiseen kumppaniinsa, noin kuvainnollisesti. Paikalla oli tosin vähän huono maine jo silloin. Kun isien ja äitien sodoma ja gomora number one oli Kaukomäen työväentalo, Mestilän tanssisuuli oli kakkonen, Panelian työväentalo kolmonen ja sitten Kylätie Ykkönen nelonen. Lapin Salamakallio oli turvallinen ja puhtoinen huvipaikka, sillä siellä oli paljon varttuneita kylänmiehiä ja naisia järjestysmiehinä ja raportointikanavat olivat turvattuja.
Nyt siis paheiden pesään on tullut uusia nuoria miehiä. Nostalgiaa sanon minä. Tien toisella puolella oleva vesitorni on oivallinen minareetti. Sitä kautta kotoutuminen lähtee hyvin liikkeelle.
Paikallisen urheilukentän tarinagenreetä voisi ehkä tässä lopuksi raottaa, jotta lukijoille ja uusille asukkaille avautuisi mahdollisuus arvioida paikasta huokuvaa kansallismielisyyttä .
Koulun urheilukilpailun ehdoton must- laji oli 100 metrin juoksu tiilimurskalla. Eräänä vuonna eräs alkuerä jäi harmillisesti vajaaksi. Silloin Kortesjärven suuri poika, liikunnanopettaja Matti, pakotti väkisin radan reunalla seisoneen luvialaisen kalastajanpojan, Jouni D:n osallistumaan juoksuun. Jounilla oli piikkinirkkoiset rotantappokengät ja erittäin tiukat farmarit. Yläruumista peitti lyhyt musta nahkatakki.
Niillä varustuksilla Jouni D kellotti käsiajanotolla 12.2 ja voitti eränsä mennen tullen. Kun semifinaalia koottiin, Jouni ilmoitti, että en mää enää viit´. Eikä häntä enää saatu radalle.
Vieraat tulijat !
Muistakaa siis, maa ,jolle jalkanne linja-auton astinlaudalta tänään laskeutuvat, ei ole mitä tahansa maata. Perinteet velvoittavat. Ympärillänne on tuhat ja yksi tarinaa. Kun pimeässä istutte parakissa ja ulkona myrskyää Selkämereltä saapunut sade, kuunnelkaa, herkistykää. Köykän tien suunnasta voi kuulua edelleen Rikantilan ihmissuden ulvonta.
Hope you soft landing !
Marinointi
Viikonloppu on edessä. Olisi mukava syödä jotain hyvää. Ja hyvää tulee vain marinoimalla. Raakaa lihaa uuniin laittamalla tulee syötävää evästä, marinoimalla herkkua.
Marinointi periaatteessa tulle alkusanasta marinus, merta varten.
Purjelaivakautena tuore liha säilyi merimatkoilla aika huonosti. Niinpä asia ratkaistiin ottamalla mukaan eläviä teuraseläimiä. Toinen tapa oli kiskoa iso lihamöykky mastoon, jossa se säilyi viileissä tuulissa kärpäsiltä turvassa.
Englantilaiset laivanvarustajat kehittelivät 1800 - luvulla erityisiä liemiä, joissa liha säilyi monta kuukautta. Kokin ei tarvinnut kiivetä joka päivä mastoon hakemaan päivän annosta.
Näitä liemiä on sittemmin ruvettu kutsumaan marinadeiksi.
Sittemmin on ryhdytty kutsumaan marinoitumiseksi myös sitä prosessissa, jossa ihmispoloinen sopeutuu ja säilyy uudessa ja hektisessä tilanteessa. Suuret ympärillämme olevat turvapaikanhakija-massat marinoivat juuri nyt meitä, kantaväestöä. Prosessi on pitkä ja herkullinen. Siirtokarjalaisen poikana tiedän sen hyvin.
Samalla tavoin auringonlaskun ammatin itselleen valinneet ( postimiehet) marinoituvat nyt, mutta paljon nopeammin. He uhkaavat, että eivät koskaan anna tätä kaikkea anteeksi postin nykyjohdolle. Minäpä kysyn, että entäs sitten ?
Vihassa on mukava marinoitua, mutta yhtä kaikki, auringonlaskun ala. Verkkokaupan paketit kuljettaa perille tavarakuriiri pakettiautollaan, sanoo päivää ja hymyilee. Kyljessä lukee DHL tai jotain muuta. kameran akku tulee kotiovelle Englannista 3 päivässä 4 eurolla.
On lopetettava tämä aamukirjoitu. Näyttää vahvasti siltä, että marinoidun kohta tässä omassa tuohtumuksessani.
Marinointi periaatteessa tulle alkusanasta marinus, merta varten.
Purjelaivakautena tuore liha säilyi merimatkoilla aika huonosti. Niinpä asia ratkaistiin ottamalla mukaan eläviä teuraseläimiä. Toinen tapa oli kiskoa iso lihamöykky mastoon, jossa se säilyi viileissä tuulissa kärpäsiltä turvassa.
Englantilaiset laivanvarustajat kehittelivät 1800 - luvulla erityisiä liemiä, joissa liha säilyi monta kuukautta. Kokin ei tarvinnut kiivetä joka päivä mastoon hakemaan päivän annosta.
Näitä liemiä on sittemmin ruvettu kutsumaan marinadeiksi.
Sittemmin on ryhdytty kutsumaan marinoitumiseksi myös sitä prosessissa, jossa ihmispoloinen sopeutuu ja säilyy uudessa ja hektisessä tilanteessa. Suuret ympärillämme olevat turvapaikanhakija-massat marinoivat juuri nyt meitä, kantaväestöä. Prosessi on pitkä ja herkullinen. Siirtokarjalaisen poikana tiedän sen hyvin.
Samalla tavoin auringonlaskun ammatin itselleen valinneet ( postimiehet) marinoituvat nyt, mutta paljon nopeammin. He uhkaavat, että eivät koskaan anna tätä kaikkea anteeksi postin nykyjohdolle. Minäpä kysyn, että entäs sitten ?
Vihassa on mukava marinoitua, mutta yhtä kaikki, auringonlaskun ala. Verkkokaupan paketit kuljettaa perille tavarakuriiri pakettiautollaan, sanoo päivää ja hymyilee. Kyljessä lukee DHL tai jotain muuta. kameran akku tulee kotiovelle Englannista 3 päivässä 4 eurolla.
On lopetettava tämä aamukirjoitu. Näyttää vahvasti siltä, että marinoidun kohta tässä omassa tuohtumuksessani.
tiistai 10. marraskuuta 2015
On the radio
Olin radiossa. Tai oikeastaan olin radiohaastattelussa, jonka YLE pyhästi lupasi leikata siedettävään mittaan ja lähettää joskus, kun ei mitään enää muuta mainittavaa maailmalla tapahdu.
Kokemus oli aika hätkähdyttävä. Ei ollenkaan epämiellyttävä, mutta miellyttävällä tavalla jännittävä. Tällainen takapihan sekunda-narsisti kilahtaa yllättävän helposti tilanteeseen kiinni. Haastattelun odottaminen oli vähän hengästyttävää. Haastattelun lopettaminen taas aiheutti odotetun riemun asemesta lievää frustraatiota; nytkö jo tämä loppuu ?
Minä olisin puhunut pitkään ja hartaasti. Toimittaja sanoi ihastellen, että nyt saatiin 12 minuuttia upeaa kamaa kasaan. Pikkuisen pitää leikata, mutta monta minuuttia on täyttä timantti nyt sisällä. Minä kauhistelin sitä leikkaamista. Opettaja yleensä on tottunut puhumaan 45 minuutin pätkissä ja leikkaamatonta tajunnanvirtaa.
Omituinen flow -tila joka tapauksessa jäi kihertämään ruumiiseen ja sieluun. Muutaman päivän päästä suuri joukko ihmisiä joutuu päättämään nopeasti sen, sulkeako vastaanotin vai vaihtaako kanavaa.
Massa-ennätys tästä nyt kuitenkin varmasti tulee. Edellinen ennätys on Oulusta. Silloin puhuin 600 pääsykoe-nuorelle luentosalissa tilanteessa, jossa kaksi veijaria oli päättänyt yrittää sisälle väärillä henkilötiedoilla. Silloin sanoin kuitenkin vain yhden lauseen:
Jokainen asettaa henkilöllisyystodistuksensa pöydälle nyt !
Nyt puhuin YLE :n mikrofooniin 12 minuuttia. Saattaa ennätys paukkua, elleivät käytä ääntäni yöradiossa toimittajien lakon aikana taajuudenvarausmerkkinä.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Onnistuinko vai en ?
Erityisopiskelija ei ilmaantunut tänään oppitunnille. Kyselin hänen peräänsä. Toverit todistivat vilkkaasti ja suureen ääneen, että asianomainen oli ollut tiellä tietymättömillä siitä asti, kun hän oppitunniltani pois lähti ovet paukkuen.
Luokassa oli hieman parempi työrauha.
Olin onnellinen. Persoonani oli ratkaissut opetuksellisen ongelman. Vielä pitäisi saada toinen jehureittari lähtemään.
Tarkemmin kun asiaa pohdin, ilooni sekoittui karvautta ja surua. Huomasin, että minähän oli epäonnistunut katkerasti, sillä nyt kuntayhtymä menetti hirveän kasan rahaa ja yksi nuorimies on syrjäytymisen alkumetreillä. Minähän se olen luuseri, kun pidin kiinni läsnäolovaatimuksista ja katkaisin siivet kaverilta
Paska olo siis edelleen. Nyt on kohtuullinen opiskelurauha noin 15 nuorelle miehelle. Yksi kaveri on uhrattu. Pitkässä juoksussa voi käydä niin, että kaveri aiheuttaa yhteiskunnalle noin 100 000 euron vuosikustannukset.
En tiedä, tehostuuko muiden opiskelu niin paljoa, että tuon suuruinen lisäarvo saadaan yhteiskunnalle syntymään. Olisi kenties ollut parempi, jos olisi vain kärsitty sitä riehuntaa ja ajateltu, että muut nuoret eivät siitä saa sielulleen vammoja.
Kummallista, tunnen tyhjää oloa ja kaipaan sitä riehumista ja anarkian turvallisuutta.
Luokassa oli hieman parempi työrauha.
Olin onnellinen. Persoonani oli ratkaissut opetuksellisen ongelman. Vielä pitäisi saada toinen jehureittari lähtemään.
Tarkemmin kun asiaa pohdin, ilooni sekoittui karvautta ja surua. Huomasin, että minähän oli epäonnistunut katkerasti, sillä nyt kuntayhtymä menetti hirveän kasan rahaa ja yksi nuorimies on syrjäytymisen alkumetreillä. Minähän se olen luuseri, kun pidin kiinni läsnäolovaatimuksista ja katkaisin siivet kaverilta
Paska olo siis edelleen. Nyt on kohtuullinen opiskelurauha noin 15 nuorelle miehelle. Yksi kaveri on uhrattu. Pitkässä juoksussa voi käydä niin, että kaveri aiheuttaa yhteiskunnalle noin 100 000 euron vuosikustannukset.
En tiedä, tehostuuko muiden opiskelu niin paljoa, että tuon suuruinen lisäarvo saadaan yhteiskunnalle syntymään. Olisi kenties ollut parempi, jos olisi vain kärsitty sitä riehuntaa ja ajateltu, että muut nuoret eivät siitä saa sielulleen vammoja.
Kummallista, tunnen tyhjää oloa ja kaipaan sitä riehumista ja anarkian turvallisuutta.
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Hede ja emi sekä Mela
Aikoinaan pidettiin lisääntymiseen liittyviä asioita niin puhtoisina, että Neitsyt Maria oli käsitevalikoiman brutaalimmasta päästä ja kaikki muu yritettiin kuvailla sitten hieman neutraalimmin.
Eilen asiakkaina oli reippaita ja ulospäinsuuntautuneita nuoria naisia. He räpyttelivät silmiään ja tekivät itseään tykö, sen verran kuin nyt sen ikäinen osaa. Oli mukava opettaa. Tunnelma oli vapautunut, riehakas, mutta samalla kertaa sentään kohtuullisen asiallinen.
Nuoret naiset kehottivat minua tutustumaan kahvitunnilla ruokalan torttuihin ja piirakoihin. Yritin väistää houkutukset ja menin oppilaitoksen kirjastoon.
Löysin kasvioppi - kirjan, joka oli tarkoitettu tyttökouluille. Tekijä oli Akusti Juhana MELA. Tämän näköinen kaveri.
Kahvitunnin jälkeen minua hymyilytti. Opetuksesta ei meinannut tulla mitään. Pohdin mielessäni mielenkiintoisia oppiaineita, joita voisi nykyäänkin eriyttää sukupuolten kesken. Erityisesti minua kiinnosti kasvitieteilijä MELA ja hänen nimensä aiheuttamat mielleyhtymät
Päivän viimeisillä oppitunneilla pari nuorta neitokaista istui lattialla ja toiset kaksi hieroivat lattialla istuvia. Neitokaisten ruusunnuppu - suukkosista pääsi ilmoille vienoja ja nautinnollisia äännähdyksiä. Onneksi olin ihan finaalissa 7 tunnin urakkani kanssa.
Tule nopeasti seniili vanhuus !!! Elämä on aivan liian mielenkiintoista näin vanhalle miehelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)