Olin opiskelijoiden kanssa retkeilyllä. Siellä sattui hyvin erikoinen juttu.
Söimme vähän eväitä ja sitten lähdin toisen opettajan kanssa kävelemään pitkin matkailualueella olevaa polkua. Kävelimme 2-3 km lenkin, jonka jälkeen palasimme takaisin eväidensyöntipaikalle. Siitä sitten lähdin ensimmäistä autokuormaa ajamaan kohti oppilaitosta.
Minulla oli jano, joten kaivon eväslaukustani limsapullon esille. Ihmettelin, mitä siellä on ....
Sitten tajusin, että kävelymme aikana oppilaat olivat menneet minun henkilökohtaiselle eväslaukulleni ja avanneet avaamattoman limsapullon ja sulloneet sinne pulloon sisälle sopivaksi nakertamansa grillimakkaran.
Opiskelijoilta loppui koulu siltä osin, mutta aamulla minulla on heille englannin kieltä. Saatan kuitenkin puhua myös suomea ja satakuntaa.. On ehkä nostettava asiasta prosessi ja haloo. Jos syyllistä ei heti löydy, eteen voi tulla aika hankala ja tuskainen tie opiskelijoille. Olen normaalisti kiltti ja rauhallinen ihminen. Minä en kuitenkaan siedä , että minun laukkuuni mennää. En siedä myöskään sitä asiaa, että ruokaa käsitellään leikkikaluna.
Ja tietenkin olen loukkaantunut ja nöyryytetty.
Enää kolme vuotta eläkkeelle. Saatan informoida teitä jatkossa, jos prosessi etenee mielenkiintoisten vaiheitten läpi.
JR
VastaaPoistaaivan älytöntä ja tolkutonta!
Niin kuin vappu ainainen ois noille kavereillasi. Pistävät joskus tuota tahtia pulloosi kusta paskaa tai huumeita... Ei voi jatkua.
Katopa tuota tään päivän blogipottuani: perusta tuollainen kurileiri.
Minulla oli muinoin työskennellessäni raavaiden miesten töissä työkaverina muuan mainio Mikko.
VastaaPoistaJos hänelle olisi kuvailtu sinulle tehty jekku, olisi Mikko sytyttänyt North Staten, savukkeen pää olisi noussut niin paljon ylöspäin kuin se ihoa polttamatta olisi ollut mahdollista ja lausunut seuraavasti:
"Jo olj heittijöetä poikija. Semmosia pitäsj antaa selekään ja kovasti! Oppisivat pe--e-eet olemaan ihmisiksj."
Mikolle kun asiat olivat selviä. Kun ollaan kunnolla, ollaan rauhassa, ja jos ollaan ei-kunnolla, niin silloin varisee.
Mikolla oli ihan oikeaa viisautta.
Tiedän mistä puhut. Opetin 35 vuotta yläasteella, nyt 5 vuotta eläkkeellä. Olisi tarina jos toinenkin kerrottavana, itse koettua ja sivusta seurattua.
VastaaPoistaNiin, Marjatta, kaikkea ei voi kertoa. Täysi-ikäisen on kestettävä alaikäisten temput. Se on vähän hankalaa, kun koko ikänsä on opettanut insinöörejä ja AMK- opiskelijoita. Hyppäys toisenasteen erityisopettajan rooliin syö miestä.
PoistaKuten tiedät, jos kirjoittaisi kaiken tänne, kukaan ei uskoisi mitään. Parempi on siis toimia sijaiskasvattajana ja yrittää paikata niitä aukkoja joita vanhemmat ovat jättäneet.
Mukavaa, että uusia lukijoita tänne ilmaantuu